1. yle.fi
  2. Uutiset

Hävittäjäpäätöksen yhteydessä ratkeaa myös, mikä on niiden tärkein ase eli ilmataisteluohjus: Onko se amerikkalainen Amraam vai eurooppalainen Meteor?

Kalliit aseet nostavat koneiden hintaa.

hävittäjät (lentokoneet)
Kaksi hävittäjää
Ylempänä lentävässä Hornetissa näkyy yhteensä 6 Amraam-ohjusta ja muuta aseistusta.Ilmavoimat

Suomen tulevan hävittäjähankinnan hinta uhkaa nousta ennätysmäisen korkeaksi. Yksi syy siihen on koneiden vaatima aseistus.

Parhaimmat ilmataisteluohjukset maksavat jopa yli kaksi miljoonaa euroa kappale. Kaikkiaan niitä tarvitaan satoja ja niiden päälle vielä muita aseita.

Lisäksi Suomen nyt käytössä olevien Hornet-hävittäjien ohjuksia ei välttämättä edes käytetä uusissa koneissa. Koneiden valmistajat voivat tarjota tilalle omia ohjuksiaan, ja osa Horneteihin hankituista aseista alkaa jo vanheta.

Aseet ovat tärkeä osa suorituskykyä

Hävittäjiä arvioidaan niiden suorituskyvyn perusteella. Ilmavoimien entinen komentaja Matti Ahola on todennut, että aseiden merkitys on kaksi kolmasosaa hävittäjän suorituskyvystä.

Ilmasotaopin pääopettaja Mikko Sarantola Maanpuolustuskorkeakoulusta päätyy hieman pienempään arvioon. Hänen mukaansa aseiden merkitys on nykyisin noin kolmannes suorituskyvystä.

Sarantola muistuttaa, että kokonaisia konesukupolvia on nimetty aseistuksen kehittymisen myötä. Nykyisin tärkeään asemaan on tullut muutakin, esimerkiksi tutkat ja sensorien välinen fuusio.

Sarantolan mukaan Suomen hävittäjien tärkein tehtävä kriisitilanteessa on torjua maan ilmatilaan tunkeutuvat viholliskoneet. Käytännössä siihen tarvitaan tutkia, sensoreita, aseita ja yhteistoimintaa maa- ja merivoimien kanssa.

Viime kädessä torjunnan kuitenkin hoitaa ilmataisteluohjus. Kun Puolustusvoimat arvioi, mikä viidestä hävittäjäehdokkaasta eli HX-kandidaatista Suomelle pitäisi valita, se arvioi samalla koneen mukana tulevien ohjusten toimivuutta.

– Kukin kandidaatti voi määrittää parhaaksi katsomansa ilmataisteluohjuksen tai ohjukset osaksi tarjoamaansa kokonaispakettia. Tästä tai näistä ohjuksista tulee pääaseita, jolloin ne korvaavat nykyiset Amraam ja Sidewinder-ohjukset, vastaa hankejohtaja, eversti Juha-Pekka Keränen sähköpostilla.

On todennäköistä, että eurooppalaiset hävittäjävalmistajat tarjoavat koneidensa pääaseeksi eurooppalaista Meteor-ohjusta ja amerikkalaiset valmistajat amerikkalaista Amraamia.

Käytännössä Suomen Hornetien nykyiset aseet voidaan asentaa mihin tahansa ehdolla olevaan koneeseen. Hävittäjävalmistajien ei kuitenkaan välttämättä tarvitse sitoutua asentamaan Suomen nykyisiä aseita uusiin koneisiin.

Vanhat aseet voivat siis joutua romuttamolle, tai muuhun käyttöön, vanhojen koneiden mukana.

Olisiko mahdollista, että Ilmavoimien nykyiset Amraamit menisivät Maavoimien käyttöön? Samoja ohjuksiahan voidaan ampua maastakin. Ilmavoimista todetaan vain, että kokonaisuudessa ohjuksia tulee olemaan riittävästi.

