1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. piispat

Miksi piispat ovat olleet koronakriisissä niin hiljaa? Tutkija Hanna Wass: Kyse on kirkon laajemmasta identiteettikriisistä

Kysyimme piispoilta ja asiantuntijoilta, mikä on ollut luterilaisen kirkon rooli julkisuudessa korona-aikana.

piispat
Kuvassa on tutkija Hanna Wass Helsingin Senaatintorilla syyskuussa 2020.
Uskonto on siirtynyt yksityiselle alueelle samaan aikaan kun esimerkiksi seksuaalisesta orientaatiosta keskustellaan hyvinkin avoimesti, Wass sanoo. Silja Viitala / Yle

Koronakriisiä on Suomessa eletty puolisen vuotta. Julkisuudessa on totuttu poliitikkojen ja virkamiesten tiedotustilaisuuksiin, lääkärit ja elämäntapafilosofit ovat lieventäneet ihmisten pelkoja ja ahdistusta. Mutta tuntuu, (siirryt toiseen palveluun) että kirkosta ja piispoista emme ole kuulleet juuri mitään.

Onko kirkon sivurooli julkisuuden näköharha, vai oikeasti totta? Selvitimme asiaa kolmella piispoille lähetetyllä kysymyksellä. Kaikki kymmenen evankelisluterilaisen kirkon piispaa vastasivat. Lisäksi kysyimme asiaa kolmelta asiantuntijalta.

1. Ovatko piispat vaienneet?

Kysyimme piispoilta, miksi he ovat olleet niin hiljaa. Ovatko he kokeneet, ettei heillä piispoina ole ollut syytä liittyä koronakeskusteluun.

Piispat eivät koe olleensa hiljaa. Päinvastoin – monet kertoivat useista esiintymisistä mediassa ja siitä, että haastattelupyyntöihin on vastattu myöntävästi.

Ja totta. Piispojen mediaesiintymisten ja muiden ulostulojen listauksia lukiessa tulee selväksi, että monenlaista julkisuutta on ollut.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo poseeraa kameralle.
Teemu Laajasalo sanoo, että kokemus hiljaisuudesta on tärkeä kuulla. Ilkka Klemola / Yle

Monet piispat muistuttivat myös aktiivisuudestaan sosiaalisessa mediassa ja siitä, että he ovat tehneet paljon työtä, jotta seurakunnat voivat hoitaa perustehtäväänsä poikkeusoloissa.

Piispojen näkemys saa tukea Kirkon tutkimuskeskuksen (siirryt toiseen palveluun) selvityksestä. Sen mukaan seurakunnat reagoivat nopeasti koronakriisiin. Jo kriisin ensimmäisten viikkojen aikana ne siirsivät toimintaansa verkkoon ja lisäsivät keskusteluapua sekä ruokakassien jakelua.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen sanookin, että piispojen onnistumista tulee arvioida ennen kaikkea sen mukaan, miten he onnistuvat tukemaan ja ohjaamaan seurakuntia vaikeassa tilanteessa.

– Se on piispan varsinainen tehtävä.

2. Mistä sitten syntyy vaikutelma piispojen hiljaisuudesta?

Arkkipiispa Tapio Luoma arvioi, että vaikutelma piispojen hiljaiselosta tuntuu kertovan enemmänkin mediakentän pirstoutumisesta ja siitä nousevasta vaikeudesta saada viestiä läpi laajalle yleisölle.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo, että kokemus hiljaisuudesta on tärkeä kuulla.

– Se kertoo siitä, että toivetta ja tarvetta piispojen puheille on ja toisaalta siitä, että nämä toiveet ja tarpeet eivät ole tulleet täytetyksi.

Laajasalo sanoo kokemuksen hiljaisuudesta pistävän hänet miettimään, onko niissä hetkissä onnistunut, kun kanava on ollut auki: Onko hän onnistunut avaamaan kanavaa vastaanottajan korviin ja sydämeen.

– Hypoteeseja on kaksi, joko määrä ei ole riittävä tai sitten laatu ei ole riittävä, Laajasalo sanoo.

Tapio Luoma
Arkkipiispa Tapio Luoma sanoo, että vaikutelma piispojen hiljaiselosta tuntuu kertovan enemmänkin mediakentän pirstoutumisesta ja siitä nousevasta vaikeudesta saada viestiä läpi laajalle yleisölle.Yle / Päivi Rautanen

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass on tarkastellut kirkollisia kysymyksiä politiikan tutkimuksen näkökulmasta.

