Koronaepäily eristi piispa Irja Askolan kotiinsa pariksi kuukaudeksi – sairastuminen hävetti ja yksinäisyys ja pelko tunkivat mieleen

Ihmisen pitäisi olla terve jaksaakseen vaatia hoitoa, Askola pohtii.

koronavirus
Irja Askola
Askola sanoo hämmästyneensä, miten häpeällisenä hän koki sairastumisensa: "Tuntuu kuin olisin stigman saanut", Askola kertoo.Henrietta Hassinen / Yle

– Miten monta kertaa olen virkavuosieni ruuhkassa huokaissut, voisinpa olla hetken ihan yksin. Enpä arvannut, miten kohtalokkaaksi tuo pyyntöni osoittautui.

Näin kertoo 67-vuotias emeritapiispa Irja Askola. Hän on ollut eläkkeellä kolmisen vuotta.

Maaliskuussa Askola oli kuuntelemassa surullisen kuuluisaa naisten päivän konserttia, jota epäiltiin myöhemmin monen koronatartunnan lähteeksi.

Askola sai hengitystieoireita viisi päivää konsertin jälkeen.

– Meitä koronalle altistuneita ja lopulta sairastuneita ilmeni runsaasti. On puhuttu 100 henkilöstä. Tuolloin kokoontumisrajoituksista ei vielä tiedetty. Muutamien päivien päästä niitä alkoi tulla.

Alkoi viikkojen sairastaminen.

Ei ole täysin varmaa, että taudin aiheuttaja oli korona. Testiä ei sairauden alkuvaiheessa tehty. Itse Irja Askola on täysin vakuuttunut, että sairasti COVID-19-taudin.

”Sairaan pitää olla vahva saadakseen apua”

Irja Askolan oireet alkoivat vajaan viikon päästä konsertista ja silloin hän myös aloitti loputtomat yritykset päästä testeihin.

– Olen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vankkumaton kannattaja. Maksan iloisin mielin veroni, koska saan niillä paljon asiantuntemusta ja turvallisuutta. Maaliskuussa jouduin kuitenkin tähän hyvinvointiyhteiskuntaan pettymään. Vaikka toki ymmärrän, että koronakriisi oli niin alussa ja niin moni asia vaati tekemistä ja resursseja.

Irja Askola ylittää suojatietä.
Sairastamisen jälkeen hengittämisestä on tullut minulle suuri ilo. Hengittämistä en pidä enää itsestään selvänä, Askola kertoo.Henrietta Hassinen / Yle

Askola kertoo ottaneensa lukuisia kertoja yhteyttä korona-asemiin puhelimella ja tekstiviestein.

– Vieläkin on helppo palauttaa mieleen ääni, joka sanoi: " Paina 1”, jos haluat sitä tai “paina 2” jos tätä. Nauhalta kuulin myös aina uudelleen, jos numero ei ollut kokonaan tukossa, että täyttäkää Omaolo.fi (siirryt toiseen palveluun)-kaavake. Sieltä automaattisena neuvona sain aina: levätkää ja juokaa nestettä.

Askola kokeili päästä myös yksityislääkäriin, mutta ei täyttänyt testiin pääsyn kriteereitä.

Noin neljän viikon päästä hän sai korona-asemalta kerran ihmisäänen puhelimeen.

– Haastattelijani totesi ykskantaan, että teillähän on korona. Hän kertoi vievänsä välittömästi raportin lääkärille ja kahden päivän kuluttua hoitaja lupasi ilmoittaa ajan testeihin – sitä tekstiviestiä odottelen yhä.

Irja Askola.
Ei ole täysin varmaa, että tauti oli korona. Testiä ei sairauden alkuvaiheessa tehty. Itse Irja Askola on täysin vakuuttunut, että sairasti koronan. Henrietta Hassinen / Yle

Askola kertoo joskus ihmetelleensä, melkein kiukustuneensa ihmisille, jotka eivät vaikeuksissaan hae apua yhteiskuntamme palveluista.

– Toivottavasti en enää koskaan hermostu kenellekään lamaantuneelle, joka ei jaksa hakea apua. Nyt tiedän, että sairaan pitää olla vahva, jotta saisi apua, Askola miettii.

Hänellä ei ole virallista COVID-19-diagnoosia. Testeihin hän pääsi lopulta toukokuun loppupuolella. Tulos oli silloin negatiivinen. Sairastumisesta oli jo pari kuukautta.

– Kuinkahan paljon meitä koronan sairastaneita ei ole rekisteröity, kun testaus on viivästynyt, Askola kysyy.

“Sain kotiini epätoivotun vuokralaisen, joka kiinnittyi minuun kuin iilimato”

Askolan oireita olivat nuha, yskä ja kurkkukipu. Myös makuaisti katosi.

– Ensimmäiset kolme viikkoa horjuin seiniä pitkin limaoksennukselle ja taas nukkumaan. Olin niin väsynyt, etten kyennyt mihinkään. Kutsun tuota kyltymätöntä unen tarvetta lepolaahukseksi, joka energiselle ihmiselle oli outo ja vaativa kokemus.

