Raakut eivät ole voineet lisääntyä Luttojoessa Venäjän vesivoimaloiden estettyä lohennousun – nyt kantaa yritetään elvyttää laboratoriossa

Jokihelmisimpukat eli raakut tarvitsevat lisääntyäkseen lohikalan isännäkseen. Osa Luttojoen raakuista on jopa 200 vuotiaita.

uhanalaiset lajit
Tutkija Jouni Salonen kerää pipetillä raakkujen toukkia.
Raakut purskauttavat toukkansa ämpärin pohjalle veden lämpötilan laskiessa. Vedestä kerätään pipetillä toukkanäyte. Sara Wesslin / Yle

Inarin Luttojoen pohjakivien joukosta etsitään todella uhanalaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja. Työtä tehdään varoen, sillä, Luttojoen raakut voivat olla jopa 200 vuotta vanhoja.

Nämä yksilöt eivät ole päässeet lisääntymään pohjoisen kirkkaissa vesissä jopa 60 vuoteen. Syynä tähän ovat ihmisen rakentamat vesivoimalat.

– Kun Venäjän puolella rakennettiin 1960-luvulla vesivoimalaitoksia, eivät lohet ole päässeet enää nousemaan Luttojokeen. Nämä raakut nimenomaan tarvitsevat lohikalan isäntäkalakseen. Siitä lähtien raakuilla ole ollut lisääntymiseen tarvittavaa isäntäkalaa, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkija Jouni Salonen.

Jokihelmisimpukka eli raakku Luttojoen pohjassa.
Jokihelmisimpukka eli raakku on rauhoitettu laji. Edes tyhjiä raakun kuoria ei tule kerätä vesistöistä. Sara Wesslin / Yle

Pohjoisen raakut matkaavat kasvamaan etelän laboratorioihin

Lisääntyessään raakku purskauttaa sisältään toukkansa, jotka tavallisesti tarttuisivat lohen kiduksiin loisimaan. Kalan kiduksessa ne loisivat noin vuoden verran ja pudottautuvat muutaman mikrometrin kokoisina takaisin jokeen.

Luttojoki
Luttojoki on Tuulomajoen vesistöön kuuluva joki Inarin ja Sodankylän kuntien itäosissa Suomessa ja Petsamon eteläosassa Murmanskin alueella Venäjällä. Samuli Huttunen / Yle Kuvatoimitus

Kun Luttojoella tarvittavaa isäntäkalaa ei ole löytynyt, eivät alueen raakut ole kyenneet lisääntymään vuosikymmeniin.

Nyt raakkujen lisääntymistä pyritään edistämään Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeella. Raakkujen toukkia kerätään ja kuljetetaan Konneveden tutkimuslaitokselle kasvamaan laboratorioympäristöön.

– Tutkimuslaitoksella me infektoimme eli tartutamme toukat loisimaan lohiin. Vuoden verran ne loisivat kaloissa ja toivon mukaan putoavat akvaarioiden pohjalle. Sieltä me keräämme ne ja tuomme takaisin pohjoiseen jatkamaan elämää nuorina simpukoina, kertoo Salonen.

Jyväskylän yliopiston tutkija Jouni Salonen.
Jyväskylän yliopiston tutkija Jouni Salonen näkee raakkupopulaatioiden elvyttämisen mahdollisena. Sara Wesslin / Yle

Toukkien keruu on hienovaraista ja hidasta puuhaa. Raakut on kerätty Luttojoen rannalle ämpäreihin. Salonen tutkailee raakkujen liikehdintää ja odottaa tarvittavan kauan, kunnes hän ottaa pipetillä vesinäytteen ämpärin pohjalta.

Raakun toukkia ei havaitse helposti silmin ja näyte tulee tarkastaa mikroskoopin avulla. Toukat kuljetaan tämän jälkeen tuota pikaa etelään, jossa ne pääsevät kasvamaan.

Jokihelmisimpukka eli raakku
Tuåimteei Sara Wesslin jieʹli Låttjooǥǥ kuâŋŋsest seuʹrrjeʹmmen, mäʹhtt skääʹlǯai suõusid noorât.

Näytteiden keruun jälkeen raakut asetellaan varovasti takaisin asuinsijoilleen jokeen. Vaikka raakkujen elo on sangen rauhaisaa ja paikoillaan pysyvää, on simpukoilla tärkeä tehtävä jokivesien puhtaana pitäjänä.

Ja kun raakkujen jälkeläiset vuoden reissun jälkeen palaavat Luttojoelle, elävät ne seuraavat sata vuotta pitäen vesistön puhtaana.

Jokihelmisimpukka eli raakku
Nämä kerätyt raakut voivat olla jopa parisataa vuotta vanhoja.Sara Wesslin / Yle

Tutkija uskoo, että tämä on hyvä keino säilyttää uhanalainen simpukkalaji.

– Nämä vanhat raakutkin tekevät yhä toukkia. Uskon, että tämä on mahdollinen keino elvyttää ja ylläpitää raakkupopulaatioita Suomessa, pohtii Salonen.