Hän sanoo, että piispojen hiljaisuus koronakriisissä ei ole mikään poikkeustilanne, vaan kyse on laajemmasta kirkon identiteettikriisistä.

– Kirkossa ei ole ihan selvää, mikä sen rooli yhteiskunnassa on. Huoleni on, että jos teologista ydintä työnnetään taka-alalle, silloin kirkolta häviää koko pohja. Kirkko muuttuu miellyttämisenhaluiseksi sosiaalipalvelujen tarjoajaksi, joka ei varmaan ärsytä ketään, mutta siihen ei myöskään ole tarttumapintaa. Se menettää kiinnostavuuden, koska sen omaleimaisuus häviää.

3. Eikö mediaa kiinnosta, mitä sanottavaa piispoilla on?

Muutama piispa sanoo, että heidän on ollut vaikea saada viestiään läpi tiedotusvälineissä.

Kysymyksemme oli, ovatko piispat yrittäneet saada viestinsä lävitse, mutta se ei ole julkisuudessa levinnyt.

Oulun piispa, Jukka Keskitalo kertoo, että valtakunnallinen media ei ole ollut kiinnostunut hänen käsityksistään koronaan liittyen, yhtä haastattelua lukuunottamatta. Hänen kantaansa homoparien avioliittoasiaan on kyllä kyselty.

– Kyse on siis myös median prioriteeteista. Paikallis- ja maakuntamediassa viestini on levinnyt hyvin, Keskitalo toteaa.

Samaa toteaa myös Mikkelin piispa Seppo Häkkinen.

– Kokemukseni pitkältä ajalta on se, että valtakunnan medioihin ei täältä ”maakuntahiippakunnista” tahdo saada viestiään läpi.

Turun piispa Kaarlo Kalliala Turun tuomiokirkon kappelissa
Kaarlo Kalliala sanoo , että varmaankin olisi ollut hyvä tarjoutua aktiivisesti monenlaiseen mediaan. Päivi Leppänen / Yle

Turun piispa Kaarlo Kalliala pohtii, että kokemusta piispojen hiljaisuudesta selittää enemmän median kiinnostuksen suuntautuminen muualle kuin se, että piispat olisivat vaienneet.

– Suoranaista kokemusta siitä, että olisin turhaan yrittänyt saada oman viestini lävitse, minulla ei ole.

Toisaalta Kalliala myös sanoo myös, että olisi pitänyt pystyä parempaan, jos näyttää ja tuntuu siltä, että vallitsevaa on ollut hiljaisuus.

– Varmaankin olisi ollut hyvä tarjoutua aktiivisesti monenlaiseen mediaan, Kalliala pohtii.

Espoon piispa Kaisamari Hintikka on samoilla jäljillä.

– Varmastikin olisin voinut olla oma-aloitteellisempi.

4. Aiemmin kansallisissa kriiseissä kirkko on ollut näkyvämmin läsnä

Kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara muistuttaa, että ulkopuolinen ei voi tietää, missä määrin kirkko itse on ollut aktiivinen tarjoamaan piispan sanottavaa medialle.

– Joka tapauksessa on syntynyt vaikutelma, että koronakriisiin liittyvää arvokeskustelua sellaisessa muodossa, että kirkon piispat olisivat olleet siinä mukana ja tuoneet siihen kirkon uskosta nousevia näköaloja, ei ole muodostunut.

Yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass sanoo olevansa huolestunut siitä, jos kirkko osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun vain silloin, kun kysytään. Arastellaan “tunkea kaiken maailman” keskusteluihin.

– Kirkolla pitää olla yhteiskunnallinen rooli, Wass sanoo.

Kuvassa on tutkija Hanna Wass Helsingin Senaatintorilla syyskuussa 2020.
Kirkon hiljaisuuden kokemuksessa on kyse siitä, että emme kykene keskustelemaan uskonnosta ja uskon kieltä nolostellaan, Hanna Wass sanoo. Silja Viitala / Yle

Wassin mielestään kirkon ei myöskään pidä tyytyä siihen, että se on mukana keskustelemassa vain aiheista, jotka hyväksytään kirkolle kuuluvaksi. Näitä tyypillisesti ovat esimerkiksi kysymykset köyhyydestä tai sosiaalipolitiikasta.

– Koronakriisissä oli varmaan hämmennys, mikä on kirkon näkökulma julkisessa keskustelussa. Vaikka toisaalta voisi ajatella, että siinä olisi ollut mahdollisuus harrastaa monenlaista nurkanvaltausta ja tuoda kristillistä näkökulmaa esille.