Ohjuksia ei testata

Ilmavoimat testasi alkuvuodesta kaikkien viiden ehdokkaan ominaisuuksia Suomessa. Koneista ei kuitenkaan ammuttu, eikä ammuta jatkossakaan, yhtään ohjusta, vaikka ohjusten suorituskyky ja tarkkuus ovat oleellinen osa koneen kykyä puolustaa ilmatilaa.

– Suurten kustannusten takia testeissä ei tehdä koelaukaisuja. Arviointi perustuu spesifikaatioiden ja koneen järjestelmien asemallinnusten todentamiseen. Niitä vertaillaan Ilmavoimissa tuotettuihin simulaatioihin, Keränen vastaa.

Tosin ohjusten koelaukaisu ei ehkä tulisi muutenkaan kyseeseen. Pienet maat ampuvat niitä vakoilun välttämiseksi harvoin, sanoo Saabin operaatiivinen asiantuntija ja Gripen lentäjä Jussi Halmetoja.

Jussi Halmetoja
Jussi Halmetoja on tällä hetkellä Saabin operatiivinen asiantuntija. Aiemmin hän on toiminut myös Gripen-lentäjänä.Saab

– Ohjusten operatiivinen testaaminen on hankalaa, sillä toimenpidettä on helppo seurata satelliiteilla, jolloin paljastuu salaista tietoa.

Halmetoja on syntynyt Oulussa mutta muutti jo nuorena perheensä mukana Ruotsiin ja päätyi siellä sotilasuralle ilmavoimiin Saab Viggen -lentäjäksi ja edelleen Gripen-lentäjäksi. Vuosina 2013 - 2017 Halmetoja oli Ruotsin valtion edustajana Meteor-projektissa Britanniassa.

Meteor on eurooppalaisen, ohjuksia valmistavan MBDA-yrityksen kärkituotteita. Ohjusta on kehitetty yli kaksikymmentä vuotta ja kehitystyöhön ovat osallistuneet Britannia, Ranska, Saksa, Italia ja Ruotsi.

Eversti Jukka-Pekka Keränen pohtii, (siirryt toiseen palveluun) että yksi suomalainen hävittäjä voisi pudottaa kymmenen vihollisen konetta. Tällöin Suomen ilmavoimien kuusikymmentä konetta vastaisi kuudensadan koneen ilmavoimia.

Ei siis ihme, että uusien koneiden mukana halutaan uudet ja huippukalliit ohjukset.

Britit ja ruotsalaiset ovat antaneet ymmärtää, että eurooppalainen Meteor-ohjus ja heidän koneensa ovat lyömätön yhdistelmä. Vielä lyömättömämpi on amerikkalaisten mielestä amerikkalainen kone ja amerikkalainen Amraam.

Meteor otettiin ensimmäisenä operatiiviseen käyttöön ruotsalaisessa Gripenissä vuonna 2016. Ohjus saatiin Eurofighteriin ja Rafaleen vasta pari vuotta myöhemmin.

Viime vuonna aloitettiin Meteorin asentaminen myös amerikkalaiseen viidennen sukupolven F-35 häivehävittäjään, joka on niin ikään ehdolla Suomen seuraavaksi hävittäjäksi.

F-35:n rungon sisään mahtuu kuitenkin vain kaksi Meteoria kun Amraameja samaan koneen sisälle saadaan kuusi. Tällä on merkitystä, sillä konetta on vaikeampi havaita tutkassa, jos aseet ovat piilossa rungon sisässä.

Ruotsin ilmavoimien entinen komentaja Mats Helgesson sanoi 2016, että Meteor on kaikkein tehokkain (siirryt toiseen palveluun)tutka-hakuinen ilmatorjuntaohjus. Helgesson sanoi niin ikään toissa vuonna, että Gripen E on venäläisen Suhoi-hävittäjän tappaja. Helgesson todennäköisesti viittasi siinäkin Gripenin lisäksi Meteoriin.

Meteoria verrataan usein nimenomaan amerikkalaisen Raytheon-yhtiön AIM-120 Amraam-ohjukseen, jota käytetään myös Suomen nykyisissä Horneteissa. Sama ohjus sopii myös maassa oleviin ilmatorjuntajärjestelmiin, Nasamseihin, joita Suomi on hankkinut Norjasta.

