Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kemiläinen Roni Peurasaari oli 10 kuukauden ikäinen, kun hän maaliskuun lopulla aloitti varhaiskasvatuksessa.

Aluksi Ronin äiti Tiina Pudas-Peurasaari pohti, miten hänen lapsensa sopeutuisi päiväkodin rytmeihin, kun oli vielä niin pieni. Roni oli tottunut nukkumaan päiväunet vaunuissa silloin, kun häntä nukutti, eikä tämä välttämättä olisi päiväkodin arjessa mahdollista.

Roni ei myöskään osannut vielä ryömiä tai kontata hoitoon mennessään.

– Sekin vähän mietitytti, että jäisikö lapsi muiden jalkoihin, kun ei pääse vielä liikkeelle, Pudas-Peurasaari kertoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kemiläisen Annukka Mikkasen tytär Isla aloitti päivähoidossa hieman alle 1-vuotiaana. Mikkasta huoletti se, miten Isla sopeutuu päiväkotiryhmään ja miten hän reagoi jos hoitajat vaihtuvat usein.

– Mietitytti, miten lapsi tottuu olemaan vieraiden ihmisten kanssa. Kahdestaan olemme kuitenkin pääasiassa olleet ja sillä tavalla lapsi on ollut äidissä kiinni.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Alle 1-vuotiaita aiempaa enemmän

Roni Peurasaari ja Isla Mikkanen eivät suinkaan ole ainoat alle 1-vuotiaana hoitopolkunsa aloittaneet.

Kemin varhaiskasvatusjohtaja Kaisa Rauvala kertoo, että esimerkiksi Kemissä ilmiö on näkynyt jo muutaman vuoden ajan: lapsille haetaan päivähoitopaikkaa heti vanhempainpäivärahakauden päätyttyä eli lapsen ollessa noin 10 kuukauden ikäinen.

Päiväkotien arkeen tilanne tuo monenlaisia haasteita. Siihen ryhmään, johon alle 1-vuotias lapsi sijoitetaan, joudutaan lähes aina palkkaamaan lisätyöntekijä, Rauvala kertoo.

– Näin pienellä lapsella on usein ihan erilainen päivärytmi, kuin esimerkiksi 2-vuotiaalla. Monet nukkuvat aamupäiväunet ja vielä toiset päiväunet jossain kohtaa. Osa nukkuu vaunuissa ulkona, eikä heitä voi sinne yksin jättää, vaan sitä varten täytyy olla työntekijä. Myös heidän ruokarytminsä voi olla vähän eriaikainen, kuin päivähoidossa on keskimäärin totuttu.

Ylen tekemän selvityksen mukaan Kemissä vuonna 2019 varhaiskasvatuksen aloittaneista lapsista joka kymmenes oli alle 1-vuotias. Suunnilleen sama tilanne on esimerkiksi Rovaniemellä.

Rovaniemen varhaiskasvatuksen asiantuntija Anne Mänty kertoo, että alle 1-vuotiaiden osuus on kasvanut nimenomaan viime vuosina. Lapset tulevat Männyn mukaan muutenkin aiempaa nuorempina hoitoon, ja alle 1,5-vuotiaita on enemmän kuin ennen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Puolet lapsista aloittaa alle 2-vuotiaana

Yle halusi selvittää, minkä ikäisinä suomalaiset lapset aloittavat kuntien järjestämässä varhaiskasvatuksessa ensimmäistä kertaa, sillä sellaista tietoa ei ole ollut aiemmin saatavilla.

Siitä, mikä olisi lapselle sopiva ikä aloittaa hoidossa, keskustellaan kuitenkin säännöllisesti.

Yle sai viime vuonna päivähoitonsa aloittaneiden lasten syntymäkuukauden, syntymävuoden ja päivähoidossa-aloituskuukauden kaikkiaan 12 kaupungilta. Aineisto kattaa yli 12 600 lasta.

Valtaosa näistä lapsista aloitti hoidon 1- tai 2-vuotiaana.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kaikkien lasten yhteinen mediaani-ikä oli 1 vuotta 10 kuukautta. Mediaani eli keskiluku kertoo suuruusjärjestykseen asetettujen lukujen keskimmäisen arvon.

Viime vuonna suhteessa nuorimmat päivähoidon ensikertalaiset olivat Ylen selvityksessä Kemissä ja Rovaniemellä. Molemmissa kaupungeissa hoidossa aloittaneiden mediaani-ikä oli 1 vuotta ja 8 kuukautta.

