1. yle.fi
  2. Uutiset

Oliver Lindqvist ostaa seksiä ja saa siitä iloa – vammaisten seksuaalioikeuksissa yhä parannettavaa, sanoo seksuaaliterapeutti

Kuusi vuotta seksityötä tehnyt Vilja näkee asiakkaissa vamman sijaan ihmisen.

seksuaalisuus
Oliver Lindqvist
Säännölliset tapaamiset seksityöntekijän kanssa tuovat iloa vammaisaktivisti Oliver Lindqvistin elämään.Markku Pitkänen / Yle

Kaksi vuotta sitten tuolloin 24-vuotiaalla Oliver Lindqvistillä oli omien sanojensa mukaan sietämättömän paha olo. Hän kaipasi naisen kosketusta niin paljon, että pelkäsi mielenterveytensä puolesta.

– Pienestä pojasta saakka olen kokenut seksuaalisuuden itselleni hyvin tärkeäksi, Lindqvist kertoo kotonaan Vantaalla.

Seurustelu- tai seksikumppanin löytämistä vaikeuttaa Lindqvistin CP-vamma, jonka takia hän muun muassa käyttää pyörätuolia liikkumiseen. Vammaisena miehenä hän kokee mahdollisuutensa löytää kumppani esimerkiksi ravintolasta tai deittipalveluista huonoiksi.

Kun vuosia kestänyt seuranhaku ei yrityksestä huolimatta tuonut tulosta, Lindqvist päätyi ottamaan yhteyttä seksityöntekijään.

– Minusta tuntui, että oli ihan pakko tehdä jotain tai pääni räjähtää.

Nykyään Lindqvist tapaa seksityöntekijää noin kerran kuukaudessa.

Vammaiset nähdään usein epäseksuaalisina

Eri tavoin vammaiset ihmiset nähdään usein epäseksuaalisina, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti (Pohjoismainen auktorisointi NACS) Tanja Roth. Hän on luennoinut ja kouluttanut seksuaalisuudesta, vammaisuudesta ja avusteisesta seksistä sekä seksuaalioikeuksista kymmenisen vuotta.

Työsarkaa riittää yhä.

– Jopa vibraattorin hankkiminen voi olla vaikeaa, koska toisinaan nousee yhä hirveä meteli, jos täysi-ikäisen avustettavan vanhemmat saavat tietää, Roth sanoo.

Kuvassa on seksuaaliterapeutti Tanja Roth.
Erityistason seksuaaliterapeutti Tanja Roth on kouluttanut seksuaalisuudesta ja vammaisuudesta jo vuosikymmenen ajan.Tanja Roth

Kaikille ihmisille kuuluvia seksuaalioikeuksia ovat muun muassa oikeus tietoon seksuaalisuudesta, oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin sekä oikeus omanlaiseen seksuaalisuuden ilmaisuun.

Maailman seksuaaliterveysjärjestön viime vuonna hyväksymässä julistuksessa (siirryt toiseen palveluun) mainitaan myös oikeus nautintoon: "Jokaisella on oikeus parhaimpaan saavutettavissa olevaan terveyden ja hyvinvoinnin tasoon liittyen seksuaalisuuteen sisältäen mahdollisuuden nautinnollisiin, tyydyttäviin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin."

Vaikka tieto seksuaalisuudesta on lisääntynyt ja asenteet muuttuneet myönteisemmiksi, on seksuaalikasvatuksessa yhä puutteita. Myös asenteet saattavat kaivata uudistusta.

– Vammaisten asumisyksikössä minua saatetaan ohjeistaa puhumaan vain ystävyydestä seksin sijaan, Roth kertoo kokemuksistaan.

Avusteinen seksi ei vastaa kaikkien tarpeisiin

Seksuaalisuus kiinnostaa vammaisaktivistina toimivaa Oliver Lindqvistiä niin paljon, että hän opiskelee parhaillaan seksuaalikasvattajaksi. Lindqvist kokee joutuneensa nuorena opettelemaan seksuaalisuusasiat itsekseen.

– En saanut nuorena oikeastaan mitään seksuaalikasvatusta. Koulussa käytiin läpi ihan perusasiat, mutta se oli aika huonoa.

