1. yle.fi
  2. Uutiset

Vanhassa navetassa on 100 kanin valtakunta, eikä yksikään päädy lemmikiksi: "Haluamme kertoa avoimesti, mitä täällä tapahtuu"

Kanipaistia saattoi saada vielä sota-aikaan monesta paikasta, mutta sitten siitä tuli harvinaisuus. Nyt kaninlihaa tuottavat vain harvat tilat Suomessa.

tuotantoeläimet
Hanne Rinkinen syöttää Salakannanrannan tilan vanhinta kania, 4-vuotiasta Ramboa.
Salakanrannan tilalla on kasvatettu lihakaneja vuodesta 2016.Mikko Savolainen / Yle

Salakanrannan kanitilalla ruokailu on juuri alkamassa.

Tilan yrittäjä Hanne Rinkinen astuu sisään vanhaan navettaan, josta on rakennettu kanien valtakunta.

— Sisälle tultaessa pitää vähän jutella ja ilmoittaa itsestään, ettei kukaan säikähdä tulijaa, Hannen puoliso Jani Rinkinen kertoo.

Rinkinen alkaa jakaa ruokaa kanin häkkeihin. Yksittäisten urosten häkit ovat puolentoista neliön kokoisia, kimppakämpät suurempia.

Ruokolahtelaisella Salakanrannan kanitilalla on reilut 100 kania. Nämä kanit eivät ole lemmikkejä, vaan niitä kasvatetaan ruoaksi.

Salakanrannan tilan kaneja häkissä.
Salakanrannassa asuu noin 100 kania. Kanit ovat laumaeläimiä ja pitävät toistensa seurasta.Mikko Savolainen / Yle

Kolmekymppiset Hanne ja Jani Rinkinen kiinnostuivat kanien kasvattamista vuonna 2016. Silloin Hanne kuuli kaveriltaan, että kaneja kasvatetaan koiranruoaksi.

— Aloin etsiä lisää tietoa siitä, voiko kaneja kasvattaa syötäväksi. Ja pystyihän niitä, koirille ja muutenkin. Kanit ovat helppohoitoisia ja lisääntyvät nopeasti. Ensin aloimme kasvattaa omaan käyttöön. Sitten aloin miettiä toiminnan laajentamista myyntiin asti, Hanne Rinkinen kertoo.

Kaninaaras kantaa poikasia noin kuukauden ajan ja voi tehdä kolmesta neljään poikuetta vuodessa. Yhdessä poikueessa on yleensä noin 2— 10 jälkeläistä. Kanit ovat valmiita teurastettaviksi noin nelikuukautisina.

Ennen omien kanien kasvatusta kaninliha oli Rinkisillekin tuntematon makuelämys.

— Se oli ihan uusi juttu, mutta ei jäänyt lautaselle happanemaan ja lapsillekin se kelpasi hyvin. Kaninliha menee aika lähelle broilerin makua mutta vaatii pidempää kypsytystä. Liha on vähärasvaista ja vaaleaa, Rinkinen kertoo.

Kaninlihan syöminen on ollut sota-aikaan suosittua Suomessa, mutta nykyisin kaneja pidetään lemmikkeinä. Lähellä tuotettu liha kuitenkin kiinnostaa monia.

Lemmikki lautasella?

Lihakanien kasvatus on Suomessa vähäistä ja ammattimaisesti toimivia kanitiloja on vain kymmenkunta.

Näin ei ole ollut aina Suomessa eikä varsinkaan maailmalla. Suomessa kaneja kasvatettiin ruoaksi 1900-luvun alusta ja erityisesti sota-aikana. Kaninlihan syöminen väheni nopeasti, kun broileri tuli kauppoihin 70-luvulla.

Yhdestä kanista saa noin 1400—1800 grammaa lihaa, jonka myynti tapahtuu suoraan tilan kautta.

Alun perin kani on levinnyt ympäri maailmaa, koska sitä istutettiin riistaeläimeksi. Nykyisin kanin lemmikkirooli on kuitenkin vahva ja näkyy välillä tilanteissa, joissa kaninlihaa pääsisi maistamaan.

