1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Tukka tummeni ja kotikonnut laajenivat – iso DNA-tutkimus mullistaa kuvaa viikingeistä blondeina skandinaaveina

Geenit osoittivat muun muassa, että Virossa haudattiin vuoden 750 paikkeilla neljä samaan perheen poikaa, jotka olivat purjehtineet Saarenmaalle nykyisen Tukholman liepeiltä.

Vaaleat kiharat ja sarvikypärät olivat islantilaisfanien viikinkitunnuksia Islannin ja Argentiinan välisessä MM-jalkapallo-ottelussa Moskovassa kaksi vuotta sitten. Sarvet ovat 1800-luvulla keksitty lisä, ja uusi tutkimus kyseenalaistaa vaaleuden. Kuva: AOP

Vaalea, pitkähiuksinen ja pahansisuinen skandinaavi, joka purjehti kavereittensa kanssa vieraille rannoille lohikäärmeveneellään ja otti armotta, mitä halusi, tappoi, raiskasi ja hävitti.

Sellainen kuva viikingeistä ja heidän ajastaan, noin vuosista 750–1050, elänee monen mielessä edelleen. Todellisuus oli kuitenkin paljon monimutkaisempi, kertoo Nature-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistu laaja kansainvälinen geenitutkimus. Se osoittaa, ettei viikinki-identiteetti vaatinut skandinaavisia sukujuuria.

Tutkijat analysoivat vainajien perimää hampaista ja luista, joita arkeologit olivat löytäneet haudoista eri puolilta Eurooppaa. Valtaosa tutkituista 442 vainajasta oli viikinkiajalta, mutta rautakautista kuvaa täydentämässä oli näytteitä myös pronssikaudelta ja aina uudelta ajalta asti.

Haudat oli löydetty Skandinavian ja Grönlannin lisäksi Britanniasta, Irlannista, Virosta, Puolasta, Ukrainasta ja Venäjältä. Vainajissa oli sekä aikuisia että lapsia, nuorimmat vain vauvaikäisiä.

– Televisiosta nähdyn ja kirjoista luetun perusteella meillä on mielikuva kiinteästä skandinaavisesta viikinkiyhteisöstä, josta lähdettiin tekemään ryöstöretkiä ja kauppaa pitkin Eurooppaa. Geenit osoittavat heidän maailmastaan muuta, sanoo tutkimusta johtanut evoluutiogeneetikko Erske Willerslev.

Viikinkien todellinen kuva muuttui jopa niin paljon, että historiankirjat on kirjoitettava uusiksi, tuumii Willerslev, Kööpenhaminan (siirryt toiseen palveluun) ja Cambridgen yliopistojen (siirryt toiseen palveluun) professori.

Tutkimuksen perusteella tehty kuva viikingistä ja hänen vangistaan eroaa aika lailla siitä, millaisina viikingit on totuttu ajattelemaan. Kuva: Jin Lyngvild / Cambidgen yliopisto

Kuva viikingeistä monipuolistui, kun analyysit osoittivat, ettei geenivirta kulkenut vain pohjoisesta poispäin, vaan viikinkien skandinaavisille sydänmaille tuli perimää Brittein saarilta, Etelä-Euroopasta ja Aasiasta, jo ennen viikinkiaikaa.

Vaaleat hiukset eivät olleet viikingin ehdoton tunnusmerkki, vaan joukossa oli paljon myös tummatukkaisia.

– Todisteet Etelä-Euroopasta ja Aasiasta tulleesta geenivirrasta sopivat hyvin yhteen muiden viimeaikaisten tutkimusten kanssa, jotka kertovat laajoista yhteyksistä tuonaikaisten ihmisten välillä, sanoo brittiläisen Yorkin yliopiston arkeologi Steve Ashby, joka on erikoistunut juuri viikinkiaikaan.

Se ei ollut pitkä, mutta sen vaikutukset ulottuivat Aasian aroilta Pohjois-Amerikkaan.

– Viikinkien mukana levisivät teknologiat, kieli, uskomukset, tavat ja tottumukset. Syntyi uusia sosiopoliittisia rakenteita. Viikinki-identiteetti ei rajoittunut vain heihin, joilla oli geneettiset juuret Skandinaviassa, summaa tanskalaisen Aarhusin yliopiston arkeologian professori Søren Sindbæk.

Virossa kaatui kymmeniä saman kylän poikia

Yksi vanha harhaluulo, jonka tutkimus kumoaa, on ajatus Skandinaviassa asuneesta yhtenäisestä viikinkikansasta. Geeneistä piirtyi kolme erillistä populaatiota, jotka eivät juuri näytä olleen tekemisissä keskenään ja jotka matkustivatkin valtaosin eri suuntiin.

Geenivirtojen perusteella Englantiin lähdettiin ennen muuta nykyisen Tanskan ja eteläisimmän Ruotsin alueelta. Skotlantiin, Irlantiin, Islantiin ja Grönlantiin purjehtivat pääasiassa nykyisen Norjan asukkaat, ja itään mentiin lähinnä Ruotsista.

Vainajien joukosta hahmottui toisaalta läheisiä sukulaissuhteita. Virossa Saarenmaalla venehautaan päätyneiden epäonnisten ryöstö- tai kenties tunnusteluretkeläisten joukosta paljastui yhden perheen tragedia: jossakin Mälarenjärven ympäristössä jäi perhe suremaan neljää yhden päivän aikana kuollutta poikaansa.

