Tutkimus: Lastensuojelu tekee arvioita lapsen tilanteesta vaihtelevin tavoin – päihteitä tai köyhyyttä ei aina huomioida

Kiire estää usein sosiaalityöntekijöitä huomioimasta perheen historiaa, kun lapsen tilannetta arvioidaan.

Lastensuojelu
Kuvassa pikkupoika keinuu.
Sosiaalityöntekijät keskittyvät tilannearviota tehdessään lapsen senhetkiseen tilanteeseen: mitä on juuri silloin meneillään ja kuinka tilanteessa päästään eteenpäin. Kuvituskuva.Silja Viitala / Yle

Lastensuojelussa tehdään arviointeja lapsen tilanteesta kirjavin käytännöin, kertoo Itä-Suomen yliopiston tuore väitöstutkimus.

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä asioita sosiaalityöntekijät huomioivat, kun he arvioivat lapsen tilannetta. Tutkimuksessa huomattiin, että arvion tekemiselle ei ole yhtenäisiä valtakunnallisia ohjeita. Eri sosiaalityöntekijät tekevät arviointeja eri tavoilla.

Arvion sisältö voi siis riippua esimerkiksi lapsen kotipaikkakunnasta tai yksittäisestä sosiaalityöntekijästä.

Puolet ottaa päihteidenkäytön aina huomioon

Kyselytutkimukseen vastasi 506 lastensuojelun sosiaalityötä tekevää sosiaalityöntekijää Suomessa.

Tutkimuksessa huomattiin myös, että sosiaalityöntekijät keskittyvät pääasiassa lapsen senhetkiseen tilanteeseen. Lapsen sosiaaliset suhteet esimerkiksi vanhempiiin ja kouluun huomioidaan käytännössä aina.

Sen sijaan lapsen ja perheen historiaa ei aina oteta huomioon. Noin joka kolmas sosiaalityöntekijä huomioi lapsen kehityshistorian arvioinnissa silloin tällöin ja vain joka kymmenes huomioi sen joka kerta.

Noin puolet sosiaalityöntekijöistä otti arvioinnissa aina huomioon vanhemman päihteiden käytön ja psyykkisen terveyden. Myös lapsen köyhyyttä ja perheen taloudellista tilannetta huomioitiin harvemmin.

– Arvioinnissa korostuu lapsen senhetkinen tilanne: katsotaan, kuinka siinä tilanteessa suunnataan eteenpäin, väitöskirjatutkija Anne-Mari Jaakola sanoo.

– Mutta soisin myös, että sosiaalityöntekijöille olisi mahdollista selvittää myös lapsen ja perheen historiaa. Siellä voi olla merkityksellistä tietoa, joka voi selittää paljon lapsen tilanteesta,

Kiire näkyy työssä

Hyvää on kuitenkin se, että Jaakolan mukaan sosiaalityöntekijät tekevät työnsä hyvin ja ammattitaidolla. Hän nostaa esille esimerkiksi sen, että he ottavat yhä enemmän lapsen aktiivisesti osaksi arvion tekemistä.

Arvion tekemisen ongelmat tiivistyvät kahteen asiaan: valtakunnallisten ohjeiden puutteeseen sekä kiireeseen. Lastensuojelun resurssit ovat niukoilla ympäri Suomea, mikä tarkoittaa usein sitä, ettei perhehistoriaan pureutumiselle yksinkertaisesti ole aikaa.

– Tuloksissa näkyy jonkin verran se, että lastensuojelun tilanne on aika kuormittunut ja kiireinen, Jaakola sanoo.

Jaakolan mukaan tutkimuksen perusteella kannattaisi miettiä, pitäisikö lapsen tilanteen arvioinnin tekemiselle tehdä yhtenäiset, valtakunnalliset ohjeet tai suuntaviivat.

Se voisi helpottaa sosiaalityöntekijöiden työtä ja auttaa siihen, että kaikki lapset olisivat tasa-arvoisessa asemassa, kun arviota tehdään.

– Meillä Suomessa ei juurikaan ole yhteneväisiä malleja arvioinnin tekemiseen. Etenkin riskitekijöiden kartoittamiseen olisi hyvä olla jotakin yhteneväisiä tapoja.

Valtiotieteiden maisteri Anne-Mari Jaakolan väitöskirja tarkastetaan 19.9. Kuopiossa.

Lue lisää:

Lastensuojelussa vain puolet tarvittavista työntekijöistä – lastensuojelun kriisissä tarvitaan ensin apua kuntiin, toteaa työryhmä

Selvitys: Suomen yläkouluissa on vähintään 4 000 oppilasta, joilla on paljon poissaoloja – ongelma pahentunut viime vuosina¨