Kolmen viikon jälkeen toipuminen alkoi, mutta hitaasti. Askola ei enää heräillyt öisin, mutta aamu palautti yskimisen ja hengästymisen.

Eräänä toukokuun aamuna Irja Askola kertoo aprikoineensa, oliko tämän vuoden pääsiäinen jo mennyt.

Kevään sairastaminen jätti jälkeensä anemian. Askolan hemoglobiini on aina ollut hyvä, mutta keväällä se laski sataan. Sitä edelleen hoidetaan.

Huono hemoglobiini ei ole tyypillinen koronan jälkiseuraus. Toisaalta kaikkia jälkivaikutuksia ei tiedetä.

Ne tietää vain “Herra Korona” itse, Askola pohtii kirjoittamassaan runossa.

Herra Korona,
mene nurkkaan häpeämään.
Luvatta olet syönyt kehoni aarteet, punasoluni oikein ahnehtinut.
Syössyt minut vakavaan anemiaan.
Nyt et anna minun syödä edes aamupuuroani rauhassa.
Ihmettelenkö tammikuussa, onko jouluakaan tänä vuonna ollut.
Häpeä, Herra Korona.

"Yksinäisyys raottaa olemustaan, kun on eristyksissä ihmisistä 75 vuorokautta”

Askola sanoo hämmästyneensä, miten häpeällisenä hän koki sairastumisensa. Hän ei halunnut kertoa sitä juuri kenellekään, vain läheisimmät tiesivät.

– Tuntuu kuin olisin ollut spitaalinen ja joka tapauksessa stigman saanut.

Tätäkin haastattelua hän sanoo harkinneensa pitkään.

– Jospa jonkun muun häpeä tällä haastattelulla lievittyisi, Askola miettii.

Irja Askola kuvattuna liikkeessä pitkällä valotusajalla.
Pyysimme Askolaa kirjoittamaan myös runomuodossa kokemuksistaan sairausajalta.Henrietta Hassinen / Yle

Eristystä kesti reilut pari kuukautta. Noina loputtomia päivänä, jolloin hän ei voinut olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, yksinäisyys ja pelko tunkivat mieleen.

– Yksinäisyys raottaa olemustaan, kun on erityksessä 75 vuorokautta. Se tekee tilaa menneisyyden peloille.

Hän kertoo miettineensä, kuinka monen on jatkuvasti kestettävä erossa oloa toisista ihmisistä ilman koronaakin. Ja sitä, miten oman eristyksensä kestävät he, joiden ihmissuhteissa juuri nyt on kipeitä kiemuroita tai joita menneisyyden muistot raastavat.

– Tämä oli minullekin vaikeaa ja ajattelen kuitenkin olevani melko lailla sinut itseni kanssa, 67-vuotiaan elämä on siihen koulinut.

Lisäksi Askolalla oli koko ajan ihmisiä, jotka pitivät huolta.

– Tiesin, että aamulla puhelin kilahtaa, kun joku ystävä varmistaa, miten voin.

Irja Askola lukee runokirjaa nojatuolissa.
Yksinäisyyden pelkokierrokset ja pakotettu eristäytyminen ovat yksinelävälle paketti, jonka sulattelemisessa Askola sanoo olevansa vasta alkutaipaleella.Henrietta Hassinen / Yle

Hänestä on ollut todella tarpeellista puhua vanhojen ihmisten eristyksestä, talouden skenaarioista, irtisanomisluvuista ja erilaisista tukipaketeista.

Silti hän haluaa muistuttaa, että sairastuminen on inhimillisesti vaikea myös heille, jotka eivät menetä työpaikkaansa. Niiden sijaan he saattavat sosiaalisesti energisinä ja yhteiskunnallisesti aktiivisina menettää osan identiteetistään.

– "Voida hyvin" – se on kummallinen käsite eikä aina taivu tilastoiksi.

Yksinäisin hän,
jota kukaan ei kaipaa.
Jokainen jo unohti, olihan hän kerran täällä.
Kolmen kuukauden eristys tai puolen vuoden etätyö
liu´uttaa jotkut
näkymättömyyteen.

(Irja Askolan runo)

“Minunhan piti ennen kuolemaa ehtiä siivota komerot ja järjestää paperit”

Sairastaessaan Askola kertoo pelänneensä monesti.

– Tunnistin epidemian pelossa myös "pelkoni pelkoa". Yön valvottuina tunteina se nousi pintaan. Kun on niin epämääräinen mörkö omassa kehossa ja omassa kodissa, se tuottaa myös hallitsematonta pelkoa.

Hän pelkäsi sitä, että ei enää koskaan herää virkeänä aamuun. Samoin sitä, minkä jäljen “Herra Korona” jättää hänen kehoonsa ja sieluunsa. Askola mietti, muuttaako se hänen ihmissuhteitaan.

Myös kuolema kävi ajatuksissa – entä jos se toteutuukin pian?

