Toni Viljanmaan kolumni: Teknistyvä sodankäynti vaatii nykyistä tiiviimpää kertaamista, mutta saumaton yhteishenki on armeijan elinehto

Ideassa varusmiespalveluksen pätkimisestä on puutteensa, mutta armeijaoppien kertaamiseen on tilausta, kirjoittaa Toni Viljanmaa.

maanpuolustus
Toni Viljanmaa
Arttu Timonen / Yle

Pääsin jälleen sovittamaan Suomen armeijan maastopukua monien syvien lamojen, odotettujen nousukausien, sitkeiden taantumien ja useiden kuplien puhkeamisten jälkeen. Maastotakki vedettiin nyt kiinni vetoketjulla, kun 1990-luvulla meillä oli napit. Niistä jokunen saattoi unohtua välillä auki. Puolustusvoimien elokuiset harjoitukset valmistivat Kokkola 20 -paikallispuolustusharjoitukseen, joka on käynnissä juuri nyt Kokkolassa. Olen siellä mukana.

En voi kehuskella olleeni armeijassa mikään äärimmilleen viritetty huippusotilas. Varusmiespalvelus jätti kuitenkin vahvan muistijäljen, josta parhaimpia paloja palautuu mieleen nyt tyytyväisenä reserviläisenä. Aika kultaa aina muistoja. Takautumasta vuosien taakse tuli mieluisa kokemus.

Yksi vahvimmista elämyksistä nuorelle varusmiehelle on se, kun varusvarastolla lyödään kamat kasaan ja jättimäinen reppu syliin. Kaikki ne vaatteet ja varusteet, mitä niillä tehdään? No, se selvisi pian. Koulutus teki tehtävänsä. Rynnäkkökiväärin numero syöpyi mieleen, sen purkaminen ja kokoaminen sujuivat vaikka silmät kiinni Vaasan rannikkopatteristossa – jota muuten ei enää ole olemassa. Erityisesti armeija kuitenkin opetti ihmisistä.

Sotilasrepun luovuttamisessa oli taas samanlaista lähdön tunnelmaa kuin parikymppisenä.

Harvoin pääsee niin elävästi sukeltamaan 19-vuotiaan itsensä kokemuksiin kuin varusvarastolla reserviläisenä. Tuttujakin kamppeita näkyi. Ainakin se pyyheliina. Kehitys onneksi näkyy. Sotilasrepun luovuttamisessa oli taas samanlaista lähdön tunnelmaa kuin parikymppisenä. Ruotukaverien puheistakin kuului sama hilpeä sävy. Saa nähdä, mikä tunnelma on perjantaina Kokkolassa, kun harjoitus loppuu.

Poliitikot ovat väitelleet varusmiespalveluksen kestosta. Opetusministeri Li Andersson (vas.) esitti siviili- ja varusmiespalveluksen lyhentämistä. Näin saataisiin vahvistettua työllisyyttä jopa tuhansilla henkilöillä. Risto Siilasmaan työryhmä puntaroi neljän kuukauden varusmiespalvelusta 10 vuotta sitten. Nyt lyhin palvelusaika on kuusi kuukautta. Raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) palvelusajan lyhentäminen vapauttaisi 7000 henkilötyövuotta muihin töihin.

Ongelmatonta lyhentäminen ei ole. Varusmiehet voisivat jakautua eri kasteihin: 4 kuukauden ja 12 kuukauden miehiin ja naisiin. Suomen armeijassa olennaisen tärkeä ryhmähenki herkästi rakoilisi. Yhteenkuuluvuuden tunne kuuluu armeijan ytimeen. Se on sen elinehto. Henki näkyy harvinaisen selvästi reserviläisten harjoituksissa.

Maakuntajoukoissa korpraalitkin kouluttavat upseereita, ja tekevät sen todella hyvin. Armeijan hierarkia on tietysti olemassa, mutta käytännön työssä se muotoutuu omanlaisekseen. Herroittelu hälvenee. Uskallan sanoa, että osaamista arvostetaan nyt paljon enemmän kuin joskus ennen.

Rynnäkkökiväärin kaverina viihtyy nyt älypuhelin.

Ministeri Andersson on oikeassa siinä, että nopea teknologinen kehitys edellyttää asioiden kertaamista nykyistä useammin. Teknosodankäyntiin on totuttava skeptisemmänkin korpisoturin. Rynnäkkökiväärin kaverina viihtyy nyt älypuhelin.

Viestintävälineet ovat tärkeä osa taisteluita. Tietoverkoissa hämmentäminen ja trollien sekä muiden sumuttajien huomaaminen kysyy taitoa. Epäjärjestyksen luominen on yhä tehokkaampi sodankäynnin keino. Sitä vastaan taistellaan tietoverkoissa.

Valko-Venäjän tapahtumat näyttävät taas, kuinka epävarmuus kytee Suomen lähialueella. Etäisyys Helsingin lentoasemalta Minskin lentokentälle on 740 kilometriä. Se on yhtä pitkä kuin automatka Helsingistä Tornioon.

Kun maailma on arvaamaton, on arvokas asia, että maanpuolustusharjoituksiin riittää Suomessa tulijoita.

Ruotsi järjesti isot sotaharjoitukset pari viikkoa sitten Gotlannin ympäristössä. Ruotsalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Johan Wiktorin arvioi, että viimeksi Ruotsin valmistautuminen oli tällä tasolla vuonna 1991, kun Neuvostoliitossa yritettiin vallankaappausta presidentti Mihail Gorbatshovin kaatamiseksi.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen ulkoministeri Ann Linde sanoi suoraan, että Gotlannin harjoitus oli Ruotsin vastaus (siirryt toiseen palveluun) Venäjän viikon kestäneisiin sotaharjoituksiin Itämerellä.

Kun maailma on arvaamaton, on arvokas asia, että maanpuolustusharjoituksiin riittää Suomessa tulijoita. Harjoituksissa mukana olevat ovat ylpeitä päästessään osallisiksi yhteiseen ponnisteluun Suomen turvallisuuden kohentamiseksi. Sitä on syytä arvostaa ja siitä tulee pitää kiinni. Tämä kannattaisi pitää mielessä myös nyt, kun varusmiespalveluksen lyhentämisestä puhutaan.

Lyhyet täsmäkurssit tulevat yhä useammin tarpeeseen, kun maailma muuttuu nopeasti. Ihmisten keskinäisten siteiden rakentaminen ja yhteistyön opettelu vaatii kuitenkin aikaa.

Toni Viljanmaa

Kirjoittaja on tuotantoyhtiö Alku Tuotannon perustaja ja sanomalehti Pohjalaisen viimeinen päätoimittaja.

Kolumnista voi keskustella 11.9. klo 23:00 asti.

Lue lisää:

Anton Vanha-Majamaa: Pidin asetta kädessä ja se tuntui hyvältä

Pekka Juntin kolumni: Sananen aseen kauneudesta