1. yle.fi
  2. Uutiset

Saattohoitokodit kamppailevat olemassaolostaan – kysyimme asiantuntijoilta, miten kuolevien kunnioittava hoito parhaiten taataan

Kolme kuolevien hoitoon erikoistunutta asiantuntijaa arvioi, tarvitaanko saattohoitokoteja erillisinä yksikköinä.

saattohoito
Eeva Rahko, Leena Surakka ja Juho Lehto.
Eeva Rahko, Leena Surakka ja Juho Lehto muistuttavat, että hyvä saattohoito vaatii tekijöiltään erityistä ammattiosaamista ja saattohoitokulttuurin sisäistämistä. Marko Väänänen / Yle, Antti Eintola / Yle, Antti Pitkäjärvi / Siun sote

Kuolevan ihmisen hoito on Suomessa erikoisessa tilanteessa. Toisaalta hoitoa halutaan kehittää (siirryt toiseen palveluun), esimerkiksi saattohoidon uudet suositukset julkaistiin (siirryt toiseen palveluun) vain vajaa vuosi sitten. Silti samaan aikaan yksityiset saattohoitokodit kamppailevat olemassaolostaan.

Viime vuonna turkulainen Karinakoti siirtyi liikkeenluovutuksella Turun kaupungille Lounais-Suomen saattohoitosäätiöltä. Karinakodin itsenäinen toiminta lakkasi, mutta se jatkaa Turun kaupungin palliatiivisena osastona.

Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan ja hänen läheisensä oireiden tai kärsimyksen lievittämistä. Siihen kuuluu myös saattohoito, joka viittaa potilaan viimeisten elinviikkojen tai -päivien hoitoon.

Helsingissä sijaitsevassa Terhokodissa alkoivat vastikään yhteistoimintaneuvottelut.

Kysyimme kolmelta palliatiivisen hoidon asiantuntijalta, tarvitaanko saattohoitokoteja erillisinä yksikköinä. Niitä on nyt jäljellä kolme: Terhokodin lisäksi Pirkanmaan hoitokoti Tampereella ja Koivikko-koti Hämeenlinnassa.

Kysymyksiin vastasi kolme asiantuntijaa: Palliatiivisen lääketieteen professori ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Juho Lehto, Oulun yliopistollisen sairaalan syöpätautien erikoislääkäri, palliatiivisen yksikön vastuulääkäri Eeva Rahko ja Siun soten palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Leena Surakka Joensuusta.

Se, mitä saattohoitokodit ovat tuoneet kuolevien hoitoon, ei saa kadota

Professori Lehdon mukaan hyvään saattohoitoon kuuluu keskeisenä kodinomaisuus ja rauhallisuus. Myös kuolevan yksityisyyden tarvetta kunnioitetaan. Kuoleva ja hänen läheisensä saavat myös tarvitsemansa psyko-sosiaalisen tuen.

– Apua voidaan tarvita kotona selviytymiseen ja taloudelliseen toimeentuloon. Kuoleva itse tai hänen läheisensä voivat tarvita sosiaalityöntekijän apua. Heitä tuetaan myös henkisesti. Hyvässä saattohoidossa on taitoa ja aikaa syventyä kuolevan ihmisen ja hänen perheensä mielenmaiseman ymmärtämiseen, Lehto sanoo.

Taysin palliatiivisen yksikön ylilääkäri Juho Lehto
Hallintomalli ei lopulta ole tärkeintä, vaan saattohoidon sisältö, Lehto sanoo.Antti Eintola / Yle

Kaikki kolme haastateltua asiantuntijaamme sanovat, että hyvä saattohoito vaatii tekijöiltään erityistä ammattiosaamista ja saattohoitokulttuurin sisäistämistä. Se ei synny hetkessä.

He sanovat myös, että saattohoitokodit osaavat hyvän hoidon. Ne ovat kehittäneet ja levittäneet saattohoidon osaamista Suomessa.

Saattohoitokoteja ei pidä menettää, asiantuntijat toteavat. Se, miten hallinnollisesti asiat järjestetään, on eri asia. Hyvää saattohoitoa voidaan järjestää monella tavalla. Alueellisilla eroilla on myös merkitystä.

Pirkanmaalla hoitokoti jäi säätiön omistukseen, mutta on osa palliatiivista keskusta

Vuoden 2020 alusta TAYSin palliatiivinen poliklinikka, TAYSin kotisairaala ja Pirkanmaan hoitokoti muodostivat yhteistyössä palliatiivisen hoidon osaamiskeskuksen.

– Meillä on tiivis yhteistyösopimus, jossa molemmat, hoitokoti ja TAYS, sitoutuvat keskuksen yhteisiin periaatteisiin. Sopimuksessa on määritelty sekä toimintaa ohjaavat laatuperiaatteet ja hoitoonohjauksen periaatteet, kertoo professori Juho Lehto.