Koska lähes kaikilla muillakin oli varsin samankaltainen perimä, joukon arvellaan olleen saman kylän tai kaupungin poikia. Haudattuja oli 41.

Saarenmaan Salmeen päättynyt matka oli poikkeuksellisen varhainen viikinkiretki. Radiohiiliajoitukset kertovat, että elettiin vasta noin vuotta 750. Salmen hauta on harvinaisuus myös siksi, että se on ainoa tunnettu laivajoukkohauta – tai oikeammin aluksia on kaksi, löydöt vuosilta 2008 ja 2010.

DNA-tutkimukset puhuvat sen puolesta, että hautaukset olivat samanaikaiset, sanoo Tallinnan yliopiston arkeologi Jüri Peets Viron yleisradioyhtiön ERR:n (siirryt toiseen palveluun) ja saarenmaalaisen Saarte Hääl -lehden (siirryt toiseen palveluun) artikkeleissa. Virolaistutkijat ovat aiemmin päätelleet miesten kaatuneen kahden kilpailevan viikinkijoukon yhteenotossa.

Peetsin pettymykseksi hautausten yhtäaikaisuudelle ei löytynyt lisävahvistusta kahden miekankappaleen materiaalin analyyseissä. Jos eri veneistä löytyneet palaset kyettäisiin osoittamaan yhdeksi katkaistuksi miekaksi, se olisi vahva todiste.

Oliko matkalla mukana kuningas?

Miesten miekat ja muut hienot esineet ovat saaneet tutkijat kummastelemaan matkan tarkoitusta. Kullalla ja jalokivillä koristeltu miekka tuskin oli paras mahdollinen käyttöase, puntaroi Peets.

Hypoteesia siitä, että miehet kuuluivat kotiseutunsa eliittiin, vahvistaa heidän poikkeuksellinen pituutensa, keskimäärin yli 175 senttiä. Ravintoa oli siis kasvuiässä ollut riittämiin. Myös heidän hampaansa olivat erinomaisessa kunnossa.

Yhden miehen suusta löytyi viikinkien lautapelin hnefataflin valaanluinen kuningasnappula. Oliko se päätynyt suuhun vahingossa, vai oliko se viesti eritysasemasta? Oliko hän peräti kuningas? Siihen tutkijoilla ei ole ainakaan vielä vastatusta.

Tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun) aukeaa Saarte Hääl -lehden julkaisema 21 kuvan galleria Salmen kaivauksista ja löydöistä.

Varnhemista Etelä-Ruotsista löydetty, Kataksi nimetty nainen oli yksi tutkituista viikingeistä. Kuva: Länsi-Götanmaan museo

Sukulaisuussuhteita ilmeni muuallakin, kuten kauaksi toisistaan Tanskaan ja Englantiin haudattujen miesten välillä. Heidän DNA:nsa kertoo heidän olleen toisen asteen sukulaisia, siis mahdollisesti velipuolia tai setä ja veljen- tai sisarenpoika.

Tällaisista ison kuvan yksityiskohdista kanadalaisen Simon Fraser -yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologian professori Mark Collard on erityisen innoissaan.

– Näillä havainnoilla on merkittävää kerrottavaa viikinkiajan sosiaalisista elämästä. Emme olisi koskaan tulleet tietämään näitä yhteyksiä ilman muinais-DNA:ta. Tulokset todellakin osoittavat, millainen merkitys tällä tutkimusmenetelmällä on historian ymmärtämisessä, Collard sanoo.

Viikinkiaikaista perimää on nykyisin kymmenellä prosentilla ruotsalaisista. Briteistä arviolta kuusi prosenttia kantaa vastaavaa muistoa pohjoisesta.

Yksi tuloksista antaa vinkkiä Skotlannin alkuperäiskansasta pikteistä, jotka sittemmin sulautuivat muuhun skotlantilaisväestöön. Ainoat piktien jättämät kirjoitukset ovat kuvakivien symboleja, joita ei ole kyetty tulkitsemaan.

Roomalaiset kirjoittivat heistä, mutta vihollisen värittyneestä näkökulmasta, sillä piktit panivat ankarasti vastaan valtausyrityksille. Viikinkejäkään he eivät ottaneet avosylin vastaan, mutta joutuivat taipumaan.

Kaksi vuotta sitten skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologit löysivät Burgheadista Koillis-Skotlannista piktien suurimpiin kuuluneen linnoituksen kuuden metrin korkuiset hirsimuurit, jotka olivat palaneet karrelle 900-luvulla viikinkien hyökkäyksessä.

Silti joistakin pikteistäkin tuli viikinkejä. Kahdella Skotlannin pohjoiselta Orkneyn saariryhmältä löytyneellä miehellä oli täysin skotlantilainen DNA, mutta miekat ja muut hautaesineet ehtaa viikinkitavaraa.

– Tämäkin on todiste aivan toisenlaisesta kulttuurisesta suhteesta kuin ryöstö- ja raiskausretket, huomauttaa Bristolin yliopiston datatieteilijä Daniel Lawson.

Dorsetista Englannista löytyneessä viikinkien joukkohaudassa oli noin 50 luurankoa, joiden päät oli hakattu irti. Jotkut näistäkin vainajista olivat mukana tutkimuksessa. Kuva: Dorsetin kreivikuntaneuvosto / Oxford Archelogy

Lue myös:

Home uhkaa ainutlaatuista viikinkilaivalöytöä Norjassa

Kertooko kuuluisa riimukivi viikinkien ilmastoahdistuksesta?