On hyvä muistaa, että kaikki vammaiset eivät tarvitse seksuaalitoiminnoissa tai seksissä avustamista. Moni myös löytää itselleen vammattoman tai vammaisen kumppanin.

Vammaisten seksuaalioikeuksiin on viime vuosina alettu kiinnittää enemmän huomiota. Seksuaalisuudesta on alettu puhua myönteisemmin ja monipuolisemmin. Lisäksi joitakin henkilökohtaisia avustajia on koulutettu seksuaalisissa toiminnoissa avustamiseen.

Avustaja voi auttaa avustettavan esimerkiksi sopivaan asentoon tai ojentaa tarvittavia välineitä, mutta hän ei saa koskea avustettavaan eroottisesti edes välineillä.

Rajanveto avusteisen seksin ja seksityön välillä ei aina ole helppoa, sanoo avusteisen seksin koulutuksia järjestävä seksuaaliterapeutti Tanja Roth.

– Avustaminen on seksuaalitoimintojen mahdollistamista avustamalla, mikä eroaa seksityöstä siten, että seksityössä voidaan toteuttaa seksiä. Ilman selkeitä sopimuksia siitä voi syntyä myös väärinkäsityksiä.

Oliver Lindqvist ei tarvitse henkilökohtaista avustajaa eikä myöskään avustamista esimerkiksi sooloseksissä. Lindqvistin mielestä Suomessa vammaisten seksuaalisuudesta puhuttaessa avusteista seksiä painotetaan liikaa.

– Se on ideana kaunis, mutta huonosti toteutettavissa. Enhän minä voisi esimerkiksi naispuoliselta avustajalta pyytää seksiä.

Lindqvistin vaihtoehdoksi jäi seksityöntekijän palkkaaminen. Seksipalvelujen vapaaehtoinen myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista.

– Minun mielestäni se on yksi hyvä vaihtoehto. Ongelmana on löytää turvallinen seksityöntekijä, joka osaa ottaa vamman huomioon, sanoo Tanja Roth.

Seksityöntekijälle vammainen asiakas on asiakas muiden joukossa

Yksi tällainen seksityöntekijä on hieman päälle kolmikymppinen Vilja. Hän on tehnyt seksityötä reilut kuusi vuotta. Sitä ennen hän työskenteli hoitoalalla.

Vilja sanoo, että hänen asiakkainaan on käynyt paljon vammaisia ihmisiä, muun muassa onnettomuudessa halvaantuneita, sokeita, kuuroja ja täysin autettavia lihasrappeumaa sairastavia.

– Yhtenä koskettavana kohtaamisena mieleeni on jäänyt lihassairautta sairastava mies, joka osti itselleen poikuuden poiston 30-vuotislahjaksi, Vilja kertoo.

Kuvassa on nainen selin kameraan.
Seksityötä tekevä Vilja sanoo, että hänellä on paljon vammaisia asiakkaita.Viljan kotialbumi

Kokemus hoitotyöstä antaa varmuutta kohdata vammainen asiakas myös seksityössä. Viljan mukaan koulutus on tuonut taitoa ergonomisesti oikeanlaiseen asiakkaan liikuttamiseen ja antanut rohkeutta koskettaa.

Kaikki seksityötä tekevät eivät halua tai uskalla ottaa vastaan vammaisia asiakkaita. Joku saattaa pelätä satuttavansa asiakasta tai jännittää miten kommunikaatio onnistuu, jos asiakkaan on vaikea saada tuotettua puhetta.

Viljan mielestä hoitoalan kokemusta tärkeämpää on kyky kohdata jokainen asiakas yksilönä.

– Tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä, oli hänellä vamma tai ei.

Mielikuva seksin ostajista on vääristynyt

Oliver Lindqvist päätyi Viljan asiakkaaksi puolitoista vuotta sitten. Viljan kokemukset vammaisista asiakkaista ja mutkaton suhtautuminen pyörätuolilla liikkuvaan asiakkaaseen tekivät Oliveriin vaikutuksen.

Lindqvist kertoo, että ensimmäisen kohtaaminen jännitti, mutta jännitys haihtui kuitenkin nopeasti.

