1. yle.fi
  2. Uutiset

Marjastajaa kiusaa nyt harvinaisen tarrautuva otus – parittelupaikkaa etsivät hirvikärpäset luulevat päätäsi hirven turkiksi

Hirvikärpästä on luultu uudeksi tulokkaaksi, mutta nykykäsityksen mukaan se on voinut olla täällä aina.

hirvikärpänen
Siipensä pudottanut hirvikärpänen kämmenellä.
Hirvikärpänen sekoittaa ihmisen hirveen, kun se odottaa oksalla hyppyä karvaisen olion kyytiin.Risto Salovaara / Yle

Metsä-Groupin metsäasiantuntijalle Hannu Yli-Rahkolle hirvikärpäset ovat tulleet tutuiksi.

Tälläkään kertaa ei kestä kauaa, kun vartalolla alkaa näkyä liikettä. Hirvikärpäset ovat löytäneet saaliinsa.

Parinkymmenen vuoden ajan eteläpohjalaismetsissä liikkunut Yli-Rahko ei osaa oikein arvioida, onko hirvikärpäsiä ollut tänä kesänä ja syksynä tavallista enemmän tai vähemmän.

– Mutta kyllä niitä riesaksi asti on ollut, Yli-Rahko sanoo.

Siivekäs hirvikärpänen sormien välissä.
Hirvikärpänen takertuu tiukasti ihoon kiinni.Yle/Risto Salovaara

Kainuun ELY-keskuksen vieraslajiasiantuntija, hyönteistutkija Reima Leinonen on liikkunut hirvikärpästen suosimalla alueella tällä viikolla, ja saldona oli vain muutamia hirvikärpäsiä.

Leinosen mukaan alueelliset erot hirvikärpäsen esiintymisessä ovat suuria.

– Olen kuullut, että niitä olisi normaalia enemmän, mutta myös, että niitä ei oikeastaan olisi, kertoo Leinonen.

Hirvikärpästen määrästä on itse asiassa vaikea sanoa mitään tarkkaa, koska niiden määrää ei tutkita.

– Hirvikärpästen määrä riippuu todella paljon siitä, miten paljon on hirviä. Hirvi on hirvikärpäsen ylivoimainen isäntäeläin ja siksi se määrittelee myös hirvikärpästen määrän, kertoo Lappeenrannasta Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinsituutin tutkimusjohtaja, filosofian tohtori Kimmo Saarinen.

Heikkonäköinen ja huono lentäjä

Muun muassa marjastajien riesana oleva hirvikärpänen erehtyy ihmisen iholle vahingossa.

Se on heikkonäköinen ja huono lentäjä, joten se hakeutuu lähimmän hirveksi luulemansa hahmon kyytiin.

– Ihminen on iso, tumma, joka liikkuu metsässä. Potentiaalinen veren lähde, joten sellaisen päälle hirvikärpänen hakeutuu, sanoo tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen.

Suurimmalle osalle ihmisistä hirvikärpänen ei tee mitään, vaikka sen liikkuminen iholla ja tarrautuminen hiuksiin tuntuu epämiellyttävältä.

Metsä Groupin metsäasiantuntija Hannu Yli-Rahko
Metsäasintuntija Hannu Yli-Rahko törmää työssään usein hirvikärpäsiin. Kati Ala-Renko / Yle

Osaa ihmisistä se voi kuitenkin pistää. Kun hirvikärpänen huomaa, ettei kyseessä ole oikea isäntäeläin, pyrkii se vaihtamaan kohdetta.

Verta täikärpäsiin kuuluva hirvikärpänen imee vain hirven tuoksuisista kohteista.

– Nämä pistojäljet voivat olla kuitenkin kivuliaita ja ne voivat kutista todella paljon. Osa ihmisistä ei kylläkään reagoi niihin mitenkään, Reima Leinonen sanoo.

Metsäasintuntija Hannu Yli-Rahko puolestaan kertoo, että hänelle pistot aiheuttavat kivuliaita paukamia, jotka säilyvät iholla parikin viikkoa.

