Nämä eläinlajit kuolivat elinaikanasi – teimme muistokirjoitukset kadonneille eläimille

Selkärankaisia eläimiä on vähemmän kuin koskaan aiemmin ihmishistorian aikana.

sukupuuttoon kuoleminen
Teemu Kiviniemen piirros Suomesta kadonneesta Tammihiirestä
Tammihiiri ei ollut nimestään huolimatta hiiri. Se kiipeili puissa oravan tavoin.Teemu Kiviniemi/Yle

Ihmiskunta ei ole onnistunut pysäyttämään kuudetta sukupuuttoaaltoa.

Näin voidaan todeta viikon sisään julkaistujen kahden luonnon monimuotoisuutta arvioineen raportin perusteella.

Viime viikolla julkaistun WWF:n Living Planet 2020 -raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan maailman selkärankaisten eläinten populaatiot ovat supistuneet lähes 70 prosenttia vuosien 1970 ja 2016 välillä.

Tiistaina julkaistiin YK:n biodiversiteettisopimuksen (siirryt toiseen palveluun) alainen raportti. Raportti esittää useita massiivisia muutoksia, jotta eläimet ja ihmiset voitaisiin pelastaa. Pääset lukemaan raportin ehdotuksista täältä.

Päätimme kirjoittaa muistokirjoitukset 15:lle sukupuuttoon kuolleelle lajille. Osa lajeista on kadonnut maailmasta kokonaan, ja osa on kadonnut toistaiseksi Suomesta.

Tammihiiri

  • Viimeinen havainto Suomessa Teuvalla v. 1989
  • †Julistettu kadonneeksi Suomesta v. 2010

Pitkin runkoja viiletit, kuin orava puissa kiipesit.

Jos sut vielä kerran näkis, jos sen mulle sois,

on unikeko uinunut Suomesta pois.

Viimeisimmät varmistetut havainnot tammihiirestä tehtiin Teuvalla, Porvoossa ja Heinolassa.

Yöeläin, joka kiipeili puissa hieman oravan tavoin. Sen tunnisti “rosvonaamiosta”.

Viihtyi Suomessa kuusivaltaisissa lehdoissa ja kangasmetsissä mutta myös asutuksen lähellä puutarhoissa. Saattoi siksi jäädä hiiren- ja rotanloukkuihin.

Suomen ainoa unikekojen heimoon kuulunut jyrsijälaji, eli se ei ole nimestään huolimatta hiiri.

Lajiin voi törmätä vielä esimerkiksi Venäjän puoleisessa Karjalassa ja Pietarissa sekä Etelä-Euroopassa.

Kultasirkku

Kultasirkku

Me laulamme laulua vapauden

sulon Suomemme taivahalla

ja vaikka Suomi on suruinen

ja kansa on kaipuun alla,

me laulamme vaan, emme muuta me voi,

miten raitis on metsän tuuli,

miten rakas on taivahan vapaus, oi,

ken kerran sen kuiskehet kuuli.

(Suomen laululinnut, Eino Leino)

Maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalainen.

Pääsyy Suomesta katoamiseen on Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa muuttolentojen aikana tapahtunut pyydystäminen.

Kannat romahtaneet myös ympäri maailmaa pääosin pyydystämisen vuoksi, vaikka se on ollut kiellettyä vuodesta 1997.

Ranskassa suurena herkkuna pidetty peltosirkku on kohtaamassa Suomessa samankaltaisen kohtalon kuin kultasirkku, vaikka myös peltosirkun pyydystäminen, myyminen ja syöminen on kielletty.


Vesikko eli tuhkuri

  • Viimeinen havainto Suomessa v. 1992

Minkit tulivat, sinä lähdit pois.

Minä katselin parvekkeelta.

Äärimmäisen uhanalainen nisäkäslaji maailmanlaajuisesti.

Vesikko elää edelleen hajanaisesti esimerkiksi Venäjällä ja Virossa, mutta Suomen minkkikantojen on arveltu estävän lajin leviämisen takaisin Suomeen.

Viihtyivät Suomessa makean veden äärellä jokien ja purojen läheisyydessä.