Kanin turkkeja Salakanrannan tilalla.
Hanne Rinkinen on opiskellut perinneparkitsemista, jotta mahdollisimman paljon kaneista saadaan hyödynnettyä.Mikko Savolainen / Yle

Rinkisten kohdalle on sattunut vain vähän epäilijöitä ja palaute on ollut aina pääosin hyvää. Sitä jaetaan esimerkiksi tilan sivujen kautta, jossa ihmiset kertovat onnistuneista kokkailuistaan. Keskustelua eriävistä näkökulmista on käyty esimerkiksi markkinoilla, joissa on tarjottu maistiaisia.

— Maisteluissa ollaan joskus skeptisiä, kun kanilla on niin vahva lemmikkistatus. Mietitään, että voiko niitä syödä? Rohkeimmat lähtevät maistamaan ja yleensä tulee tilauskin sen jälkeen. Se on hyvää uutta vaaleaa lihaa, josta on helppo valmistaa ihan tavallisia kotiruokia, Rinkinen kertoo.

Kaninkasvatus on tuonut myös uusia oppeja, sillä kaikki mahdollinen halutaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. Hanne Rinkinen on esimerkiksi opetellut parkitsemaan kaninnahkoja perinnetyylillä, viikonloppukurssilla opiskellaan erikoislihan käsittelyä ja purkitusta ja kaninkäpäliä kuivataan kotieläinten virikeleluiksi.

Euroopassa toisiksi suosituin

Euroopan unionin alueella kanit ovat lukumäärällisesti toiseksi yleisin tuotantoeläin (siirryt toiseen palveluun) ja koko maailmassa neljänneksi yleisin.

Erityisesti eteläisessä Euroopassa kania voi saada ravintolassa lautaselle esimerkiksi Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa.

Toiminta maailmalla on laajaa ja eivätkä kanitilojen olot usein tyydytä eläinsuojelujärjestöjä.

— Valtaosa maailman tuotantokaneista kasvatetaan häkeissä tehotuotantona. Kanit elävät verkkopohjaisissa häkeissä eivätkä pysty käyttäytymään lajityypillisesti. Eläimet kärsivät myös monista sairauksista, Suomen eläinsuojelu SEYn toiminnanjohtaja Maria Lindqvist kertoo.

Lajityypillisesti kanit tarvitsevat virikkeitä, joita verkkopohjaiset häkit eivät tarjoa. Kanin pitää päästä kaivamaan ja tarvittaessa myös piiloutumaan. Munijakanojen virikkeettömät verkkopohjaiset häkit kiellettiin EU:ssa vuonna 2012, mutta kanitiloilla ne ovat sallittuja.

Suomessa tilanne on monella tapaa toisenlainen, sillä kanitiloja on hyvin vähän. SEY:n Lindqvist sanoo, että tuotanto Suomessa on pääsääntöisesti eläinten hyvinvoinnin kannalta parempaa kuin Etelä-Euroopassa.

Salakanrannan tilan kani häkissä.
Suomessa kaninlihan tuottajat toivovat myös selkeitä pelisääntöjä, joita uusi lakiasetus voi tuoda.Mikko Savolainen / Yle

Kanitiloilla tulee noudattaa eläinsuojelulaissa ja -asetuksissa annettuja yleisiä vaatimuksia, mutta juuri tuotantokaneja koskevaa lainsäädäntöä ei vielä ole. Tiloja ei järjestelmällisesti valvota.

— Olemme valmistelleet tuotantokaneja koskevaa asetusta viimeisen vuoden ajan ja syksyn aikana on tarkoitus paneutua asiaan vielä enemmän, Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Susanna Ahlström kertoo.

Asetukseen on tarkoitus kirjata tuotantokanien pidon miniminivaatimuksia.

— Ainakin häkeissä pitäisi olla kiinteä pohja ja kuiviketta, jota kaivaa. Verkko- tai ritiläpohjaa ei saa sallia. Pitäisi mahdollistaa myös jonkinlainen ryhmäkasvatus, sillä kani on sosiaalinen laumaeläin, Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila summaa.

Myös Rinkiset toivovat, että asetus etenisi nopeasti.

Kanien hyvinvointi edellä

Salakanrannan tilalla vastuullisuuteen suhtaudutaan vakavasti. Kanien häkit seisovat tukevasti maassa ja niiden pohjalla on kuiviketta, jota tonkia. Jokaisessa häkissä on myös suoja, jonka alle kani voi halutessaan vetäytyä.

— Kaneja ei todellakaan tehotuoteta ja muidenkin kasvattajien kanssa haluamme, ettei se siihen suuntaan muutukaan. Kanien olot ovat meille ykkösprioriteetti ja sen vuoksi haluamme kertoa avoimesti, mitä täällä tapahtuu ja miten meidät kanimme voivat, Hanne Rinkinen sanoo.

Vastuullinen kasvattaminen vaatii tietysti myös aiheeseen paneutumista ja kanien tuntemusta. Koska lihakanien kasvatus ei ole kovin yleistä, ohjeita on haettu esimerkiksi sosiaalisen median lihakani-ryhmistä ja Youtube-videoistakin. Suomessa järjestetään myös lihakanikursseja.

Hanne Rinkinen kävelee kanihäkkien ympäröimänä käytävällä.
Kaneja tervehditään, kun astutaan sisään vanhaan navettaan, etteivät ne säiky.Mikko Savolainen / Yle

Rinkiset tietävät, että kanien pitäminen vaatii hyvää hygieniaa eli siistejä häkkejä ja puhtaita vesiastioita. Lisäksi pitää osata tunnistaa, jos kani on sairas, koska se ei välttämättä ilmaise sitä mitenkään itse.

Lihakani päätyy lautaselle yleensä noin nelikuisena. Sitä ennen se on saanut viettää emonsa kanssa 6—8 viikkoa. Sen jälkeen poikaset vieroitetaan omiin ryhmiin ja myöhemmin urokset ja naaraat erotellaan. Kun poikasia halutaan lisää, kaninaaras viedään visiitille uroskanin häkkiin.

Kanin elämä päättyy samassa rakennuksessa sijaitsevassa elintarviketilassa.

— Meillä on tosi hyvät tilat, eivätkä kanit kärsi pitkistä teurasmatkoista. Tuttu hoitaja hoitaa koko prosessin alusta loppuun asti, eivätkä kanit pääse kärsimään stressistä missään vaiheessa, Hanne Rinkinen kertoo.

Vaaleaa, vähärasvaista lihaa

Harjaantumattoman maistelijan suussa kaninliha voisi mennä broilerista. Kaninliha on vaaleaa, mietoa ja vähärasvaista. Sen yhteydessä puhutaan usein myös ekologisuudesta, mutta Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa ei tiettävästi ole tutkittu kaninlihan tuotantoketjun ympäristövaikutuksia. Maailmalta löytyy muutama julkaisu.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo, että kaninlihan hiilijalanjälki ja muut ympäristöjalanjäljet olisivat kuitenkin laskettavissa ihan samalla tavalla kuin muidenkin eläinten. Ympäristöjalanjälki syntyy pitkälti rehujen tuotannosta, mutta myös energiankulutuksesta tilalla, teurastuksessa ja leikkuussa.

Vaikka rehun tuottamisen kuormitus olisi maltillinen, pitää sitä tuottaa yhtäkin lihakiloa kohden runsaasti.

— Olennainen on muun muassa eläimen rehuhyötysuhde eli se, kuinka hyvin eläin pystyy käyttämään rehun lihasmassansa kasvuun. Lisäksi olennaista on elävästä eläimestä saatava lihan kokonaishyötysuhde, Katajajuuri selittää.

4-vuotias Rambo-kani on Salakanrannan tilan vanhin ja eläkevirassa.
Salakanrannan kanit ovat pääosin sekaroitusia. Suurimmassa osassa on Uuden-Seelannin punaista rotua.Mikko Savolainen / Yle

Esimerkiksi lihantuotantoon jalostettu broileri käyttää rehun tehokkaasti kasvuun. Hiilijalanjälki laskee, mutta toisaalta jalostuksella voi olla vaikutusta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Näin esimerkiksi eettinen puoli voi myös nousta esiin, Katajajuuri huomauttaa.

Salakanrannan kanitilalla viljellään timoteita ja nurminataa, mutta viljelyssä ei käytetä kasvinsuojeluaineita. Eniten kanit syövät kuitenkin niittyheinää ja villiyrttejä.

— Voikukat, apilat ja poimulehdet ovat oikeastaan parasta mitä kaneille voi syöttää. Ne saavat samalla virikkeitä, kun saavat kaivaa ensimmäisenä esiin ne mistä eniten tykkäävät, Hanne Rinkinen kertoo.

Lue seuraavaksi