Suhteessa vanhimmat ensikertalaiset löytyivät Helsingistä ja Tampereelta. Näissä kaupungeissa lasten mediaani-ikä oli 2 vuotta ja 2 kuukautta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vanhempien mielestä ihanneikä olisi 1,5–2 vuotta

Ylen selvityksessä esille tullut lasten hoidossa-aloitusikä näyttäisi olevan samassa linjassa yleisten ihanteiden ja ajatusten kanssa.

Kelan vuoden 2019 lopulla toteuttamassa Äitiyspakkaus- ja vanhempainvapaakyselyssä kysyttiin, minkä ikäisenä lapsi on mielestäsi valmis menemään kodin ulkopuoliseen hoitoon. Kyselyyn vastasi 1202 äitiä ja 825 isää.

Vastikään julkaistussa kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) noin 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että sopivin ikä on 1,5–2 vuotta.

Isät olivat äitejä valmiimpia laittamaan lapsensa nuorempana hoitoon. Noin kolmannes isistä piti 1–1,5 vuoden ikää lapselle sopivana, kun äideistä tätä mieltä oli noin viidennes. Alle vuoden ikäisenä lapsensa oli valmiita laittamaan hoitoon vain 3 prosenttia äideistä ja 5 prosenttia isistä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ihanteet eivät aina kuitenkaan vastaa todellisuutta. Siihen, minkä ikäisenä lapsi lopulta aloittaa hoidossa, vaikuttavat monet asiat.

Vanhempien sosioekonominen asema on kohentunut

Vanhempien työmarkkina-asema ja koulutustaso ovat keskeisimpiä asioita, jotka vaikuttavat siihen, milloin lapsi aloittaa päivähoidossa.

Tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa aikaisemmin päivähoitoon, THL:n Lapset, nuoret ja perheet -yksikön tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula kertoo.

– Heillä on parempi asema työmarkkinoilla ja työpaikka, mihin palata useammin kuin matalammin koulutetuilla. Työn luonne on ehkä sellainen, että työ on kiinnostavaa, työn vetovoima on suurempi ja usein varmasti palkkakin on parempi.

Lammi-Taskula arvioi, että lapsen kanssa kotiin jääminen pidemmäksi aikaa voi tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta, jos töitä on vaikea löytää tai tarjolla on pienipalkkaista raskasta työtä, joka ei ehkä vedä niin paljon puoleensa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Pienten lasten vanhempien työllisyystilanne on parantunut viime vuosina. Suurin nousu on tapahtunut 1–2-vuotiaiden lasten äitien työllisyysasteessa, joka nousi 53,4 prosentista 58,3 prosenttiin vuosina 2014–2018.

Samaan aikaan, kun pikkulasten vanhempien sosioekonominen asema on kohentunut, syntyvyys on laskenut. Lammi-Taskulan mukaan syntyvyys on laskenut enemmän niillä, joilla on heikompi koulutustaso ja niukempi toimeentulo.

Ilmiö näkyy varhaiskasvatuksessa. Vaikka syntyvyys laskee, päiväkodeissa lapsimäärät eivät ole laskeneet samassa suhteessa, Lammi-Taskula kertoo.

– Se näkyy varhaiskasvatuksen käyttöasteessa, koska tämä ryhmä ei käytä kotihoidon tukea niin pitkään, vaan palaa töihin aikaisemmin.

Kotihoidon tuen käyttö vähenee

Kotihoidon tukea käyttävien perheiden osuus on Kelan tilastoissa laskenut 2010-luvulla (siirryt toiseen palveluun) ja erityisesti pitkien kotihoidon tuen kausien määrät ovat vähentyneet.

Lyhimpiä kausia eli enintään seitsemän kuukautta kotihoidon tukea käyttävien osuus kaikista tuen käyttäjistä on puolestaan noussut viime vuosina.

– Vaikka pitkät kotihoidon tukikaudet ovat harvinaistuneet, on tuen lyhyempi, muutaman kuukauden mittainen käyttö yhä hyvin yleistä. Tällä tavallaan paikataan vanhempainvapaan lyhyyttä, Kelan tutkija Miia Saarikallio-Torp sanoo.

Äitiyspakkaus- ja perhevapaakyselyn (siirryt toiseen palveluun) mukaan kotihoidon tuen kannatus on edelleen vankkaa, mutta lähes 40 prosenttia vastaajista olisi valmis luopumaan siitä, jos vanhempainvapaa ulottuisi siihen saakka, kun lapsi on 1,5-vuotias. Vielä suurempi osuus olisi valmis luopumaan kotihoidon tuesta, jos vanhempainvapaa ulottuisi lapsen 2-vuotispäivään saakka.