Kiusallista hirvelle

Hirvikärpäsnaaraiden veren etsintä on nyt kiivaimmillaan, sillä lisääntyminen on alkanut.

Hirville onkin edessä tuskaiset ajat. Hirvikärpäskoiraat ja -naaraat näet parittelevat yleensä hirven turkissa. Naaras lipittää verta usein ja pistää lähes aina uuteen paikkaan.

– Tämä saa hirven ihon tulehtumaan. Yhdestä hirvestä on Ruotsin puolella laskettu 10 000 hirvikärpästä. Se on hirvelle aikamoinen koettelemus, Leinonen kertoo.

Viime vuosina hirvikärpänen on levinnyt laajalti melkein koko Suomeen. Pohjoisimmat yksilöt on tavattu jo Etelä-Lapista.

Lapissa on kuitenkin hyvin vähän hirviä, eikä hirvikärpänen poroista välitä, joten siksi Lappi on suurelta osalta säätynyt hirvikärpäseltä.

Hirvikärpänen miehen parrassa
Kun hirvikärpänen huomaa, ettei kyseessä ole oikea isäntäeläin, pyrkii se vaihtamaan kohdetta.Marjatta Salovaara

Aiemmin on oletettu, että hirvikärpänen olisi levinnyt Suomeen idästä tai kaakosta ja se olisi jonkinlainen vieraslaji.

Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen kuitenkin kertoo, että vallalla on nyt uusi käsitys. Hirvikärpänen onkin saattanut olla täällä aina.

– Hirvikanta oli aiemmin aivan minimissään. Siltä puuttui pääisäntä, ja voi olla syy, minkä takia hirvikärpäsiä oli aiemmin vähemmän, kertoo Saarinen.

Vaaleita värejä metsään

Mikäli metsässä liikkuessa haluaa välttyä hirvikärpäsiltä, kannattaa pukeutua vaaleisiin väreihin.

– Kaverillani oli metsässä ruskea liivi yllä ja hänen kimpussaan oli 30 hirvikärpästä, kun minun vaaleassa liivissäni niitä oli kaksi tai kolme. Toki minun liivini kauluksen alla oli myös muutamia, mutta ero oli silti huomattava, Reima Leinonen kertoo.

Hannu Yli-Rahko on kokeillut suojavarusteena myös verkkohattua, mutta se ei jäänyt käyttöön.

– Se on aika kuuma ja ahdistava, joten en ole sitä käyttänyt, Yli-Rahko toteaa.

Tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen suosittelee edellä mainittujen lisäksi myös päältä liukkaita vaatteita, joihin hirvikärpäsen on hankala takertua.

Kimmo Saarinen haroo niskaansa
Tutkimusjohtaja Kimmo Saarisen mielestä jokainen ihminen kokee eri tavalla hirvikärpästen määrän. Sirkka Haverinen/Yle

Reima Leinoselta on kysytty, onko hirvikärpäsestä mitään hyötyä. Hän vastaa kysymykseen kysymyksellä, että pitääkö hyönteisellä olla hyötyä.

– Kyllä hirvikärpäset kelpaavat esimerkiksi tiaisten sapuskaksi. Myös päästäiset syövät niitä ja tippuvia koteloita. Ravintopyramidissakin niille on oma paikkansa, Leinonen kertoo.

Metsässä päivittäin liikkuva metsäasintuntija Hannu Yli-Rahko tietää, että hirvikärpäset eivät pidä kylmästä ja hakeutuvat lämpimään. Siksi hän vinkkaa, että kannattaa liikkua metsässä aamuvarhain, mikäli kasvoihin ja niskaan pyrkivät pienet otukset inhottavat.

Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen hirvikärpäsiä ei enää näy.

Kuuntele tästä, mitä tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen tuumii hirvikärpäsistä, niiden levinneisyydestä ja elintavoista. Toimittajana on Sirkka Haverinen.
Lue seuraavaksi