Hän kertoo, että he ohjaavat potilaita TAYSista sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaisesti Pirkanmaan hoitokotiin.

– Se tuottaa erinomaista saattohoitopalvelua. Näin vaativan erityistason saattohoitoa saavat juuri ne potilaat, jotka siitä hyötyvät, professori Lehto sanoo.

Eeva Rahko ja Leena Surakka.
OYSin palliatiivisen yksikön vastuulääkäri Eeva Rahko ja Siun soten palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Leena Surakka Joensuusta.Marko Väänänen / Yle, Antti Pitkäjärvi / Siun sote

Pirkanmaan hoitokotia ylläpitää edelleen voittoa tavoittelematon Syöpäpotilaiden Hoitokotisäätiö.

– Hoitokoti tuottaa vaativan erityistason saattohoitopalveluja Pirkanmaalle ja koko yliopistosairaalan erityisvastuualueelle, Lehto kertoo.

Hänen mielestään saattohoitokotien pitäisikin liittyä yhä tiiviimmin julkiseen terveydenhoitoon, se pelastaisi niiden toiminnan.

– Saattohoitokotien pitäisi tehdä läheisempää yhteistyötä yliopisto- ja keskussairaaloiden kanssa, jotka ohjaavat potilaan hoitoketjua.

Samaa sanovat myös ylilääkärit Leena Surakka ja palliatiivisen yksikön vastuulääkäri Eeva Rahko. Saattohoitokotien pitäisi olla osa julkista järjestelmää.

– Se mahdollistaisi sen, että saattohoitoa olisi tasapuolisemmin saatavilla. Lisäksi kyse on osaavasta henkilökunnasta. Erikoisosaamista ei ole rajattomasti saatavilla. Siksi se pitäisi kohdentaa heille, jotka sitä tarvitsevat, Rahko sanoo.

Pohjoisessa ei ole yksityistä saattohoitokotia – eikä sille ole taloudellisia edellytyksiä

Oulun yliopistollisen sairaalan Eeva Rahko arvioi, että heillä pohjoisessa ei ole taloudellisia edellytyksiä yksityiselle saattohoitokodille. Jos esimerkiksi etäisyydet ovat 150 kilometriä joka suuntaan, on järkevää, että erityisosaaminenkin on tarjolla potilaalle oman terveyskeskuksen vuodeosastolla.

– Yksi saattohoitokoti ei ratkaisisi asiaa. Myös omaiset olisivat kaukana, jolloin olisi vaikea toteuttaa saattohoitoon kuuluvaa läheistä yhteistyötä heidän kanssaan, Rahko sanoo.

Sen sijaan hän haluaa, että kotisairaalaverkostoa vahvistetaan.

– Se parantaisi kotisaattohoidon saatavuutta, Rahko sanoo.

Eeva Rahko Oysin käytävällä, katsoo kameraa
Eeva Rahko sanoo, että lääketieteellisen arvion pitäisi riittää siihen, että potilas saa asuinpaikasta riippumatta hoitoa erityistason yksikössä.Marko Väänänen / Yle

Sitten erikseen ovat tilanteet, jossa hoito kotona ei riitä, jos esimerkiksi pikkukunnan perheen äiti tai isä sairastuu vakavasti. Kun on paljon perheen tuen tarvetta ja vaikkapa vaativaa kivun hoitoa, Rahko toivoo, että sairastuneen kunta antaisi maksusitoumuksen eli suostuisi maksamaan hoidon sairaanhoitopiirin isommassa yksikössä.

Pohjois-Pohjanmaalla se tarkoittaisi esimerkiksi Oulun kaupunginsairaalan palliatiivisen hoidon osastoa, jossa on myös kodinomaisuutta saunoineen ja pullanpaistoiltoineen.

– Tämä vaatisi pieniltä kunnilta sitä, että ne suostuvat antamaan maksusitoumuksen. Toisaalta Oulun kaupungin pitäisi suostua ottamaan vastaan näitä valikoituja potilaita. Rahakeskustelusta pitäisi päästä eroon, Rahko sanoo.

Taysin palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Juho Lehto
Lehdon mukaan saattohoitokotien pitäisi tehdä läheisempää yhteistyötä yliopisto- ja keskussairaaloiden kanssa, jotka ohjaavat potilaan hoitoketjua.Antti Eintola / Yle

Rahko muistuttaa myös, että jos yliopistosairaala arvioi saattohoitovaiheen vaativan erityistason osaamista, niin lääketieteellisen arvion pitäisi riittää siihen, että potilas saa asuinpaikasta riippumatta hoitoa erityistason yksikössä.

Professori Lehto sanoo, että heillä Pirkanmaalla tämä on jo mahdollista. Palliatiivisen keskuksen ylilääkärin päätöksellä kaikkien kuntien potilaat voivat saada erityistason hoitoa.

