Jari Aarnion puolustus väittää ex-rikollispomon yrittävän välttää elinkautisen Aarnion kustannuksella

Syyttäjä vaatii Jari Aarniolle elinkautista siitä, että hän ei estänyt palkkamurhaa.

Jari Aarnio
Kuvassa on Jari Aarnio Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2020.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio osallistuu murhaoikeudenkäynnin istuntoihin oikeuden velvoittamana.Silja Viitala / Yle

Historiallinen oikeudenkäynti Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion murhasyytteestä jatkui keskiviikkona Helsingin käräjäoikeudessa.

Aarniota puolustava asianajaja Riitta Leppiniemi esitteli aamupäivällä oikeudelle liki kaksi tuntia puolustuksen näkemyksiä Vuosaaressa syksyllä 2003 tehtyyn palkkamurhaan liittyvistä tapahtumista ja syytteeseen liittyvästä laintulkinnasta.

Leppiniemi sanoi, että erityisesti on kysymys tietoisuudesta, jota Aarniolla ei ollut.

Aarnio kiistää, että hän olisi saanut syyttäjän väitteiden mukaisesti tiedon ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin palkkamurhasta etukäteen ja lyönyt laimin sen estämisen.

Leppiniemi korosti, että Suomessa poliisilla oli etukäteen tiedossa vain huhuja Ünsaliin kohdistuvasta uhasta ja Suomesta väitetään toimitetun tietoja uhasta Ruotsiin.

Jos Ruotsin poliisi tiesi uhasta, se on Aarnion kannalta hyvä asia. Tieto on mennyt sinne, mihin pitikin.

Asianajaja Riitta Leppiniemi

– Jos Ruotsin poliisi tiesi uhasta, se on Aarnion kannalta hyvä asia. Tieto on mennyt sinne, mihin pitikin.

Leppiniemi sanoi, että palkkamurhan taustalla oli äärimmäisen jännittynyt tilanne Ruotsissa: 44 miljoonan kruunun ryöstö ja 5 miljoonan kruunun tapporaha järjestöltä, joka kykenee rajuun väkivaltaan. Ünsal oli paljastanut poliisille tietojaan vuoden 2002 Arlandan lentokenttäryöstöstä ja kavaltanut osan ryöstörahoista itselleen.

Leppiniemen mukaan Ruotsin poliisi ja Ünsal itse tiesivät, että Ünsal tulee kuolemaan. Ünsal tuli syksyllä 2003 Suomeen lapsuudenkaverinsa luokse, vaikka häntä oli varoitettu luottamasta ystäväänsä.

Puolustus epäilee todistajien kertomuksia

Leppiniemi kysyi, miten Aarnion olisi pitänyt toimia, jos hän olisi syyttäjän väittämällä tavalla tiennyt etukäteen murhasuunnitelman toteuttamisesta Suomessa.

– Syyttäjä ei avaa syytteessä, mikä on se ratkaiseva asia, mitä Aarnion olisi pitänyt tehdä. Vaatiiko syyttäjä poliisia tekemään virkavelvollisuuden vastaisia asioita tai sellaisia asioita, jotka olisivat jopa nopeuttaneet tekoa.

– Olisi löydettävä näyttö siitä, että Aarnio on tiennyt tekijäporukan onnistuvan teossa varsin todennäköisesti.

Syyttäjä ei avaa syytteessä, mikä on se ratkaiseva asia, mitä Aarnion olisi pitänyt tehdä.

Asianajaja Riitta Leppiniemi

Leppiniemen mukaan syyttäjän näyttö koostuu muutamasta pienestä sirpaleesta ja yhdestä isosta kokonaisuudesta, joka on ex-rikollispomo Keijo Vilhusen kertomukset.

Leppiniemi katsoo, että Vilhusen kertomukset siitä, että hän olisi antanut Aarniolle tietoa murhasuunnitelmasta, ovat yritys välttyä elinkautiselta Aarnion kustannuksella.

Leppiniemi korosti, että jutussa on myös kysymys todistajanpsykologista ja muistista. Hän katsoo, että lähes kahden vuosikymmenen takaista tilannetta tulkitaan uudelleen jälkikäteen tulleen tiedon perusteella.

– Tämä asia on hyvä esimerkki siitä, että valemuistot ovat totta.

Oikeudessa kuullaan syyskuun lopusta lähtien kymmeniä todistajia, joiden joukossa on paljon rikollisia ja poliiseja.

Puolustus: Aarniolla ei ollut velvollisuutta estää murhaa

Aarnion puolustuksen toinen keskeinen perustelu on se, että syyte ei ole laillisuusperiaatteen mukainen.

Leppiniemi muistutti, että kaiken rankaisemisen tulee perustua kirjoitettuun lakiin. Vuonna 2003 lakiin ei ollut kirjoitettu epävarsinaista laiminlyöntirikosta, josta Aarniota nyt syytetään.

Virkamiehelle voi syntyä vastuuasemansa vuoksi velvollisuus estää ennalta rikos tai tapaturma. Jos hän laiminlyö velvollisuutensa, voi hän olla osallinen rikokseen.

Suomessa ei ole koskaan aiemmin ajettu syytettä murhajutussa epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen perusteella.

Olisi löydettävä näyttö siitä, että Aarnio on tiennyt tekijäporukan onnistuvan teossa varsin todennäköisesti.

Asianajaja Riitta Leppiniemi

Nyt syyttäjä katsoo, että Aarnion olisi poliisina pitänyt estää tietämänsä murha ja Aarnio olisi halutessaan siihen myös pystynyt.

Aarnion puolustuksen mukaan tällaista velvollisuutta ei olisi ollut siinäkään tapauksessa vaikka Aarnio olisi tiennyt murhasuunnitelmasta.

Kuvassa on Keijo Vilhunen Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2020.
Myös ex-rikollispomo Keijo Vilhusta syytetään murhasta. Vilhusen mukaan hän antoi tietoa murhasuunnitelmista Aarniolle ja pyrki näin estämään murhan.Silja Viitala / Yle

Syyttäjä: Ex-rikollispomo järjesti murhan

Syyttäjä katsoo Keijo Vilhusen järjestäneen palkkamurhan.

Syyttäjä vaatii hänelle Aarnion tavoin murhasta elinkautista tuomiota. Vilhunen kiistää syyllistyneensä rikokseen.

Syyttäjän ja Vilhusen puolustuksen asiaesittelyt kuultiin käräjäoikeudessa pääkäsittelyn alkaessa maanantaina. Vilhusen ja Aarnion näkemykset tapahtumista ovat täysin vastakkaiset.

Vilhusen puolustuksen mukaan Vilhunen nimenomaan antoi Aarniolle tietoja murhasuunnitelmien etenemisestä ja uskoi poliisin estävän teon.

Syyttäjä aloitti keskiviikkona kirjallisten todisteiden esittelyn.

Syyttäjä esitteli palkkamurhaan osallistuneiden keskustelua saunaillassa kaksi viikkoa murhan ja ruumiin hävittämisen jälkeen. Saunaillan järjesti Keijo Vilhunen.

Syyttäjä katsoo, että yhden tuomitun puheista voi päätellä, että suomalaiset tekijät suunnittelivat Ünsalin murhaa viikkoja.

Syyttäjä vetoaa myös Ünsalin murhasta tuomitun ystävän kirjoittamaan kirjaan, jossa on yksityiskohtaisia tietoja tapahtumista.

Tämä osoittaa sen, että tässä on ollut tietolähdetoimintaa

Asianajaja Markku Fredman

Aluesyyttäjä Perttu Könönen katsoi, että kirja on itsenäinen todiste, mutta siihen on suhtauduttava kriittisesti ja sitä pitää arvioida suhteessa muuhun aineistoon.

– Kirjaa ei ole ainakaan tätä oikeudenkäyntiä varten kirjoitettu, totesi Vilhusta puolustava asianajaja Markku Fredman.

Vilhusen puolustus kuitenkin hyväksyi kirjan käyttämisen todisteena. Samoin teki Aarnion puolustus.

Janne Raninen kirjoittaa kirjassaan, että murhatutkinnassa kävi ilmi, että syyttäjällä ja poliisilla oli murhasta tietoa, jota heillä ei olisi pitänyt olla. Raninen oli varma siitä, että kukaan ei ollut vasikoinut.

– Tämä osoittaa sen, että tässä on ollut tietolähdetoimintaa, korosti Fredman.

Lue myös:

Aarnion ja Vilhusen murhajutun poliisitutkinta: Syytöksiä rikollisten kostosta ja väitteitä todistajan syvästä rakastumisesta tutkinnanjohtajaan

Yle seurasi hetki hetkeltä – Aarnio kiistää jyrkästi murhasyytteen: "Tuntuu kohtuuttomalta, minulla ei ollut mitään tietoa suunnitelmasta"