Täyden kauden eli lapsen kolmivuotispäivään asti kotihoidon tukea käyttää kuitenkin enää vain joka kymmenes perhe. Vielä 2000-luvun alkupuolella täyden kauden käytti noin neljännes perheistä.

Oma roolinsa on myös kotihoidon tuen kuntalisällä, jota maksaa tuoreimpien tilastojen mukaan enää 48 kuntaa. Niissä kunnissa, jotka maksavat kotihoidon tuen kuntalisää, äidit hoitavat tutkitusti lapsiaan pidempään kotona.

Uusimman tutkimustiedon mukaan kuntalisä näyttäisi houkuttelevan pienituloisten äitien lisäksi myös keskituloisia äitejä jäämään kotiin hoitamaan lasta pidemmäksi aikaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Varhaiskasvatus ei ole enää vain päivähoitoa

Kotihoidon tuen kausien lyheneminen voi kieliä paitsi syntyvyyden laskusta, myös eräänlaisesta arvojen murroksesta.

Suomessa on perinteisesti arvostettu kotihoitoa ja varhaiskasvatuksessa on aina ollut vähemmän lapsia muihin Pohjoismaihin verrattuna.

– Kotihoidon ihanne vahvistui 90-luvun laman aikaan. Äitien työmarkkina-asema heikkeni ja työttömyyden vaihtoehdoksi tuli kotiäitiys. Silloin puhuttiin myös paljon äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen merkityksestä, Johanna Lammi-Taskula sanoo.

Vuonna 1996 subjektiivinen päivähoito-oikeus laajeni koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia. Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallaksen mukaan nimenomaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden laajeneminen lähti muuttamaan ihmisten suhtautumista päivähoitoon.

– Ne sukupolvet, jotka nyt saavat lapsia, ovat itsekin olleet päivähoidossa. Monille, varsinkin kaupungissa asuville nykynuorille on aika itsestään selvää, että lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Lakikin korostaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Vaikka isoin muutos on jo takana, on varhaiskasvatuksen merkityksestä puhuttu paljon viime aikoina.

Päivähoito siirtyi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaukseen vuonna 2013. Päivähoitolain korvannut varhaiskasvatuslaki astui voimaan pari vuotta myöhemmin. Päivähoidon sijaan alettiin puhua varhaiskasvatuksesta.

Viime aikojen julkisessa keskustelussa on alettu korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä investointina lasten tulevaisuuteen. Sitä kautta moni vanhempikin on alkanut nähdä päiväkodin hyödyt, Lammi-Taskula uskoo.

– Se ehkä liittyy myös koulutustasoon. Koulutetut vanhemmat arvostavat koulutusta ja haluavat turvata lapselle mahdollisimman hyvän opinpolun. Poliittinen keskustelu on pikkuhiljaa tullut kansalaisten ajatusmaailmaan ja on sitä kautta muuttanut ajattelua siitä, minkä ikäisen lapsen katsotaan olevan hyvä aloittaa varhaiskasvatuksessa. Päiväkoti ei ole vain säilytyspaikka, jonne lapsi tuupataan, vaan jotain sellaista, josta lapset saavat hyödyllisiä eväitä elämään ja joka toimii vanhempien kasvatuksen tukena.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Varhaiskasvatukselle aiempaa enemmän kysyntää

Arvojen muutoksesta kertovat myös tilastot varhaiskasvatuksen osallistumisprosenteista (siirryt toiseen palveluun). Kun vielä vuonna 2000 varhaiskasvatukseen osallistui kaikista 1–6-vuotiaista lapsista 59,1 prosenttia, oli vastaava luku vuonna 2018 jo 73,9.

Varhaiskasvatuksen asiantuntijan Anne Männyn mukaan esimerkiksi Rovaniemellä päivähoitopaikkojen kysyntä on ollut todella runsasta ja uusia ryhmiä on perustettu nimenomaan alle 3-vuotiaille.

Helsingissä on samankaltainen tilanne. Alle 1-vuotiaiden osuus on pysynyt samana, mutta muuten varhaiskasvatuksessa aloittaneiden lasten keskimääräinen ikä on laskenut viime vuosina.

– Aloitusiän lasku näkyy erityisesti alle 3-vuotiaiden osallistumisasteen nousussa. Vuonna 2019 alle 3-vuotiaiden osallistumisaste kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa oli 47,7 prosenttia ja vuonna 2017 se oli 43,8 prosenttia, Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas kertoo.