– Tosin asiasta ei ollut helppo sopia kuntien kanssa. Luottamusta rakennettiin monta vuotta.

Myös sote-uudistus toteutuessaan voisi ratkaista ongelman. Koska kunnat eivät enää järjestäisi palveluja, vaan suuremmat sote-maakunnat, kuntien ei tarvitsisi säätää ja kiistellä rahasta.

– Jos päästään pois kuntakohtaisesta sote-järjestelmästä, silloin esimerkiksi Oulun kaupungin osasto voisi paremmin palvella kaikkia uuden sote-maakunnan potilaita, Rahko sanoo.

Pohjois-Karjalassa saattohoito on osa maakunnallista terveydenhuoltoa

Pohjois-Karjalassa koko maakunnan alueella toimiva Siun sote -kuntayhtymä on liittänyt saatto- ja palliatiivisen hoidon osaksi muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

– Olemme osa julkisen puolen organisaatiota. Saman katon alla on poliklinikka palveluita, kotiin vietäviä palveluita sekä vuodeosasto. Silloin ei tarvitse miettiä maksusitoumuksia, palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Leena Surakka kertoo.

Pari vuotta Siilaisen sairaalassa toimineesta palliatiivisesta keskuksesta koordinoidaan koko maakunnan alueen saatto- ja palliatiivisen hoidon toteutusta.

Siun soten palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Leena Surakka
Leena Surakka kertoo, että heilla palliatiivisen osaston sisutuksen teemana on kesä.Antti Pitkäjärvi / Siun sote

Ylilääkäri Surakka sanoo, että heillä erillinen saattohoitokoti ei ole ollut edes tavoitteena. Välimatkat ovat pitkät ja kuolevan on tärkeä voida elää lähellä omaisiaan, jos se vain on mahdollista.

– Pyrimme viemään palvelut kotiin niin pitkälle kuin mahdollista. Olemme jalkauttaneet erityistason palvelumme ympäri maakuntaa. Esimerkiksi itse käyn pitämässä poliklinikkaa ja teen kotikäyntejä Heinävedellä 60 kilometrin päässä Joensuusta. Tämä on erityisen tärkeää paikkakunnilla, joilla on pulaa terveyskeskuslääkäreistä, Surakka kertoo.

Jos potilas ei pärjää kotona, hän asuu esimerkiksi yksin tai omaishoitaja ei enää jaksa hoitaa, kuolevaa hoidetaan oman terveyskeskuksen vuodeosastolla.

– Jos oireet ovat hallinnassa, terveyskeskuksessa saa olla mahdollisimman lähellä omaisia, Surakka kertoo.

Siilaisen sairaalassa toimii myös Joensuun lähialueita palveleva kotisairaala sekä palliatiivinen vuodeosasto.

– Osasto on tarkoitettu potilaille, joilla on erityistason tuen tarvetta. Siellä sisustus ei ole sairaalamainen, ikkunat yltävät alas asti niin, että potilaat näkevät ulos. Pariskunnat voivat käydä yhdessä saunassa ja omaisille on lepotilat.

Sauna missä lauteet on noin normaalilla istumakorkeudella eikä korkealla niin kuin saunoissa yleisesti.
Siilaisen sairaalan palliatiivisen vuodeosaston saunaan pääsee, vaikka olisi vaikea liikkua. Antti Pitkäjärvi / Siun sote

Surakka pitää tärkeänä, että saatto- ja palliatiivinen hoito on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

– Meillä on pitkiä potilas-lääkärisuhteita, potilas saattaa olla avopuolen seurannassa vuosia, ja samat lääkärit ja hoitajat hoitavat myös osastolla. Syntyy luottamuksellinen suhde. Myös itse lääkärinä jaksan paremmin, kun tunnen potilaan ja hänen perheensä.

Professori Juho Lehto sanoo, saattohoidon ja palliatiivisen hoidon ratkaisut voivat olla erilaisia eri puolilla Suomea. Hoidon kehittämisessä on vielä tehtävää. Osaajia on rajallinen määrä ja heidän työpanostaan tulee käyttää niin, että se kohdentuu potilaan ja perheen tarpeiden mukaan.

– Hallintomalli ei lopulta ole tärkeintä, vaan saattohoidon sisältö, professori Lehto sanoo.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa 21. 9. klo 23.00 asti.

Lue myös:

"Kun mieheni kuoli, olimme tyttäreni kanssa sivuhenkilöitä" – asiantuntijaryhmä haluaa parantaa kuolevan ihmisen läheisten asemaa

Koronavirus heitti kuoleman kasvoillemme – samaan aikaan moni läheinen ei ehkä pääse saattamaan kuolevaa rajan yli

Lue seuraavaksi