1. yle.fi
  2. Uutiset

Korona toi kriisin kotimaahan – myös täällä ihmishenget pelastuvat, kun toimimme oikein, muistuttaa eläkkeelle lähtevä SPR:n avustustyön konkari Kalle Löövi

SPR:n kansainvälisen auttamisen johtaja ehti olla mukana pitkän uransa aikana kymmenien katastrofien avustustyössä.

Suomen Punainen Risti
SPR:n kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi pelastusharjoituksessa Uudellamaalla vuonna 2008.
SPR:n kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi pelastusharjoituksessa Uudellamaalla vuonna 2008. Ari Räsänen / Suomen Punainen Risti

Haastattelu alkaa yllättävästi.

Kalle Löövi liittyi Punaiseen Ristiin vuonna 1918.

Linja pätkii. Suomen Punaisen ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja on tien päällä, matkalla synnyinkaupungistaan Valkeakoskelta Helsinkiin.

Vuosiluku pitää silti paikkansa. Kalle Löövi viittaa isoisänsä päätökseen liittyä avustusjärjestöön – keskellä Suomen sisällissotaa.

– Kun olin Armenian maanjäristysalueella vuonna 1988 järjestämässä avustustyötä, sain viestin. Punaisen Ristin arkistosta oli löytynyt tieto, että vaarini Kalle Löövi oli liittynyt järjestöön ja ryhtynyt hevosambulanssin kuljettajaksi Tampereella alkuvuodesta 1918. Se oli pysäyttävä tieto.

Kalle Löövi evakuointisairaalaharjoituksessa Ivalon lentokentällä vuonna 2014.
Kalle Löövi evakuointisairaalaharjoituksessa Ivalon lentokentällä vuonna 2014. Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

Kalle Löövin suvun juuret Suomen Punaisen Ristin parissa ulottuvat siis yli sadan vuoden taa. Hänellä itsellään on kulunut järjestön parissa jo 45 vuotta. Ensimmäisillä viikonloppukursseilla Löövi oli sekä kurssittajana että opetettavana.

Nyt hänen työhistoriansa on jo kuin vuosikymmenien luonnonkatastrofien ja sotien luettelo. Kalle Löövin nimi on monelle yhtä kuin Punaisen Ristin kansainvälinen auttamistyö. Nyt 68-vuotiaana vuosikymmenien työ maailman kriisien parissa on ohi.

Ensimmäinen ulkomaankomennus vei Löövin vuonna 1982 sotatilaan julistettuun Puolaan, jonne hän luotsasi avustusrekkojen kolonnan.

Auttajan mieleen on jäänyt se, että ratkaisevaa on jokaisen oma toiminta ja asenne. Sama pätee edelleen nyt, kun koronapandemia on tuonut poikkeusolot osaksi suomalaistakin arkipäivää.

Kalle ;Avustustarvikkeet ja Samarin saarelle rakennettava SPR:n terveysasema saapuivat lentokoneella Cebun lentokentälle.
Kuvauspäivämäärä	19.11.2013
Kalle Löövi Haiyan-hirmumurskyn jälkeen avustustyössä Filippiineillä Cebun saarella vuonna 2013. Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

Epidemiat eivät ole auttajille uusi asia. Löövi ottaa esille kokemukset ebolan ajoilta.

Ebola-kokemus hyödyksi koronan torjumisessa

– Ebola-pandemian aikaan Suomen Punainen Risti rakensi Kalkkuun Tampereelle opetussairaalan, jossa koulutettiin henkilökuntaa. Osaamiselle tuli taas käyttöä, kun koronaepidemia levisi keväällä Suomeen. Pystyimme toimittamaan sairaaloille ja esimerkiksi Turun satamalle avustusoperaatioissa kehitettyä kalustoa hoitoyksiköiden käyttöön.

Koronan tultua Suomen Punainen Risti on organisonut puhelinpalveluja ja naapuriapua.

–Tärkeintä on, kuinka ihmiset toimivat keskenään, painottaa Löövi.

– Näin pelastuu ihmishenkiä. Spontaani yhteistyö kuulostaa kauniilta tarinalta, mutta on totta.

Luontaista kriisityötä koronan oloissa

Kun taudista johtuva epävarmuus jatkuu, on kanssaihmisten kunnioitus entistä tärkeämpää. Katastrofialueilla SPR:n ammattilaiset tarttuvat kaikkiin töihin.

