1. yle.fi
  2. Uutiset

"Ruotsinkieliset eivät päässeet helpommalla" – tutkijat osoittavat vääräksi myytin ruotsinkielisten lipeämisestä evakkojen auttamisessa

Kielipykälä ei juurikaan hidastanut karjalaisten asuttamista ruotsinkielisille alueille, sanovat historiotsijat Tuomas Tepora ja Aapo Roselius.

Karjalan evakot
Evakot Vöyrissä 1944
Evakkoja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Vöyrissä. Erik Hägglund / SLS / Finna

Eduskunnassa käytiin kymmenisen vuotta sitten kiivasta keskustelua uudesta ulkomaalaislaista.

MTV:n uutiset otsikoi, kuinka "perussuomalaisten kansanedustaja itketti (maahanmuuttoministeri Astrid) Thorsia karjalaiskysymyksellä". (siirryt toiseen palveluun)

Esiin oli vedetty niin sanottu karjalaiskortti.

Se on pullahdellut pintaan aika ajoin, kun on haluttu hyökätä maahanmuuttomyönteistä RKP:tä vastaan muistuttamalla ruotsinkielisten haluttomuudesta auttaa Karjalan evakkoja.

Väitteiden mukaan ruotsinkieliset pääsivät muita vähemmällä karjalaisten auttamisesta tai jopa säästyivät kokonaan heidän asuttamiseltaan.

Myytti ruotsinkielisten ja karjalaisten hankalasta suhteesta elää sitkeänä, mutta perusteellista historiantutkimusta aiheesta ei aiemmin ole tehty.

– Ihmisillä on erilaisia käsityksiä, mutta se, mitä todella tapahtui, on ollut hämärän peitossa, sanoo historioitsija Tuomas Tepora.

Teporan ja Aapo Roseliuksen tutkimus _Muukalaisten invaasio. Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla _tuo nyt valaistusta kiistanalaiseen aiheeseen.

Evakoita junavaunussa Jyväskylässä
Karjalaiset joutuivat evakkoon kahteen otteeseen: ensin talvisodan jälkeen ja uudestaan jatkosodan päättyessä. Antti Pänkälä / Keski-Suomen museo / Finna

Korpeen vai rintamaille?

Karjalaisten evakkojen asutus oli valtava operaatio.

Yli 400 000 ihmiselle piti nopeasti löytää uusi koti sen jälkeen, kun Karjala oli sodan seurauksena jäänyt rajan taa.

Periaatteena oli, että jokainen asutettaisiin mahdollisimman samankaltaisiin oloihin kuin missä he olivat tottuneet elämään Karjalassa.

Kaupunkilaiset, joita oli vajaa puolet evakoista, hakeutuivat kaupunkeihin.

– Pitkälti omatoimisesti, sanoo Tuomas Tepora.

Varsinaisen pähkinän muodostivat reilu 200 000 maanviljelijää ja heidän perheenjäsentään, joille piti löytää jostain uutta viljelysmaata.

– Kyseessä oli aikamoinen omaisuudensiirto. Valtio, seurakunnat, firmat ja myös yksityiset maanomistajat joutuisivat luovuttamaan viljelysmaata evakoille, Tuomas Tepora sanoo.

Ei olekaan yllättävää, että maanjaon periaatteista syntyi kiistaa.

Maanomistajat tukenaan MTK ja Kokoomus ajoivat linjaa, jonka mukaan pääosa karjalaisten viljelysmaasta oli raivattava korpeen. Käytännössä se olisi tarkoittanut karjalaisten asuttamista Itä- ja Pohjois-Suomeen. Perusteena oli tarve korvata sodassa menetetty viljelymaa ja pelkona pakkoluovutukset.

Karjalaisten etujärjestö, Karjalan liitto, vastusti tätä kiivaasti. Se halusi asuttaa evakot valmiiden peltojen ääreen. Perusteena oli muun muassa se, että evakkojen oli nopeasti päästävä kiinni asuntoon ja työhön. Tuskin korvenraivauskaan innosti.

Tukea se sai Maalaisliitolta, joka oli ollut vahva vaikuttaja Karjalassa. Evakkoasioissa kunnostautuivat muun muassa tulevat kärkipoliitikot Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo.

Karjalaisten näkemys voitti ja viljelysmaata alettiin etsiä Etelä-Suomen rintamailta.

Aapo Roselius ja Tuomas Tepora
"Historioitsijat rakastavat myyttejä." Tuomas Tepora ja Aapo Roselius purkavat myyttiä evakkojen ja ruotsinkielisten suhteesta. Markku Pitkänen / Yle

Pyhä ruotsalaismaa on pelastettava

Oman kierteensä maanjakokeskusteluun toi kielikysymys.

Etelä-Suomen suurtiloista merkittävä osa oli ruotsinkielisten omistuksessa. Juuri suurtilat olivat avainasemassa kun pohdittiin, mistä lohkoa evakoille peltotilkkuja.