Amraamista Suomen Ilmavoimien käytössä on AIM-120C7 ja AIM-120B -malleja.

Kaksi hävittäjää
Kummankin Hornetin siipien sisäripustimissa ja runkoripustimissa näkyy 6 Amraam-ohjustaIlmavoimat

Meteorin ja Amraamin merkittävin ero on moottorissa. Meteor on tutkan avulla maaliinsa hakeutuva Beyond Visual Range -ohjus eli se lentää kohteisiin, joita ohjaaja ei näe.

Meteorissa työntövoimaa voidaan säätää lentovaiheen mukaan, minkä ansiosta sen rakettimoottori toimii pidempään kuin muilla vastaavan kokoluokan ohjuksilla.

Amraam puolestaan ajaa kaasu pohjassa niin pitkään kuin polttoainetta riittää.

Meteorin etu on siinä, että ohjus säilyttää liikehtimiskykynsä kauemmin kuin kiinteää polttoainetta käyttävät tutkaohjukset, kuten juuri Amraam. Näiden nopeus alkaa vähitellen hidastua moottorin sammuttua.

Eli Meteorin tyyppisellä ohjuksella on parempi mahdollisuus osua viholliskoneeseen, koska sen moottori todennäköisesti toimii vielä lennon loppuvaiheessa.

Uusi Amraam

Kun ohjus ammutaan hävittäjästä, se saa tiedot kohteen sijainnista sen ampuneesta hävittäjästä tai jostain muusta lähteestä. Vasta muutamia kymmeniä kilometrejä ennen maalia ohjus avaa oman tutkansa.

Lentäjä ei siis ammu ohjusta ja jätä sitä sen jälkeen yksin hoitamaan tehtäväänsä. Sen sijaan lentäjä seuraa maaliaan, kunnes ohjus avaa tutkansa, ja alkaa navigoida itsenäisesti.

Osumatarkkuuden parantamiseksi nykyaikaisissa ohjuksissa on kaksisuuntainen datalinkki eli ne sekä vastaanottavat että lähettävät tietoa.

Suomen nykyiset AID-120- Amraam C7 ja B-ohjukset ovat teholtaan ja osumatarkkuudeltaan heikompia kuin Meteor.

Amerikkalainen Raytheon on kuitenkin kehittänyt Amraamista D-version, josta saatetaan myös käyttää nimeä Amraam C8. D-versio on selvästi parempi kuin vanhemmat Amraamit, koska sen lentomatkaa on kasvatettu reilusti ja osumatarkkuutta parannettu.

Yhdysvallat ei ole tiettävästi myynyt ohjusta vielä Eurooppaan. On täysin mahdollista, että amerikkalaiskoneiden tarjouksessa Suomelle on mukana juuri Amraamin uusin D-versio.

Amraam D on selvästi edeltäjiään tehokkaampi. Sen lentomatka on Meteorin luokkaa eli jopa reilusti yli sata kilometriä. Tosin siinäkään ei ole Meteorin käyttämää moottoria, jolla nopeutta voidaan säädellä.

Ohjusten tehoa verrataan niin sanotun No-escape-zonen koolla. Tällä tarkoitetaan sen alueen suuruutta, mistä ohjuksen kohde ei enää pysty pakenemaan. Meteorilla alue on ainakin vanhoja Amraameja suurempi.

Gripen E -hävittäjä
Ruotsalaiseen Gripen E-hävittäjään voidaan asentaa seitsemän Meteor-ohjusta.Saab

Kumpi ohjus sitten sopii Suomelle paremmin?

Vastaus voi riippua siitä, minkä koneen Suomi valitsee. Viholliskoneen tuhoaminen on sitä varmempaa, mitä lähempää sitä pääsee ampumaan.

Everstiluutnantti Mikko Sarantola sanoo, että ohjus hakeutuu viholliskoneeseen suuremmalla todennäköisyydellä, jos ohjuksen pääsee ampumaan lähempää esimerkiksi tehokkaamman omasuojan tai häiveominaisuuksien turvin. Ohjus kantaa kauemmaksi, jos se ammutaan korkealta.