Tilanteet monet kerrat maailmalla kokenut Löövi näkee saman asenteen toteutuvan nyt Suomessa:

– Terveydenhuollon työntekijät pääsevät siihen flow-virtaan, jossa näkee että omilla toimilla on merkitystä. Se on luontaista kriisityötä.

Afrikka opetti yhteistyötä

Puhelu katkeilee aina välillä. Tämä tuntuu melkein kuuluvan asiaan, kun puhe on toiminnasta katastrofioloissa – vaikkei kyse nyt olekaan särisevästä radiopuhelinyhteydestä.

Kalle Löövi on afrikkalaisten olosuhteiden koulima auttaja. 1990-luvun alussa hän työskenteli pari vuotta eteläisessä Afrikassa.

 Kalle Löövi juhlistamassa tsunamin jälkeistä rakennustyötä Sri Lankassa vuonna 2009.
Kalle Löövi juhlistamassa tsunamin jälkeistä rakennustyötä Sri Lankassa vuonna 2009. Suomen Punainen Risti

Malawissa avun tarpeessa oli yli miljoona pakolaista Mosambikista. Näiden elämä oli Punaisen ristin varassa, sillä se oli ainoa järjestö, jonka sallittiin välittää ruoka-apua. Noin kymmenen kansainvälisen työntekijän apuna oli paikallinen väki ja pakolaiset itse.

Somaliaa Löövi kiersi Doctor Ahmediksi kutsumansa työtoverin kanssa.

– Hän esitteli minut sanoen, että "tämä valkonaama on ystäväni ja tuntee asiat".

Tuloksia kärsivällisellä koulutuksella

– Somaliassa oli määrä järjestää paikallisten auttajien toimintaa, kertoo Löövi.

Kotimaahan palattuaan hän oli kuitenkin aluksi turhautunut:

– Suomeen tultuani vuonna 1984 olin sitä mieltä, etten ollut saanut mitään aikaan.

Mutta Löövi kertoo erehtyneensä. Tavattuaan vuosien kuluttua ystävänsä Ahmedin – josta oli tullut Somalian Punaisen Puolikuun johtaja – tämä kertoi, että Somalian kriisin kärjistyttyä olivat sadat Löövin ja Ahmedin kouluttamat auttajat ilmoittautuneet mukaan toimintaan.

– Olin tottunut siihen, että asioiden pitäisi muuttua heti, muistelee Löövi. Tuolloin tajusin, että koulutuksella ja toimintakulttuurin kehittämisellä saavutetaan tuloksia.

"Uskallan sanoa, että oma toimintani on vaikuttanut"

Lisäksi on tarvittu katastrofivalmiuden kohentamista.

– Harvoin tohtii sanoa, että omalla toiminnalla on ollut vaikutusta. Tässä kohtaa uskallan näin sanoa.

Vuonna 1992 toistakymmentä Punaisen Ristin järjestöä aloitti nopean toiminnan yksiköiden kehittäminen. Niitä kutsutaan nimellä ERU, mikä tulee sanoista Emergency Response Unit. Suomen Punainen risti oli alusta asti mukana.

Kalle Löövi yhteyksiä ottamassa Filippiineillä, Cebun saarella. SPR toimitti alueelle avustusarvikkeita ja terveysaseman hirmymyrskyn jälkeen.
Kalle Löövi yhteyksiä ottamassa Filippiineillä, Cebun saarella. SPR toimitti alueelle avustusarvikkeita ja terveysaseman hirmymyrskyn jälkeen.Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

– Tavoitteena on se, että kaikki sopii yhteen kun katastrofialueelle lähetetään kenttäsairaala ja klinikoita. Tämä on ollut sellainen kansainvälisestikin iso homma, jossa on saatu aikaan muutosta, sanoo Löövi.

Auttajia Haitin maanjäristykseen

Vuonna 2010 Kalle Löövi jakoi ohjeita Helsinki–Vantaan lentokentällä, kun auttajat olivat lähdössä Finnairin erikoislennolla auttamaan Haitin maanjäristysalueelle.

Yhteen maailman köyhimmistä maista iskenyt tuho oli murskannut maan pääkaupungin Port-au-Princen.

