Tilma Hainari oli naisasia-aktivisti ja rotuhygieenikko, joka kammoksui suhteita venäläissotilaiden kanssa

Venäläissotilaiden ja suomalaisnaisten seurustelu ensimmäisen maailmansodan aikana johti ajatukseen rotuhygieniasta, väittää tuore väitöstutkimus.

eugeniikka
Venäläiset merisotilaat nousemassa laivaan Helsingissä 1918.
Tilma Hainari ajatteli, että venäläissotilaiden kanssa seurustelevat suomalaiset naiset olivat prostituoituja. Venäläiset merisotilaat nousemassa laivaan Helsingissä 1918.Hjalmar Lönqvist 1918 / Museoviraston kuvakokoelmat

Suomalaisten varhainen kiinnostus rotuhygieniaan on otettu taas esille.

Nyt asialla on teologian tutkija Eija Jämbäck,joka on nostanut valokeilaan kristillisen naisasia-aktivistin ja kansanvalistajan Tilma Hainarin (1861–1940).

Hainari oli yksi harvoista rotuhygieniaa edistävistä suomenkielisistä naisista. Häntä kuunteli myös valtiovalta. Sen lisäksi Hainari ajoi innokkaasti sterilointilakia.

Isänmaan etu ajoi Hainarin mielestä yksilön etujen ohi, ja Suomi saattoi menestyä kansakuntana vain korkean moraalin avulla. “Kaikki isänmaalle” oli Hainarin iskulause, joka sopi ajan hengen mukaisesti kuvaamaan kansakuntien välistä kilpailua.

– Tilma Hainarista tuli eräänlainen moraalinvartija ja naisten äänitorvi siveellisyysasioissa, Jämbäck sanoo.

Jämbäck ei ole ensimmäinen rotuhygieniaa pöyhinyt suomalaistutkija. Aihetta on käsitellyt muun muassa Markku Mattila väitöskirjassaan Kansamme parhaaksi (1999). Ensimmäinen artikkeli suomalaisesta rotuhygieniasta (Marjatta Hietala) julkaistiin 1980-luvun puolivälissä.

Jämbäck törmäsi Tilma Hainariin tutkiessaan erään naisjärjestön pyörittämän rahaston lahjoittajia.

– Siinä kolmen uskonnollisen lahjoittajan kohdalla nousi esiin rotuhygienia, ja se vaikutti sekä kiinnostavalta että hieman ristiriitaiselta, Jämbäck sanoo.

Hän jäi miettimään, miksi rahastoon varoja lahjoittavat uskonnolliset naiset kannattivat samaan hengenvetoon aikansa kovaa luonnontiedettä, rotuhygieniaa.

Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja Tilma Hainari.
Siveettömyys oli Tilma Hainarin mielestä kansakunnan pahin vihollinen.Museoviraston kuvakokoelmat

Suomi nousuun siveellisyydellä

Tilma Hainari nousi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi 1900-luvun alussa naisasia-aatteen ansiosta. Vuonna 1913 hänet valittiin Suomen Naisten Kansallisliiton (SNKL) puheenjohtajaksi. Tehtävä vei hänet useaan otteeseen ulkomaille, jossa Hainari tutustui uusiin aatteisiin. Hän vieraili muun muassa 1920-luvulla Pohjois-Amerikassa “tylsämielisten” hoitolaitoksessa.

Hainari oli konservatiivisen Suomalaisen puolueen ja Suomen naisyhdistyksen jäsen. Siveellisyys oli molemmissa järjestöissä keskeinen kysymys. Se käsitettiin Jämbäckin mukaan viime vuosisadan alussa kolmella eri tavalla: siveellisyys oli alun perin J.V. Snellmanin 1800-luvun filosofiassa uutta luovaa, itsenäiseen ajatteluun perustuvaa valtiollista vaikuttamista. Sen jälkeen siihen liitettiin kristillisiä ja konservatiivisia arvoja. Kolmantena mukaan tuli sukupuolimoraali.

– Naisasianaiset yhdistivät nämä kolme asiaa. He halusivat vaikuttaa politiikkaan ja valvoa sukupuolimoraalia, Jämbäck sanoo.

Työhön naisasianaiset halusivat käyttää Jämbäckin väitöstutkimuksen mukaan myös rotuhygieniaa. Ratkaiseva sysäys tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana, Jämbäck väittää. Silloin etupäässä työväenluokkaisesta taustasta tulevat suomalaiset naiset alkoivat seurustella venäläisten sotilaiden kanssa.