– Oli jopa hupaisaa löytää siihen liittyviä huolia. Minunhan pitää ehtiä sitä ennen siivota komerot ja järjestää paperit.

Irja Askola katsoo kotinsa parvekkeelta kohti Uspenskin katedraalia.
Eristystä kesti reilut pari kuukautta. Askola ei voinut olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Yksinäisyys ja pelko tunkivat mieleen.Henrietta Hassinen / Yle

Eikä pelko vieraile vain sairaan kotona, se tunkeutuu myös läheisten koteihin. Sekä sairastunut että läheiset haluavat suojella toisiaan kasvavilta huolilta. Näin Askolakin kertoo kokeneensa.

– Yksinelävän pelosta ja voimattomuudesta leviää läheisille vesirenkaita, kuin veteen heitetystä kivestä.

Hänelle, niin kuin monelle muullekin sairaalle, naapuriapu oli korvaamaton. Viikosta toiseen Askola kirjoitti seinänaapurille listan tarvitsemistaan ostoksista ja nämä toimittivat ruokakassin säännöllisesti hänen ovensa taakse.

– Se oli tuulahdus ihmisten maailmasta ja hienotunteisesta huolenpidosta. Vaikka ruoka ei maistunut, tarpeen se oli. Pieni asia muodostui minulle suureksi asiaksi.

“Korona ei ole oikeudenmukainen vieras”

Askola kertoo, että samalla, kun puhelimesta tuli yksi hänen selviytymiskeinoistaan, siitä tuli myös eriarvoisuuden symboli.

Hän mietti niitä sairastavia, joilla ei ole varaa ostaa kännykkää tai maksaa pitkiä puheluita. Yksityisen lääkärikeskuksen numeroa ei kannata edes tallentaa.

Monella ei ole myöskään ketään, johon ottaisi yhteyttä.

– Koen olevani hyvin etuoikeutettu. Oli tuttuja lääkäreitä, joille soittaa ja jotka auttoivat, vaikken koronatestiin päässytkään.

Irja Askola seisoo kotitalonsa rappukäytävässä.
Tunnistin epidemian pelossa myös "pelkoni pelkoa". Yön valvottuina tunteina se nousi pintaan, Askola sanoo.Henrietta Hassinen / Yle

Askolan Afrikan kokemukset ovat panneet hänet miettimään myös namibialaisia ystäviään, joihin hän pitää säännöllisesti yhteyttä.

– Heidän todellisuuttaan ei kestä juuri edes ajatella.

Suomessa on osaavia lääkäreitä, sairaaloita ja teho-osastoja. Hoito on hyvää. Rikkauttamme ovat esimerkiksi käsidesi ja vaivatta kulkeva kraanavesi.

– Vuosikymmenten aikana namibialaiset ystäväni lienevät tottuneet kuoleman tavanomaisuuteen.

“Toipuminen on vieläkin kesken”

Askola kertoo, että hän on hiljalleen palannut ihmisten pariin. Toipuminen on vielä kesken. Veriarvot palautuvat hitaasti.

– Sairastamisen jälkeen hengittämisestä on tullut minulle suuri ilo. Hengittämistä en pidä enää itsestään selvänä.

Irja Askola kotitalonsa kattotasanteella tuulen tuiverruksessa.
Toivottavasti en enää koskaan hermostu kenellekään lamaantuneelle, joka ei jaksa hakea apua. Sairaan pitää olla vahva, jotta saisi apua, Askola miettii.Henrietta Hassinen / Yle

Myös pelon ja eristyksen jättämien jälkien työstäminen kestää vielä pitkään.

– Yksinäisyyden pelkokierrokset ja pakotettu eristäytyminen ovat yksinelävälle paketti, jonka sulattelemisessa olen vasta alkutaipaleella.

Sairaus on myös opettanut suhteuttamaan asioita pieniin ja suurin – jälleen kerran.

– Kaikki sairastaminen ja siihen liittyvä tuntuu pieneltä. Joiltakin muilta menee kaikki: työ ja koko elämä.

“Herra Koronalle” hänellä on sama viesti kuin silloin, kun hän öisin heräsi loputtomien oksennusten sarjaan ja alkoi jutella epämiellyttävän ja luvattoman vuokralaisensa kanssa.

Herra Korona,
minä haluan nukkua ensi yön.
Jos vielä ahdistelet minua,
ilmoitan sinut me too-listalle.

(Irja Askolan runo)

Aiheesta voi keskustella 14.9. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Korona ahdistaa suomalaisia valtavasti – Psykiatri: Koronan suurin terveysvaikutus tulee siitä, miten reagoimme epidemiaan

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: USA ylitti 200 000 koronakuoleman rajan, THL suunnittelee uutta maskisuositusta, Viron ja Ruotsin matkailijat karanteeniin maanantaista alkaen

Miksi piispat ovat olleet koronakriisissä niin hiljaa? Tutkija Hanna Wass: Kyse on kirkon laajemmasta identiteettikriisistä

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus