Kirjailija Emmi Itäranta arvostelee rajusti "kriisistä toiseen" kulkevaa kotimaataan Britanniaa, mutta kirjoittaa vielä synkemmästä maailmasta

Kirjailija Emmi Itäranta on saanut tarpeekseen brexitistä ja koronakriisin huonosta hoidosta. Hänen mukaansa on raskasta asua maassa, joka ei osaa ratkaista kriisejään.

Emmi Itäranta
Emmi Itäranta.
Emmi Itärannan uudessa romaanissa ihmiset ovat perustaneet siirtokuntia avaruuteen, koska maapallo on lähes elinkelvoton.Henrietta Hassinen / Yle

Emmi Itäranta yrittää pyyhkiä maskin jättämiä rantuja kasvoiltaan. Hän on tullut junalla Tampereelta Helsinkiin ja ihmettelee, miten harvalla oli kasvosuojus. Kotona Britanniassa maskit ovat olleet arkipäivää jo keväästä lähtien ja elämä muutenkin paljon rajoitetumpaa kuin Suomessa.

– Suomi tuntuu ihan koronautopialta. Täällähän eletään lähes normaalisti.

Emmi Itärannan kotimaan vierailuista ja kirjan julkistamisesta tuli aika lailla erilainen kuin vielä alkuvuodesta oli suunnitteilla. Tarkoitus oli esiintyä messuilla ja monissa muissa markkinointitapahtumissa. Mutta nyt on hiljaista.

Kaiken lisäksi ensin piti istua kaksi viikkoa karanteenissa veljen luona Tampereella. Vanhemmille ei voinut mennä, koska he kuuluvat riskiryhmään.

Kaikesta huolimatta Itäranta on tyytyväinen ja rauhallinen. Asiat ovat ihan hyvin.

Hänen kirjoittamissaan kirjoissa maailman tila on paljon huonompi. Itse asiassa lähes kaikki on tuhoutunut. Uusimmassa kirjassa maapallosta on tullut viheliäinen paikka ja kaikki haluavat pois, avaruuteen.

Tällä kertaa Itäranta ei kuitenkaan kirjoita dystopiaa, sillä tarinassa ihmiset ovat keksineet ratkaisun: avaruuteen on perustettu siirtokuntia, joissa eletään melko lailla samanlaista elämään kuin aikoinaan maapallolla.

Emmi Itäranta.
Emmi Itäranta kirjoittaa romaanejaan useita vuosia. Ne syntyvät yhtä aikaa suomeksi ja englanniksi.Henrietta Hassinen / Yle

Kuunpäivän kirjeissä palataan tieteiskirjallisuuden juurille – avaruus-scifiin. Mistä moinen idea?

– Vuosia sitten kustannustoimittajani Jussi Tiihonen sanoi sivulauseessa, että kukaan ei ole aikoihin kirjoittanut avaruuteen sijoittuvaa scifiä suomeksi. Se oli vain toteamus, ei kehotus. Asia jäi kuitenkin kytemään jonnekin, Itäranta muistelee.

Ihmisen ahneus ei katoa

Romaanissa maapallo on tuhottu ja riistetty lähes asuinkelvottomaksi. Vuosisatojen kuluessa avaruuteen on syntynyt lukuisia siirtokuntia. Koska asialla ovat ihmiset, on planeettojen välillä tietenkin luokkaeroja. Esimerkiksi marsilaiset suhtautuvat halveksien Maan asukkaisiin.

Samat ongelmat kuitenkin seuraavat avaruudessa kuin Maan kamaralla.

Kuuta louhitaan ja kaivetaan surutta. Aluksi kaivoksia sai perustaa vain pimeälle puolelle, mutta ahneuden kasvaessa ne uhkaavat jo Tyyneyden merta.

– Mielestäni maailma toimii noin. Jossain asioissa mennään eteenpäin, mutta monissa toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan samoja virheitä.

Neljä kiloa paperia viranomaisille

Itäranta luo fantasiakirjoissaan aina omanlaisen maailmansa. Niissä on kuitenkin aina paljon tuttua.

– Kun kirjan maailma on niin outo, täytyy mukana olla paljon tunnistettavia elementtejä.

Kuunpäivän kirjeissä mukana kulkee ihan tavallinen raidallinen kissa, joka kehrää ja täppii tassuilla niin kuin kissat tekevät.

– Kyllä, minulla on oma kissa, Itäranta arvaa seuraavan kysymyksen.

Ihmisten kaipuu tuttuihin asioihin on vahvasti esillä kirjassa. Joihinkin siirtokuntiin on luotu Maan kaltaiset olot puineen ja lintuineen. Vahvana teemana on kodittomuus ja juurettomuus.

Brexit toi aiheeseen lisää ulottuvuutta. Itäranta on viime vuosina joutunut pohtimaan myös omaa elämäänsä ja oikeutta asuinpaikkaansa.

Emmi Itäranta.
Emmi Itäranta on viihtynyt tähän asti hyvin Isossa-Britanniassa, mutta brexit on saanut pohtimaan muita asuinpaikkoja.Henrietta Hassinen / Yle

Hän on asunut Britanniassa yli 13 vuotta. Elämä on juurtunut sinne. Canterburyssa on oma talo, puoliso ja kissa. Nykyään hän ei ole kuitenkaan enää varma, haluaako asua brexitin jälkeisessä maassa.

– Viime vuodet ovat aiheuttaneet niin paljon epävarmuutta ja yleisen ilmapiirin muutosta, etten enää viihdy.