Suomen vesikkokannat alkoivat laskea 1930-luvulla. Yksi syy saattoi olla rapurutto, joka romahdutti vesikon ravintona käyttämien rapujen kannat.

Metsätalouden ja rantarakentamisen on arvioitu huonontaneen vesikon elinympäristöjen laatua.

Tuhkurinakin tunnettu vesikko oli aikanaan myös merkittävä turkiseläin.


Miekkasampi

  • Viimeinen havainto kalalajista v. 2003
  • †Arvellaan kuolleen sukupuuttoon vuosien 2005–2010 aikana.

Pinnan alle sukelsit,

syvälle unholaan katosit.

Elinympäristö: Jangtse-joki ja Keltainenjoki, Kiina

Eli jo noin 200 miljoonaa vuotta sitten varhaisjurakaudella, mutta vasta ihminen sai sen katoamaan.

Merkittäviä syitä katoamiselle ovat ylikalastus, jokien patoaminen ja saasteet.

Lajia ei ole vielä virallisesti vahvistettu sukupuuttoon kuolleeksi lajiksi, mutta lajista ei ole tehty havaintoja pitkään aikaan.

Myös kiinanjokidelfiini eli baiji on kokemassa miekkasammen kohtalon, ja jopa 65 muun kalalajin kannat ovat vähentyneet Jangtse-joessa.

Uhanalaiset lajit

Karvakoiranruusu

  • Viimeinen havainto Suomessa Ahvenanmaalla v. 2011

Lepää ruususen unessasi

Yleisempi muualla Euroopassa.

Karvakoiranruusun lähisukulainen on rauhoitettu ja harvinainen koiranruusu, jota voi löytää Suomessa pääasiallisesti vain Ahvenanmaalta mutta joskus myös Etelä- ja Lounais-Suomesta.


Viherkarve

  • Viimeinen havainto Suomessa v. 2010

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan, ja sade täytti sen,

ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

(Pikarijäkälä, Helvi Juvonen)

Jäkälä eli lehtimetsissä lehtipuiden ja hedelmäpuiden rungoilla.

Havaittu myös Helsingissä Töölön ja Ruskeasuon välillä sijainneessa tervalepässä 1930-luvulla.

Katoamisen syyksi on arveltu muutoksia metsien puulajien suhteissa, rakentamista ja kemiallisia haittavaikutuksia, sillä se on arka ilmansaasteille.

Laji saattaa hyötyä ilmaston lämpenemisestä.


Tulvaruukkujäkälä

  • Viimeisin havainto Suomessa v. 2006

Ensimmäinen ja ainoa havainto lajista Suomessa on tehty Lohjalla, minkä jälkeen laji katosi nopeasti.

Yksi merkittävä syy katoamiselle on lahopuun väheneminen ja peltojen raivaus.


Latvusorneero

  • Viimeisin havainto v. 2011
  • Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2019

Elinympäristö: Alagoasin osavaltio, Brasilia

Varpuslintu, joka eli Brasilian itäosassa sijaitsevassa Alagoasin osavaltiossa.

Viihtyi alueen metsissä.

Metsien kaataminen viljelyn tieltä kavensi kuitenkin sen elinmahdollisuuksia johtaen lajin katoamiseen. Tältä osin sen katoamiseen linkittyvät myös muut maailman maat.


Riuttamosaiikkirotta

  • Viimeinen havainto v. 2009
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2016

Elinympäristö: Bramble Cayn saari, Australia

Ensimmäinen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi sukupuuttoon kuollut nisäkäslaji, eräät tutkijat väittävät.

Merivesi on tutkijoiden mukaan peittänyt lajin asuttaman saaren useaan kertaan, mikä johti lajin katoamiseen.

Uhanalaiset lajit

Poouli

  • Viimeinen havainto v. 2004
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2017

Elinympäristö: Maui, Hawaiji

Varpuslintu poouli on hyvä esimerkki siitä, kuinka muutokset jonkin lajin kannoissa vaikuttavat muiden lajien kantoihin.

Pooulien katoamisen taustalla saaren maaetanat, joiden kanta romahti. Tämä vähensi lintujen ravinnon määrää.