Pienet, alle 20 hehtaarin tilat, sen sijaan rajattiin jaon ulkopuolelle, minkä seurauksena pientilavaltaiselle ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ei evakkoja juurikaan asutettu. Väliaikaisesti heitä siellä tosin oli suuriakin määriä.

Ruotsinkielisten ahdistusta lisäsi pelko ruotsinkielen ja koko suomenruotsalaisen kansanryhmän tulevaisuudesta. Väikkyihän edessä näkymä, jossa tuhannet suomenkieliset karjalaiset asettuisivat taloksi historialliselle ruotsalaisalueelle.

Talvisodan yhteishenki oli pian mennyttä ja pintaan nousi 1930-luvun kielisotaa muistuttanut tilanne.

Ruotsinkieliset kaivoivat naftaliinista idean pyhästä ruotsalaismaasta, svenska jordenista: kielivähemmistön aseman voisi turvata vain maanomistus.

Vastapuolella karjalaiset olivat perinteisesti edustaneet aitosuomalaisia, samoin heidän äänitorvensa Maalaisliitto, jossa ajatus yksikielisestä Suomesta eli vahvana.

Kun evakkojen asuttamisen periaatteita alettiiin sorvata maanhankintalaiksi, RKP vaati siihen kielipykälää. Idea oli se, ettei karjalaisten asutus saisi oleellisesti muuttaa kunnan kielisuhteita.

Taustatukea RKP sai pääministeri J.K. Paasikiveltä, joka oli huolissaan Ruotsin-suhteista. Ruotsissa itänaapurin kielikysymystä seurattiin tarkkaan.

Lopulta RKP sai tahtonsa läpi ja kielipykälä kirjattiin lakiin.

Paasikivi matkalla Moskovaan neuvotteluihin 1939
Pääministeri J.K. Paasikivi kannatti ulkopoliittisista syistä kielipykälää, jolla RKP yritti estää ruotsinkielisten kuntien suomalaistumisen.Hufvudstadsbladet / Museoviraston kuvakokoelma

Kielipykälän vaikutus oli lopulta pieni

Kielipykälä nostetaan yleensä esiin, kun perustellaan ruotsinkielisten alueiden pääsemistä vähemmällä evakkokysymyksessä.

Tuomas Teporan ja Aapo Roseliuksen mukaan pykälä ei kuitenkaan juurikaan vaikuttanut evakkojen asuttamiseen.

– Ruotsinkielisille alueille asutettiin 13 000 evakkoa. Päälle tulivat vielä ne, jotka oma-aloitteisesti muuttivat kaupunkeihin, Tepora sanoo.

Siirtoväen sijoitussuunnitelman mukaan Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen asutettiin yhteensä reilut 130 000 evakkoa. Ruotsinkielisten kuntien osuus oli siis vajaa kymmenys koko joukosta.

Osuus ei kuulosta suurelta. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että rauhansopimuksen seurauksena iso osa ruotsinkielistä maaseutua siirtyi Neuvostoliitolle, kun Porkkala pakkovuokrattiin.

–Alueelta tuli ruotsinkielisiä evakkoja, jotka piti asuttaa. Samalla katosi maata, jota olisi voitu jakaa. Aluehan kuului maan parhaimpiin viljelysseutuihin, Aapo Roselius selittää.

KIrkkonummen asema jäi Porkkalan vuokra-alueelle
Neuvostoliitolle vuokrattu Porkkala oli laaja alue, joka ulottui Espoosta Inkooseen. Työväen arkisto / Finna

Tutkijat myös muistuttavat, että maanhankintalakiin sisällytettiin niin sanottu ruotsalaisraivauspykälä. Se velvoitti ruotsinkielisiä maanomistajia raivauttamaan uutta peltoa puolitoistakertaisella summalla luovutettavaan maahan verrattuna. Rahassa mitattuna kielipykälän mukanaan tuoma helpotus kävi lopulta kalliiksi.

– Se, että ruotsinkieliset seudut olisivat päässeet helpommalla, on harhakäsitys, sen me pystymme selkeästi osoittamaan, Aapo Roselius sanoo.

Kielipykälän takia ruotsinkielisille alueille jäi asuttamatta lopulta noin 350 perhettä. Luku esiintyi jo evakkojen asuttamisen voimamiehen Veikko Vennamon laskelmissa.

Onko se sitten paljon vai vähän? Pääministeri Paasikivellä oli asiasta selkeä näkemys.

– Paasikivi ajatteli, että kyse on niin pienestä määrästä, ettei asiasta tarvitse tehdä isoa numeroa. Mutta iso numero siitä tuli, Tuomas Tepora sanoo.

Lue myös:

Kun evakot tulivat 80 vuotta sitten, osa sai hyvän vastaanoton, osa joutui huonosti kohdelluksi ja vaikeni vuosikymmeniksi

Lue seuraavaksi