– Tilma Hainari piti tätä todella huolestuttavana. Silloin ajateltiin, että naiset ovat yhteiskunnan moraalinen selkäranka. Ja kun eräät naiset horjahtivat pois tästä naisen esikuvallisesta roolista, sen katsottiin tuhoavan kaikkien suomalaisten naisten maineen, Jämbäck sanoo.

Tapahtumilla oli Hainarin mielestä kauaskantoisia seurauksia.

Suomen naisten piti olla esikuva myös kansainvälisesti, sillä naiset olivat saaneet Suomessa ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden vuonna 1906. Silloin Suomi oli osa Venäjää.

– Suomalaisnaisten ja venäläissotilaiden seurustelu tuhosi Hainarin mukaan suomalaisten naisten maineen myös kansainvälisesti, Jämbäck sanoo.

Merikatu 19-21. Emma Mäkisen turvakoti. Suomen ensimmäinen turvakoti, perustettu 1880 "langenneille naisille" eli prostituoiduille ja aviottomille äideille. Kuvattu n. 1920.
Emma Mäkinen perusti Suomen ensimmäisen turvakodin vuonna 1880 . "Langenneille naisille" eli prostituoiduille ja aviottomille äideille tarkoitettu talo sijaitsi 1920-luvulla Merikadulla Helsingissä.Helsinkikuvia.fi

Prostituoituja pidettiin epänormaaleina

Tilma Hainari ajatteli, että venäläissotilaiden kanssa seurustelevat naiset olivat prostituoituja tai todennäköisesti luisumassa alalle. Hainarin mielestä suurin osa prostituoiduista oli “tylsämielisiä” ja he levittivät moraalista turmiota ja sukupuolitauteja. Siitä seurasi, että nämä “tylsämieliset” naiset saivat degeneroituja jälkeläisiä.

Siveettömyys oli Hainarin mielestä kansakunnan pahin vihollinen.

Aikakauden suuri pelko oli degeneraatio- eli rappeutumisoppi, jossa prostituoituja pidettiin epänormaaleina. Hainarin ensisijainen ratkaisu ongelmaan oli moraalikasvatus, mutta kun perinteiset keinot, kuten naisille tarkoitetut turvakodit tai kristillinen kasvatus eivät enää tepsineet degeneroituneihin “tylsämielsiin”, heihin oli Hainarin mukaan sovellettava rotuhygienian kontrollikeinoja. Niillä voisi suojella Suomen kansaa degeneraatiolta. Ja prostituoitujen kohdalla se tarkoitti elinikäistä eristämistä yhteiskunnasta.

Näitä vaarallisempina hän piti “lievästi tylsämielisiä”, jotka elivät vapaasti. Heidät piti Hainarin mukaan steriloida.

Hainari ajatteli Jämbäckin mukaan toimivansa hyvässä tarkoituksessa eikä katsonut rotuhygienian olevan ristiriidassa kristinuskon kanssa. Hainari piti rotuhygieniaa yhtenä menetelmänä edistää moraalisesti korkeatasoista kansakuntaa, mikä oli hänen kaiken toimintansa päämäärä.

Hainari alkoi edistää steriloinnin ajatusta jo 1910- ja 1920-lukujen taitteessa.

– Suomenkieliset lääkärit vastustivat ajatusta, koska aika ei ollut vielä kypsä niin radikaaleille toimenpiteille, Jämbäck sanoo.

Hainarin äänenpainot kovenivat ajan myötä, ja hän oli valmis ottamaan myös kastraation käyttöön. Kohteena olisivat olleet seksuaalirikolliset, jotka olivat tehneet seksuaalista väkivaltaa alaikäisille.

Tilma Hainarista tuli yhä vaikutusvaltaisempi rotuhygienian puolestapuhuja, ja esimerkiksi lehdistö oli kiinnostunut hänen mielipiteistään. Hainarista löytyy Jämbäckin mukaan tuhansia osumia Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta.

– Hainari otti myös suoraan yhteyttä vallanpitäjiin. Hän kävi eri ministereiden puheilla, Jämbäck toteaa.

Hainaria kuultiin vuonna 1936 käyttöön otetun sterilisointilain valmistelujen yhteydessä. Muita asiantuntijoita olivat esimerkiksi Helsingin yliopiston genetiikan laitoksen johtaja ja rotuhygienian kannattaja Harry Federley.

– Siinä mielessä hän oli huomattavassa roolissa, Jämbäck toteaa.

Uutta lakia sovellettiin Suomessa lopulta melko vähän.

Naisjärjestöjen yhteiskokous Heimolan juhlasalissa v. 1936. Kuva: Museovirasto
Naisjärjestöjen yhteiskokous Heimolan juhlasalissa Helsingissä vuonna 1936.Museovirasto