Formosanpuuleopardi

  • Viimeinen havainto v. 1983
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2012

Jokainen kissaeläin on luonnon mestariteos.

(Leonardo da Vinci)

Elinympäristö: Taiwan

Noin puolitoistametriä pitkä formosanpuuleopardi asutti Taiwanin lehtimetsiä.

Lajin turkiksilla on käyty kauppaa muun muassa Kiinassa ja Japanissa.

Formosanleopardin olemassaolosta on myös kiistelty, sillä se muistuttaa borneonpuuleopardia, jonka turkiksilla käytiin myös alueella kauppaa. Tutkimusta lajista on tehty jäljelle jääneiden turkisten avulla.


Alaotranuikku

  • Viimeinen havainto v. 1982
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2012

Elinympäristö: Alaotrajärvi, Madagaskar

Laji on nimetty sen asuttaman järven mukaan.

Lintu oli huono lentäjä eikä pystynyt lentämään pitkiä matkoja.

Lajin kannat lähtivät laskuun järven veden rehevöityessä mm. eroosion ja maatalouden takia.

Kalastusverkkojen on arveltu koituneen alaotranuikun lopulliseksi kohtaloksi. Verkkoja alettiin käyttää aikana, jolloin lajin kannat olivat jo laskeneet.

Kultakonna

Kultakonna

  • Viimeinen havainto v. 1989
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi 2004

Elinympäristö: Monteverde, Costa Rica

Eli pienellä, vain joidenkin neliökilometrien kokoisella vuoristoalueella.

Laji on hyvä esimerkki lajista, jonka sukupuuttoon kuolemisen syistä on kiistelty.

Joidenkin tutkijoiden mukaan laji katosi ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden takia. Osa tutkijoista taas katsoo, että laji katosi El Niño -ilmiöön luonnollisesti kuuluvan kuivuusjakson seurauksena.


Capra pyrenaica pyrenaica, “Pyreneiden vuorikauris”

  • Viimeinen tunnettu yksilö nimeltä Celia löydettiin kuolleena v. 2000
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2000

Elinympäristö: Pyreneet ja Cantabrianvuoret, Espanja & Ranska

Sukupuuton syytä ei tarkalleen tunneta. Syiksi on arveltu tiukentunutta kilpailua ravinnosta ja metsästystä.

Lajia yritettiin kloonata useamman kerran, ja vuonna 2007 onnistuttiin synnyttämään elävä naarasyksilö. Yksilö kuoli kuitenkin joitakin minuutteja synnytyksen jälkeen keuhkovikaan.


Diceros bicornis longipes, “Länsi-Afrikan mustasarvikuono”

  • Viimeinen havainto v. 2006
  • †Julistettu sukupuuttoon kuolleeksi v. 2011

Aikoinaan erittäin runsas ja laajalle levittäytynyt laji Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Salametsästettiin sarvensa takia kiivaasti, ja kannat romahtivat vuosien 1960–1995 aikana jopa 98 prosenttia.

Sarvesta valmistettiin arabimaissa juhlallisia janbiya-veitsiä ja Kiinassa sitä käytettiin lääkeaineena.


Suomessa elää yli 2600 uhanalaista lajia

Sukupuuttoaallon ehkäiseminen koskee myös meitä suomalaisia, sillä Suomessa on yli 2660 uhanalaiseksi luokiteltua lajia. Niistä 480:n on katsottu olevan äärimmäisen uhanalaisia.

Suomalaisten lajien uhanalaisuutta on tarkasteltu viimeksi vuoden 2019 Punainen kirja -raportissa (siirryt toiseen palveluun).

Vaikka osa lajeista onkin elinvoimaisia maailmanlaajuisesti, se ei auta Suomessa sijaitsevia ekosysteemejä. Lajeilla on omat tehtävänsä ja lokeronsa paikallisissa eliöyhteisöissä.

Tässä joitakin äärimmäisen uhanalaisia lajeja, joista osa on luokiteltu erityisesti tai kiireellisesti suojeltaviksi lajeiksi Suomessa.