Varsinaista syrjintää Itäranta ei valkoihoisena korkeasti koulutettuna naisena ole joutunut kokemaan. Tosin kerran sunnuntaikävelyllä naapurit intoutuivat julistamaan, kuinka innoissaan he odottavat brexitiä ja kuinka hyväksi asiat muuttuvat, kun kaikista maahanmuuttajista päästään eroon.

– He tiesivät vallan hyvin, että olemme muualta kotoisin, mutta se ei estänyt ilmoittamasta mielipidettä.

Koska Britanniassa ei pidetä väestörekisteriä, on Itäranta itse joutunut todistamaan, että on todellakin asunut maassa jo 13 vuotta.

– Jouduin lähettämään viranomaisille valehtelematta neljä kiloa erilaisia papereita.

Pino sisälsi lippusia ja lappusia, joista ilmeni kotiosoitteet, pankkitilit ja palkkakuitit. Nyt Itärannalla on oikeus asua maassa, mutta hän ei välttämättä enää näe sitä kotipaikkanaan.

– En tiedä kauanko sitä jaksaa asua sellaisessa maassa, joka kulkee kriisistä toiseen. Ja ettei niitä osata ratkaista. Sellaisesta tulee vain ylimääräistä stressiä. Se aiheuttaa väsymystä, joka on muusta tekemisestä pois.

Se, onko tuleva kotimaa Suomi vai joku muu, Itäranta ei vielä osaa sanoa. It-alalla työskentelevä puoliso on kotoisin Espanjasta, mutta sinne tuskin on suunta.

– Nyt koronan aikana muuttaminen olisi joka tapauksessa mahdotonta, joten asiaa voi harkita rauhassa.

Oma talo ja puutarha ovat olleet henkireikä etenkin nyt koronan aikana, mutta nekään eivät ole jarruna mahdolliselle maiseman vaihdokselle.

– Eihän sitä taloa ostaessa ajatellut, että tästä pitäisi muutaman vuoden päästä lähteä. Onhan se vähän surullista.

Itäranta on edelläkävijä

Avaruusscifiä pidetään helposti poikamaisena genrenä. Itäranta teki kuitenkin heti alussa rajauksen: teknologia saa jäädä hyvin pieneen rooliin.

– Se ei kiinnosta minua yhtään. Pääosassa ovat ihmissuhteet ja ympäristön tuhoutuminen.

Ilmastonmuutos ja ekokatastrofit ovat olleet teemoja myös Itärannan kahdessa edellisessä kirjassa. Esikoisteos, vuonna 2012 ilmestynyt Teemestarin kirja, oli edelläkävijä, sillä siinä käsiteltiin ilmastonmuutoksen seurauksia. Vielä tuolloin aihe oli harvakseltaan esillä kaunokirjallisuudessa. Romaani oli myös kansainvälinen menestys. Kriitikot kehuivat kirjaa ympäri maailmaa. Siitä on parhaillaan tekeillä elokuva.

Kirjat syntyvät kahdella kielellä

Itäranta koki viime viikolla jännittäviä hetkiä, sillä hän pääsi vierailemaan kuvauksissa Virossa heti, kun oli päässyt karanteenista. Hän tapasi ensimmäistä kertaa pääosanesittäjät Mimosa Willamon ja Saga Sarkolan ja näki samalla hieman raakamateriaalia elokuvasta.

– Olin todella vaikuttunut. Työryhmä on tehnyt huolellista työtä. Tietenkin se oli erilaista kuin omat mielikuvani, mutta ostin heti heidän maailmansa.

Emmi Itäranta.
Luonto on ollut tärkeä asia Emmi Itärannalle pienestä pitäen. Vanhemmat veivät perheen lapsia usein luontoretkille.Henrietta Hassinen / Yle

Visuaalisuus on Itärannalle tärkeä työkalu myös kirjoittaessa. Romaani saa alkunsa yleensä yhdestä mielikuvasta. Uusimman romaanin kohdalla alkukuva oli sellainen, jossa päähenkilö katseli maapalloa Kuusta.

– Siinä oli jo mukana ajatus, että katsomme ulkopuolelta, mitä olemme tehneet maapallolle.

Itärannan kirjoitusprosessi on pitkä, sillä hän kirjoittaa yhtä aikaa kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi. Hitaudesta huolimatta tekniikalla on puolensa – se pakottaa äärimmäiseen tarkkuuteen ja pohdintaan.

– Jokaisen lauseen on toimittava sekä suomeksi että englanniksi. Se ei salli mitään löysyyksiä.

Englanninkielinen versio Kuunpäivän kirjeistä on vielä viimeistelemättä, joten brittiläinen kustantaja ei ole vielä nähnyt sitä. Itäranta uskoo kuitenkin, että kustannussopimus syntyy myös tästä kirjasta.

Parin kuukauden Suomen vierailun aikana Itäranta voi nyt lepäillä ja ottaa rauhallisesti. Helsingin kirjamessuille on tulossa virtuaalinen esiintyminen ja on muutamia pienempiä tilaisuuksia. Itäranta suhtautuu kaksijakoisesti yleisön edessä olemiseen.

– Toisaalta se on kuluttavaa olla esillä ja esiintyä. Nautin kuitenkin kirjoistani puhumisesta. On ihana kohdata kiinnostuneita lukijoita, kun on itse käyttänyt elämästään monta vuotta kirjan tekemiseen.

Emmi Itäranta haastattelussa Aamun kirjassa.