– Huomasin heti, että kyseessä on mukava ihminen. Meidän tapaamisissa kaikki muut asiat, kaikki murheet unohtuvat. Menen kehollisesti jopa jonkinlaiseen meditatiiviseen tilaan, Lindvist kuvailee.

Hänen elämäänsä tapaamiset ovat tuoneet paljon iloa. Samaa sanaa käyttää asiakkaistaan myös Vilja.

– Varsinkin CP-vammaisilla asiakkailla kosketus voi tuottaa suorastaan pulppuavaa iloa.

Ilo on kaukana mielikuvasta, jonka mukaan seksin ostajat ovat ressukoita, hyväksikäyttäjiä tai muuten huonoja ihmisiä.

– Minua suorastaan oksettaa, miten väärä kuva monella on asiakkaista. Ajatellaan, että he ovat kaikki rikollisia ja huonoja ihmisiä. Sehän ei ollenkaan pidä paikkansa, Lindqvist sanoo.

Kirja nimeltä Nautinnon aika
Oliver Lindqvist opiskelee parhaillaan seksuaalikasvattajaksi.Markku Pitkänen / Yle

Viljan mielestä olisi jo aika suhtautua seksin ostamiseen neutraalisti:

– Seksihän on oikeasti hyvin arkista. Sen ostamisesta puhuminen saisi olla sallivampaa. Silloin myös avustajat ja muut hoitotyötä tekevät voisivat oikeasti antaa asiakkaille vaihtoehtoja.

Seksipalveluja Kelan kustannuksella?

Miten vammaisten seksuaalioikeuksia sitten pitäisi parantaa? Aloittamalla asennemuutoksesta, sanoo Oliver Lindqvist.

– Ydinongelma on, että moni vammainen luulee, ettei seksi kuulu heille. Se on hirveän surullista.

Seksuaaliterapeutti Tanja Roth lähtisi parantamaan tilannetta lisäämällä ammattimaista seksuaalikasvatusta. Asiallista tietoa tarvitsisivat hänen mukaansa niin vammaiset, heidän omaisensa kuin vammaisten kanssa työskentelevätkin. Lisäksi Roth suunnittelee seksityöntekijöille koulutuksia vammaisen asiakkaan kohtaamisesta.

Ilman tietoa ihmiset eivät voi tehdä itselleen sopivia ratkaisuja. Tiedon ja neuvonnan puutteessa vammaisen voi olla vaikea löytää itselleen sopiva ja turvallinen seksityön ammattilainen.

– Voisiko vaikka jokaisessa kunnassa olla vammaisten seksuaalisuuden vastuuhenkilö, joka osaisi konkreettisesti auttaa löytämään ratkaisuja, Vilja pohtii.

Joissakin maissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa, yhteiskunta maksaa vammaisille vuosittain pari tapaamiskertaa seksityön ammattilaisen kanssa.

Suomessa tällainen ratkaisu vaatisi todennäköisesti jonkinlaisia lakimuutoksia. Vaikka seksin ostaminen ja myyminen ovat laillisia, lainsäädäntö rajoittaa muun muassa seksityön markkinointia ja työtilojen vuokraamista.

Oliver Lindqvist toivoo ihmisten ymmärtävän, että joillekin seksuaalisen nautinnon saaminen voi olla hyvin haasteellista. Hän haastaa miettimään, miltä sellainen tilanne itsestä tuntuisi. Vammaisia ihmisiä hän haluaa kannustaa olemaan rohkeasti seksuaalisia.

– Seksuaalisuus kuuluu kaikille, myös meille vammaisille. Ja seksiä pitää uskaltaa pyytää. Vammainen joutuu ehkä pyytämään sitä vähän suorasukaisemmin kuin muut.

Oliver Lindqvist
Markku Pitkänen / Yle

Vilja esiintyy tässä jutussa nimimerkillä aiheen arkaluontoisuudesta johtuen.

Aiheesta lisää:

Avustaja Jannina Tallberg on vieressä, kun Miika ja Raila Riikonen harrastavat seksiä: "Pystyn sulkemaan itseni pois siitä tilanteesta"

"Pyörätuolissa minusta tulee näkymätön" – Onko vammaisilla lupa puhua seksistä?

Lue seuraavaksi