Kemissä syntyi vielä kymmenen vuotta sitten 250 lasta, kun viime vuonna syntyi 133. Varhaiskasvatuksessa lasten määrä on kuitenkin pysynyt tasaisena. Varhaiskasvatusjohtaja Kaisa Rauvala arvelee sen johtuvan nimenomaan siitä, että vanhemmat arvostavat varhaiskasvatusta eri tavalla kuin aiemmin.

– Vanhemmat kokevat tärkeäksi, että lapsi on varhaiskasvatuspalvelun piirissä. Lapsi saa sitä kautta erilaista rytmiä päivään sekä uusia kaverisuhteita ja kontakteja. Prosentuaalisesti eniten on kasvanut 3–5-vuotiaiden ikäjoukko. Minun näkemykseni mukaan varhaiskasvatuksen merkityksen ja arvon tunnustaminen on yksi vetovoimatekijä juuri näiden yli 3-vuotiaiden kohdalla, ei niinkään alle 1-vuotiaiden kohdalla.

Osallistumisprosenteissa on kuitenkin isoa alueellista vaihtelua (siirryt toiseen palveluun). Esimerkiksi Kemissä vuonna 2018 1–6-vuotiasta oli kunnan kustantamien varhaiskasvatuspalveluiden piirissä yli 77 prosenttia, kun Rovaniemellä oli vain puolet. Vertailun vuoksi Helsingissä vastaava luku oli 66,7 prosenttia.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Varhaiskasvatuksen laatu epäilyttää edelleen

Suomessa epäluottamus varhaiskasvatuksen laatua kohtaan on suurempaa kuin muissa pohjoismaissa. Monia vanhempia huolettavat esimerkiksi suuret ryhmäkoot ja hoitajien vaihtuvuus.

THL:n Johanna Lammi-Taskulan mukaan kyselyissä monet perustelevat kotihoitoa juuri epäilyillään päivähoidon laatua kohtaan. Esimerkiksi Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen sekä THL:n yhteisen CHILDCARE-hankkeen kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2016 äideistä lähes puolet ilmoitti kotihoidon syyksi sen, ettei varhaiskasvatuksen laatu vastannut omia toiveita.

– Usein näyttää olevan, että ne, joilla ei ole kokemusta varhaiskasvatuksesta, ja joiden lapsi ei ole ollut päiväkodissa, epäilevät laatua eniten. Ne, kenellä on omakohtaisia kokemuksia, ovat yleensä aika tyytyväisiä varhaiskasvatukseen.

Lammi-Taskula muistuttaa, että varhaiskasvatus on tiukasti säädeltyä, minkä pitäisi taata tasainen laatu lapsille missä päin Suomea tahansa. Toisaalta päivähoidon laadussa on havaittu myös puutteita ja vaihtelua.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Näin juttu tehtiin

Yle lähetti tammikuussa 2020 tietopyynnön kaikkiaan yli 30 kaupungille. Pyysimme kaupunkeja kirjoittamaan taulukkoon jokaisen vuonna 2019 kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa ensimmäistä kertaa aloittaneen lapsen syntymäkuukauden, syntymävuoden sekä päivähoidossa-aloituskuukauden.

Erilaisten tietojärjestelmien ja lasten runsaan määrän vuoksi datan kerääminen osoittautui joillekin kaupungeille liian työlääksi. Siksi Yle sai lopulta vastaukset vain 12 kaupungilta.

Kaupungeilta saadut tiedot eivät olleet täysin yhteneväiset. Esimerkiksi osalla tiedoista puuttuivat kokonaan varhaiskasvatuksessa yksityisen hoidon tuella olevat lapset, joita on kuitenkin verrattain vähän. Näitä kaupunkeja olivat Rauma, Forssa, Mikkeli, Savonlinna, Helsinki, Tampere ja Jyväskylä. Jyväskylän kaupunki sai kerättyä tiedot vain kuudelta kuukaudelta. Salon tiedoissa on vain kunnallisen päiväkodin ja kunnallisen perhepäivähoidon lapset. Tiedoista puuttuvat yksityinen varhaiskasvatus ja palvelusetelillä varhaiskasvatuksessa olevat lapset.

Juttua varten on haastateltu jutussa mainittujen lisäksi Kuntaliiton kehittämispäällikköä Jarkko Lahtista, Kelan tutkijaa Anneli Miettistä, Kelan tutkimuspäällikköä Karoliina Koskenvuota sekä ChildCare-hankkeen johtajaa Maarit Alasuutaria.

Juttua muokattu 10.9. klo 8.42: Korjattu Anne Männyn titteli oikeaan muotoon.