Jos siis häivekone, kuten F-35, on uskaltautunut lähemmäs vihollista ja ampuu sitä Amraamilla, lopputulos voi hyvinkin olla parempi kuin perinteisemmän hävittäjän kauempaa ampumalla Meteorilla.

Jos Suomessa sen sijaan arvioidaan, että häive ei ole niin olennainen ominaisuus, silloin oikea valinta voisi olla Meteor yhdistettynä eurooppalaiseen koneeseen.

Esimerkíksi Eurofighter on ehdolla olevista koneista nopein ja korkeimmalle yltävä. Se on ilmataistelussa etu.

Pitkälle kantava ohjus, kuten Meteor tai Amraam D, tarvitsevat kuitenkin avukseen tehokkaan tutkan sitä ohjaavaan hävittäjään. Järjestelmät ovat erittäin kalliita. Tämän vuoksi on kyseenalaista kannattaisiko Suomen nykyisiä Horneteja edes yrittää päivittää uusille ohjuksille.

Lopputulos on joka tapauksessa se, että kalliit ohjukset tarvitsevat kalliit tutkat ja näitä on vain erittäin paljon maksavissa hävittäjissä.

Ohjukset maksavat maltaita

Suomen vanhimmat ilmataisteluohjukset eivät ole enää käyttökelpoisia kun uudet koneet astuvat ruotuun.

Se on yksi syy, miksi tarvitaan uusia ohjuksia. Se puolestaan nostaa kaupan hintaa.

Hävittäjien aseiden hintaan viitataan Suomen Kuvalehden jutussa (siirryt toiseen palveluun), jossa on arvioitu Hornetien eliniän jatkamista. Puolustusvoimien antaman tiedon mukaan uudet ilmataisteluaseet Horneteihin maksaisivat jopa miljardi euroa.

Ohjusten hinnoista ei ole tarkkoja tietoja, mutta eri maissa tehdyistä hankinnoista voi päätellä, että kehittyneet ilmataisteluohjukset maksavat yli kaksi miljoonaa euroa kappale.

Esimerkiksi Espanja on saanut hiljattain Yhdysvalloista ostoluvan (siirryt toiseen palveluun)sadalle Aim-120-C7/8 Amraam ohjukselle. Kaupan hinta on noin 210 miljoonaa euroa tarvittavine lisälaitteineen. Meteor-ohjuksen hinta on luultavasti samaa luokkaa kuin parhaimpien Amraamien.

Paljonko Suomen Ilmavoimat sitten tarvitsee ilmataisteluohjuksia?

Ohjusten tämänhetkistä lukumäärää ei ole kerrottu mutta karkea arvio voisi olla kymmenen ohjusta konetta kohti.

Näin laskien Suomessa olisi kuutisen sataa ilmataisteluohjusta. Jos kuusisataa ohjusta uusitaan, hinta on vähintään 1,2 miljardia euroa.

Toinen kysymys on sitten se, kumpaa ohjusta tulevaisuudessa kehitetään enemmän. Se on tärkeää, sillä ohjusten kehittäminen vie yhtä kauan kuin koneidenkin kehittäminen.

Yhdysvallat ei tule koskaan ostamaan laajassa mitassa eurooppalaista Meteoria vaan Amraamia tai jotain muuta omaa ohjustaan. Omaa teollisuutta halutaan suojella sekä USAssa (siirryt toiseen palveluun) että Euroopassa.

Suomen täytyy siis pystyä päättelemään ennen hävittäjäpäätöstä, millä koneella ja millä ilmataisteluohjuksella on pisin ja paras elinkaari.

Jutussa on käytetty muun muassa seuraavia lähteitä ja haastatteluja: HX-hankejohtaja Juha-Pekka Keränen, Saabin operaatioasiantuntija Jussi Halmetoja, Maanpuolustuskorkeakoulun ilmasotaopin pääopettaja, everstiluutnantti Mikko Sarantola, Suomen Sotilas lehden toimittaja Aleksei Kettunen, Tyler Rogowayn artikkeli Is the European Meteor air-to-air missile really the best in the world (siirryt toiseen palveluun)ja Doug Allenin artikkeli Meteor vs Amraam: Two Finest BVRAAM West has. (siirryt toiseen palveluun)

Lue seuraavaksi