Samaa sanoo emeritapiispa Irja Askola, joka oli piispa-aikanaan paljon median kanssa tekemisissä. Hän kummeksuu piispojen näkymättömyyttä, suorastaan mykkyyttä korona-aikana. Kansallisten kriisien aikana kirkon läsnäolo perinteisesti on ollut itsestään selvää.

– Eikä kirkon kannata syyttää mediaa. Jos on selkokielistä sanottavaa ja viestintäosaamista, sanottavalle löytyy paikka. Nyt paikkoja oli, jotka jäivät käyttämättä. Kirkko katosi julkisuuskuvasta, vaikka sillä on avaimia käsitellä pelkoon ja ahdistukseen ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä.

Hän sanoo, että kirkolla olisi ollut mahdollisuus pitää myös globaalia näkökulmaa esillä. Median viestintä on ollut Suomi-keskeistä. Muu Eurooppa on osittain mahtunut mukaan, mutta näkökyky ei ole juuri yltänyt Välimeren tuolle puolen.

5. Mitä piispat haluavat sanoa nyt?

Koronavirus muutti suomalaisten jokapäiväisen arjen. Työn jatkuminen, raha ja läheisten tai oma sairastuminen ja kuolema huolettavat monia. Ihmiset kaipaavat takaisin normaaliin elämään, jossa olisi vähemmän rajoituksia, enemmän ystävien ja työkavereiden tapaamista ja arkisia rutiineja.

Kysyimme lopuksi, mitä piispat haluavat sanoa suomalaisille tässä tilanteessa?

Arkkipiispa Luoma sanoo, monen muun piispan tavoin, haluavansa pitää esillä kristinuskosta nousevaa toivon ja luottamuksen näkökulmaa.

– Rakastava Jumala voi antaa toivoa ja luottamusta siihen, että vaikeiden aikojen yli päästään ja uusiin tilanteisiin sopeudutaan. Kristillisen uskon mukaan kuolemakaan ei saa sanoa viimeistä sanaa.

Kaisamari Hintikka kirkon penkillä.
Varmastikin olisin voinut olla oma-aloitteellisempi, Kaisamari Hintikka sanoo.Nella Nuora / Yle

Piispa Hintikka muistuttaa siitä, että nyt on mahdollista miettiä, mikä on todella tärkeää. Kysyä itseltään, onko koronan varjossa oppinut jotain uutta, jota haluaa vahvistaa.

Hän sanoo, että myötätunnon Jumala kutsuu meitä myös myötätuntoon toisiamme kohtaan.

– Jumala on kaiken tämän keskellä jatkuvasti läsnä, myötätuntoisesti, uskoimme hänen läsnäoloonsa tai emme.

6. Ennen seksuaalisuus oli yksityisasia, nyt uskonto on se, josta ei osata keskustella

Hanna Wassin mukaan kirkon hiljaisuuden kokemuksessa on kyse siitä, että emme kykene keskustelemaan uskonnosta ja uskon kieltä nolostellaan. Uskonto on siirtynyt yksityiselle alueelle samaan aikaan kuin monista, ennen yksityisyyden piiriin kuuluneista asioista, kuten mielenterveyden häiriöistä tai seksuaalisesta orientaatiosta, keskustellaan hyvinkin avoimesti.

– Kirkossa ei ehkä tulla ajatelleeksi, että se puhuu huonosti avautuvilla, symbolisilla, teologisesti latautuneilla käsitteillä, joita vain kirkon ydinporukka ymmärtää.

Kuvassa on tutkija Hanna Wass Helsingin Senaatintorilla syyskuussa 2020.
Hanna Wassin huoli on, että jos teologista ydintä työnnetään taka-alalle, silloin kirkolta häviää koko pohja. Silja Viitala / Yle

Ilmiö on hänen mukaansa samankaltainen kuin on nähtävissä Yhdysvalloissa. Kun presidentti Donald Trump sanoo jonkun käsitteen, se saattaa joillekin vaikuttaa neutraalilta ulospäin, mutta ydinkannattajat ymmärtävät heti, mitä se tarkoittaa. Tietyt sanavalinnat avaavat sen.

– Kun uskonnollinen lukutaito yhteiskunnassa on ohentunut, niin kirkollinen puhe muuttuu yleiseksi korukieleksi ja itsessään sisältörikkaat sanat eivät entisessä määrin avaudu, Hanna Wass sanoo.

Voit keskustella aiheesta 7. 9. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Kiuru: Suomi aloittamassa neuvottelut Sputnik-rokotteen hankkimiseksi, kuntavaaleissa voi äänestää pihalla ja autossa

Lue seuraavaksi