Linnut: kuningaskalastaja, kiljuhanhi, punasotka, tunturipöllö, pikkusirri, suokukko, mustatiira, niittysuohaukka, kiljukotka, peltosirkku, tunturikiuru, tunturihaukka, heinäkurppa, vuorihemppo, haarahaukka, turturikyyhky, pikku-uikku, rantakurvi

Kalat: ankerias, harjus (Itämeri), järvilohi, nieriä (Vuoksen vesistö)

Hyönteiset: pikkusinisiipi, muurahaissinisiipi, harjusinisiipi, nukulasulkanen, kalliiossulkanen, vaaleapalokärpänen, komeanaamiokärpänen, kaunokimalaiskärpänen, vyövillakärpänen, ruskoantikainen, lattarikkaseppä, kyrmymerimyyriäinen, särkkälantiainen, aarnikätkä, lehmusjäärä, ukonkyrmykärsäkäs, kaukosyöksykäs, haavanlahokärsäkäs, keltanopiilopää, punahärö, kirjosukkulainen, pajusepikkä, hietamyyräkiitäjäinen, helolantiainen, aarnimäihiäinen, kellarikiitäjäinen, haavanoksakatkiainen, lähdepurolaakanen, ukkokukkajäärä, vähämustakeiju, isolaakasittiäinen, ruutukärsäkäs, laukkaneilikkahohtokoi, paahdekeulakoi, karjalanpussikoi, punalatvapussikoi, suolakkopussikoi, ketohitukoi, suolakkojäytäjäkoi

Kasvit, jäkälät ja sammalet: imeläkurjenherne, harsomatara, rantaruttojuuri, kiiltoängelmä, piilosammal, saksisammal, lännenkarvesammal, kantopihtisammal, korpikaltiosammal, rantalovisammal, tuoksukäppyräsammal, idänkäppyräsammal, kalkkilovisammal, tunturiraippasammal, rantahankasammal, pikkupistejäkälä, lännenlehtojäkälä, piikkuluppo, hentoluppo, sysinuppijäkälä, etelännuppijäkälä, tammennuppijäkälä, jalokultajäkälä, rosokilpinen, harmaaneulajäkälä, turvetorvijäkälä, kimpputorvijäkälä, etelänrakojäkälä, pohjanhyytelöjäkälä, sormijäkälä, kalkkimarmorijäkälä, levymarmorijäkälä, haavanlimijäkälä, tunturivähäjäkälä, katvevahajäkälä, pisamavahajäkälä, vuorivahajäkälä, lehtosilmäjäkälä, louhukehräjäkälä, kalkkilemmonjäkälä, suomusopulinjäkälä, saarnenjäkälä, kalliomunuaisjäkälä, ruotsinkirppujäkälä, nappikarve, kaitalaakajäkälä, haaratappijäkälä, harmaamyhkyjäkälä, talikalvakkajäkälä, kauharustojäkälä, tupsurustojäkälä, jaloruukkujäkälä, nokinappijäkälä, etelänappijäkälä, salojäkälä, jauhehuhmarjäkälä, täpläkesijäkälä, lännenkesijäkälä, pohjankuppijäkälä, pohjantinajäkälä, jauhetinajäkälä, isohuppujäkälä, lapinnyppyjäkälä, pahtapakurajäkälä, täpläpakurajäkälä, kiiltonaava, harmaamustuainen

Sienet: helmiherkkusieni, kultatatti, kaunojalkatatti, suttuvyöseitikki, suohytyvinokas, imelärisakas, purorisakas, viiniukonsieni, aarniukonsieni, sinihelttajauhikas, niljahelokka, kalvastatti, nukkajuurekas, sahramikääpä, satiinikääpä, mokkakääpä, männynpihkakääpä, keltakerroskääpä

Juttua korjattu 15.9. klo 20.48: Yksi kultasirkkukoiras havaittiin Hailuodossa vuonna 2019.

Juttua korjattu 21.9. klo 10.27: Jutussa luki aiemmin Suomessa uhanalaisten lintujen kohdalla virheellisesti tunturikyyhky. Oikea laji on turturikyyhky.

Lue lisää:

Tutuista suomalaisista lintulajeista on tullut uhanalaisia – katso tästä, mikä muuttui

Lajien punainen lista – katso, mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet

Keskustelu on avoinna 16.9. klo 23 asti.