Pohjoismainen digitalisaatio vertailussa – DNA:n toimitusjohtaja: “Vaikka Suomi jäi neljänneksi, ei meillä ole mitään hävettävää”

Selvityksen mukaan Suomen kunnissa on digipalveluja, mutta niistä ei kerrota.

Digitaaliset palvelut
Kuntien digivalmiudet Pohjoismaissa vertailussa
Suomi jäi kuntien digitalisaation vertailussa neljännelle sijalle.Samuli Huttunen / Yle

Eihän tämä kovin hyvältä näytä.

Suomalaisoperaattori DNA teetti emoyhtiönsä Telenorin kanssa pohjoismaisen tutkimuksen, jossa selvitettiin 60 kunnan digitalisaatiota.

Suomi sijoittui neljän maan vertailussa neljänneksi.

DNA:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen kuitenkin rauhoittelee – nyt verrataan neljää priimusoppilasta toisiinsa.

– Eurooppalaisissa tutkimuksissa neljä pohjoismaata ovat usein saaneet neljä kärkipaikkaa, Leinonen sanoo.

– Vaikka Suomi jäi nyt neljänneksi, siinä ei ole mitään hävettävää.

Vertailussa oli yhteensä 60 kuntaa. Alla olevasta kaaviosta selviää kymmenen kärki sekä mukana olleiden suomalaiskuntien sijoitus.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

10 huonoimman joukossa 7 suomalaista

Kunnat valittiin tutkimukseen mukaan satunnaisotannalla kolmessa kategoriassa – suuret, keskisuuret ja pienet kunnat. Näin ollen maiden vertailussa on jonkin verran sijaa sattumalle siinä, mitkä kunnat ylipäätään päätyivät vertailuun mukaan.

Huomiota herättävää kuitenkin on, että pohjoismaisessa vertailussa kymmenen kärkeen mahtui vain yksi suomalainen, Tampereen kaupunki.

Kymmenen viimeisen joukossa suomalaisia oli peräti seitsemän – eli Hanko, Jyväskylä, Rauma, Raahe, Valkeakoski, Hämeenkyrö ja peränpitäjänä Teuva.

Tutkimuksessa parhaiten menestyneellä Norjalla ei ollut yhtään kuntaa 20 huonoimman joukossa.

DNA:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen.
– Vaikka kahdessa kaupungissa olisi asiat hoidettu hyvin, niin molemmissa se on tehty eri tavalla, DNA:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen sanoo.Tiia Korhonen / Yle

Palveluja on, mutta niistä ei puhuta

DNA:n Jukka Leinosen mukaan tutkimus antaa vinkkejä siitä, millä alueella suomalaiskuntien kannattaisi erityisesti kehittää toimintaansa.

Leinosen mukaan suomalaiset kunnat pärjäävät parhaiten älykaupunkikategoriassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi digitaalisia oppimisalustoja, päivähoitopalveluita, rakennuslupia ja hyvinvointiteknologiaa.

Niitä on Suomessakin olemassa, esimerkiksi Helsinki mahtuu alla olevassa kaaviossa kymmenen joukkoon – Oulu sekä Tampere seuraavat kannoilla sijoilla 11 ja 12.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Suomalaiset ovat kuitenkin silmiinpistävän heikkoja viestimään näistä palveluista. Tässä kategoriassa paras oli Helsinki sijalla 13 ja seuraavana Tampere vasta sijalla 21.

Leinosen mukaan on hyvä uutinen, että kyse on vain viestinnän ongelmasta.

– Ei tarvitse kehittää uusia palveluja tai investoida niihin. Kansalaisille täytyy kertoa, mitä palveluja on olemassa ja miten niitä käytetään.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Teleoperaattoria jurppii verkkojen byrokratia

Tutkimuksessa selvinnyt, ja erityisesti teleoperaattoreille tärkeä, havainto liittyy kännykkäverkkojen rakentamiseen liittyvään byrokratiaan.

– Kyse on esimerkiksi siitä, miten tukiasemia voidaan sijoittaa kaupungin alueella ja kaupunkien omistamiin rakennuksiin. Suomessa lupakäytännöt ja mekanismit olivat aika heikolla tasolla, Leinonen sanoo.

Kuten alla oleva kaavio kertoo, suomalaiset eivät tässä kategoriassa juhlineet. Kun tutkijat selvittivät matkaviestinverkkojen rakentamisen käytäntöjä, tehokkain suomalainen verkkojen rakentaja löytyi vasta listan sijalta 16.

Kyseessä oli Vantaa. Esimerkiksi pääkaupunki Helsinki sai matkaviestinverkon infrastruktuurin sijoittamisessa vertailun kolmanneksi heikoimmat pisteet. Takana olivat vain Norjan Bergen ja Oslo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Leinosen mukaan verkkojen rakentamisen prosessi on tärkeä kysymys, koska verkot ovat digikehityksen kivijalka. Operaattorilla on tietysti asiassa oma lehmä ojassa – onhan se nimenomaan verkkojen rakentaja.

Lehtonen toivoo yhdenmukaisia lupakäytäntöjä.

– Tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka kahdessa kaupungissa olisi asiat hoidettu hyvin, niin molemmissa se on tehty eri tavalla, hän sanoo.

– Se lisää työtä ja hitautta. Parhaiden käytäntöjen kopioiminen olisi kaikkien etu.

Mistä on kyse?

  • The Nordic Digital Municipality Index on DNA:n ja emoyhtiö Telenorin tutkimus, joka kartoittaa digitalisaatiota pohjoismaisissa kunnissa.
  • Tutkittavat maat olivat Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska.
  • Kustakin maasta kartoitettiin viisi suurta (yli 50 000 asukasta), viisi keskisuurta (yli 20 000 asukasta) sekä viisi pientä kuntaa.
  • Tutkimus keskittyi kolmeen kategoriaan, jotka olivat 1. matkaviestinverkon sijoittelu, 2. digitaalisista palveluista viestiminen sekä 3. älykaupungin kehitysaste.
  • Verkon rakentamiseen liittyvä tieto kerättiin Telenorin sisältä, muu tieto kuntien verkkosivuilta ja muista informaatiolähteistä.
  • Selvityksen toteutti tutkimusyhtiö Analysys Mason.