Kalle Löövi evästää tammikuussa 2010 Helsinki-Vantaan lentokentällä Haitin maanjäristysalueelle lähteviä SPR:n auttajia.
Kalle Löövi evästää tammikuussa 2010 Helsinki-Vantaan lentokentällä Haitin maanjäristysalueelle lähteviä SPR:n auttajia. Ylen reportaasimatkalle on lähdössä myös kuvaaja Kari Ahola. Niklas Meltio / Suomen Punainen Risti

Löövi vaikutti huolestuneelta. Kansainvälisen avun päällikkö tiesi, että klinikka oli menossa vaikeaan paikkaan. Haitia kohdannut tuho uhkasi viedä viedä ryöstelyyn ja väkivaltaan, jotka ovat tavallisinakin aikoina osa maan arkea.

Odotettavissa olevista vaikeuksista huolimatta Punaisen ristin ammattilaiset lähtivät auttamaan.

– Se lento oli symbolinen. Samaan koneeseen nousi Berliinissä myös Saksan Punaisen ristin väkeä ja kalustoa, muistaa Löövi.

– Sairaalan osat sopivat toisiinsa kuin Lego-leikissä.

Haitissa työskenteli kaikkiaan noin 140 Suomen Punaisen Ristin lähettämää lääkintä- ja muuta ammattilaista.

Kotinsa menettäneitä haitilaisia Camp Icaren telttaleirissä vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen.
Kotinsa menettäneitä haitilaisia Icaren telttaleirissä vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen.Florian Kopp / AOP

Pian katastrofin jälkeen myös paljaan taivaan alla tai telttaleireissä elävät, kotinsa ja perheenjäseniään menettäneet haitilaiset uurastivat yhteiseksi hyväksi.

– Minulle tulee mieleen sellainen luku, että yleensä paikalliset hoitavat yli 90 prosenttia kaikesta, sanoo Löövi.

– Meidän ulkopuolisten roolina on tuoda paikalle kokeneita auttajia, jotka ovat tottuneet suureen mittakaavaan.

"Se on tarkkaa peliä"

2000-luvun alkuvuosina Löövi työskenteli kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa Genevessä. Vuosituhat alkoi synkästi, terrori-iskun luhistettua New Yorkin kaksoistornit.

– Sen jälkeen arvioimme, että vastaisku kohdistuisi yhteen kuudesta maasta. Kohteena oli sitten Afganistan, joka oli minun tontillani, toteaa Kalle Löövi.

Sitten seurasi sota Irakissa. Löövi johti kansainvälistä avustusoperaatiota, jossa piti pakolaisten auttamisen ohella varautua siihen, että alueella tehtäisiin isku kemiallisella aseella.

Kalle Löövi avustustyössä  Libyan väkivaltaisuuksia paenneiden auttamiseksi Tunisiassa vuonna 2016.
Avustustyössä Libyan väkivaltaisuuksia paenneiden auttamiseksi Tunisiassa vuonna 2016. Rauli Virtanen / Suomen Punainen Risti

– Sotaa käyvien valtioiden kanssa toimiessa piti olla tarkkana siitä, millaista tietoa meille välitettiin – ja myös siitä, ettei meidän tietojamme voitu käyttää hyväksi, valaisee Löövi avustusjärjestön asemaa kriisin keskellä.

Löövi toteaa, että usein avustusjärjestöjen pääsy alueelle yritetään estää. Silloin on selvitettävä, onko todella kysymys alueiden vaarallisuudesta vai siitä, ettei meitä muista syistä haluta jonnekin, kuvailee Löövi.

– Se on tarkkaa peliä.

SPR:n kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi
SPR:n kansainvälisen avun johtaja Kalle LööviMikko Ahmajärvi / Yle

Auttajien työ jatkuu

Vaaralliset alueet maailman kriisipesäkkeissä ovat Kalle Löövin osalta nyt jääneet taa. Haastattelun aikana on matka edistynyt Hyvinkään tasalle. Kohta Löövi saapuu SPR:n toimistolle Helsingin Tehtaankadulle.

Edessä on työkaverin läksiäiset, sitten oman eläkkeelle jäämisen johdosta järjestettävä seminaari. Sen nimi – humanitaarisen avun tulevaisuus – muistuttaa, että auttajien työ jatkuu.

Lue seuraavaksi