1. yle.fi
  2. Uutiset

Maryan Abdulkarimin kolumni: Monimutkaiset asiat eivät vaadi hankalia sanoja

Intersektionaalinen feminismi on hankala termi, koska se määrittelee uudelleen tutun ja turvallisen, kirjoittaa Maryan Abdulkarim.

julkinen keskustelu
Maryan Abdulkarim
Nella Nuora / Yle

Joitakin vuosia sitten kävin työnohjauksessa silloisessa työpaikassani. Ohjaaja aloitti usein toteamalla, että Matti Nykänen on otsikoissa, maassa kaikki hyvin. Huumoriksi tarkoitettu kommentti viittasi siihen, että jos mediassa käsitellään Nykästä, ei ole suurempia ongelmia mistä uutisoida.

Tämä ei tietenkään ole ollut totta silloin eikä nyt. Mediassa esiin pääsevät kysymykset, joista ihmiset ovat kiinnostuneita, korjaan, joista oletettu yleisö on kiinnostunut ja joilla saadaan ihmiset klikkailemaan ja lukemaan. Tämänkin kolumnin otsikkoa miettiessäni käytin aikaa siihen, mikä saisi juuri sinut klikkaamaan sen auki. Klikkiotsikko edellyttää usein ihmisen provosointia tai tunteisiin vetoamista, enkä ole kovin hyvä kummassakaan – esiin nostamani asiat saattavat kuitenkin herättää keskustelua.

Jotakin on pahasti pielessä, jos kiinnostavien sisältöjen mittarina on se, mistä puhutaan työpaikkojen lounastauoilla tai huoltoasemien pöydissä.

Monimutkaisessa maailmassa, jossa uutinen tekee minuuteissa tilaa seuraavalle uutiselle, on yhä vaikeampi käydä syvällisempää keskustelua.

Intersektionaalisuuden maininta hallitusohjelmassa on hieno, mutta samalla ristiriitainen ele.

Hankalat termit, kuten intersektionaalinen feminismi, puhuttavat, ja niitä on toki mediassa käsitelty. Termin merkitys eri yhteyksissä ja eri toimijoille jää avoimeksi, mikä tekee keskustelun seuraamisen aiheesta vaikeaksi. Keskustelun seuraamista helpottaisi jo se, että kysyttäisiin, miten esimerkiksi poliitikot termin ymmärtävät ja mitä siinä kannattavat tai vastustavat.

Intersektionaalisuuden maininta hallitusohjelmassa on hieno, mutta samalla ristiriitainen ele. Ristiriita syntyy, kun tavoitteena on kaikkia huomioiva ja mukaanottava tapa tehdä politiikkaa, mutta tästä tavoitteesta kirjoitetaan niin hankalasti, että kaikki eivät ymmärrä. Voisi sanoa, että hallitusohjelmassa termin käytössä onnistuttiin kompastumaan termin henkeen.

Hallitusohjelman keskeinen tavoite on ihmisten eletyn todellisuuden ja kokemusten huomiointi. Tämän voisi tulkita tarkoittavan, että ohjelman laatijat ymmärtävät ja uskovat itsekin asian olevan näin. Kaikki eivät tunne akateemisia käsitteitä ja termejä, syitä tähän voi olla useita. Kaikilla on kuitenkin oikeus saada tietoa, jota on mahdollista ymmärtää käymättä sukupuolentutkimuksen perusteita yliopistolla tai seuraamatta keskusteluja sosiaalisessa mediassa.

Kieli elää ja kehittyy, nimeämme asioita sitä mukaa kun tulee tarvetta. Uusien sanojen ja termien haltuunotto on välillä helppoa ja välillä ei. Nähdäkseni se on suhteessa siihen, millainen oma ymmärryksemme asioista on. Esimerkiksi, internetin myötä on lyhyessä ajassa syntynyt laaja joukko uudissanoja, jotka olemme omaksuneet ja ottaneet arjessa käyttöön. Se tuntuu suoraviivaiselta ja konkreettiselta. Selain, kotisivut, laajennus, portaali ovat sanoja, joita en itse käyttänyt ennen kuin internet tuli osaksi arkeani.

Tietoyhteiskunnan hyvä puoli on juuri tiedon saavutettavuus, joka paranee jatkuvasti, ja huono puoli siinä, ettei se ole kaikille samalla tavalla itsestäänselvyys.

Yhteiskunnassa on aina ollut ja on edelleen ihmisiä, jotka eivät mahdu mielikuvaan ”tavallisuudesta”.

Intersektionaalinen feminismi ei ole suoraviivainen, selkeä ja käytännöllinen termi. Se on hankala, koska termi viittaa monimutkaisiin asioihin, ja uudelleen määrittelee tutun ja turvallisen. Se kertoo meille itsestämme ja yhteiskunnasta asioita, mitä emme oppineet koulussa, emme ehkä edes kotona.

Yhteiskunnassa on aina ollut ja on edelleen ihmisiä, jotka eivät mahdu mielikuvaan ”tavallisuudesta”. Jos ei itse kuulu marginaaliin tai lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka kuuluvat, tietomme ja ymmärryksemme heistä jää ohueksi. Yleissivistävä koulutus voisi korjata tämän, mutta se edellyttää herkkyyttä opetussuunnitelman tekijöiltä ja opettajilta, jotka suunnitelmaa toteuttavat käytännössä.

Potilaana haluan, että lääkärini osoittaa minulle ymmärtävänsä vaivani ja sen hoitotavan. Minua ei kiinnosta hoidon latinankielinen nimi tai tutkimusvaiheet, joista lääketieteen ammattilaiset mieluusti puhuvat. Sama koskee poliitikkoja. He ovat oman alansa ammattilaisia, joilta sopii odottaa selkeää ja ymmärrettävää analyysia yhteiskunnasta. En halua kokea huonommuutta äänestäjänä siksi, etten ymmärrä. On valtavan tärkeää viestinnässä huomioida kaikki, ei vain osaa väestöstä.

Medialla on myös tehtävänsä siinä, miten se kertoo meille yhteiskunnallisista kysymyksistä – silloinkin, kun ne eivät nosta tunteita pintaan. Riippumatonta mediaa pidetään vallan vahtikoirana, mutta myös yleisö voi vahtia mediaa. Sosiaalisen median kulta-aikana palautteen antaminen on helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan. Media on kiinnostunut yleisöstään, mutta ovatko kuluttajat riittävän kiinnostuneita mediasta kertoakseen, millaista sisältöä he kaipaavat?

Maryan Abdulkarim

Kirjoittaja on tamperelaistaustainen kulttuurin ja median sekatyöläinen, joka asuu Helsingissä.

Aiheesta voi keskustella 29.9. klo 23.00 asti.

Lue seuraavaksi