1. yle.fi
  2. Uutiset

Lainelautailija joutuu Suomessa näkemään vaivaa aaltojen eteen ja kestämään koiranilmoja – tosin puuskainen myrskytuuli voi olla innokkaimmillekin jo liikaa

Katso videolta, miten surffataan Kokkolan Lohtajan syksyisissä aalloissa, kun Aila-myrskystä on nippanappa selvitty.

lainelautailu
kaveri hioo vahaa lautaan
Kokkolan Lohtajalle tullaan satojenkin kilometrien päästä täydellisen aallon toivossa. Videolla lainelautailijoiden tyylinäytteitä heti Aila-myrskyn jälkeisenä päivänä. Yksi lautailijoista on kokkolalainen Timo Viitala.

Kokkolan Lohtajalla, Ohtakarin niemen tuntumassa, tuuli puhaltaa kovaa. Sen voima on puuskissa 16–17 metriä sekunnissa ja aallot seuraavat toisiaan nopeina, valkoisina vaahtopäinä.

Harmaassa meressä kelluu mustia hahmoja ylös ja alas pomppien. Ne näyttävät hylkeiltä, mutta ovat itse asiassa märkäpukuisia surffaajia odottamassa sopivaa aaltoa.

Sinne joukkoon on menossa myös kokkolalainen lainelautailija Timo Viitala.

– Ihan hyvät fiilikset on. Tosin myrsky on aika kova, ja pienempikin tuuli riittäisi. Aalto olisi pienemmällä tuulella vähän parempaa.

Parikymmenmetrinen tuuli nostattaa vaahtopäisiä myrskyaaltoja, jotka hajoavat.

– Kasassa olevalla aallolla pystyy ajamaan pitempään, mutta näillä mennään, Viitala kommentoi, ja lähtee kahlaamaan myrskyävään mereen, parinkymmenen muun lainelautailijan joukkoon.

Lue seuraavaksi: Aila-myrsky sai lainelautailijat liikkeelle – surffari: "Joka kerta täytyy miettiä, ettei mereltä välttämättä tulla takaisin"

sufaaja lainelautailee ohtakarissa
Vaahtopäinen aalto ei ole paras surffaajalle.Ville Viitamäki / Yle

Tuulen perässä kaukaakin

Timo Viitala on ajanut paikalle Kokkolan keskustasta, neljänkymmenen minuutin ajomatkan takaa. Paikalla on myös lautailijoita Rovaniemeltä ja Keminmaalta. Ajomatkaa on siis kertynyt joillekin lajin ystäville jopa 300–400 kilometriä.

Tuomas Kuoksa Keminmaalta huikkaa veteen mennessään, että lainelautailu Suomessa vain on semmoista, että itse ei täysin voi päättää tekemisistään.

– Tätä pitää tehdä, kun on keliä. Aikaa ei voi valita, Kuoksa sanoo.

Rovaniemeläinen Jaakko Tossavainen laskee, että lähtee yleensä kymmeniä kertoja kesässä ajamaan aaltojen perässä eri paikkoihin.

Aila-myrsky sai hänet ajamaan autonsa Lohtajan Ohtakarille. Suomen paras ranta hänen mielestään on kuitenkin Porin Yyteri.

Tossavainen oli ensimmäinen leijasurffaaja, joka Aila-myrskyn jälkeisenä torstai-iltapäivänä nosti leijansa Ohtakarissa yläilmoihin.

– Oli hauskaa! Tosin syysrytäkkä oli pikkuisen puuskaista, mutta kyllä siellä ihan mukavaa oli hiuksia kastella. Odottelen vielä, että meitä tulee useampi kaveri, niin on mukavampaa ja turvallisempaa mennä, Tossavainen sanoo.

Kuvassa Jaakko Tossavainen
Jaakko Tossavainen ajoi Rovaniemeltä Kokkolan Lohtajalle aaltojen perässä.Heini Holopainen / Yle

Leijalla vai ilman

Ohtakarin rannan tuntumassa vedessä odottelevien lautailijoiden katseet tähyävät hellittämättä ulapalle sopivan aallon toivossa.

Aina välillä joku kääntyy rantaan päin ja nousee laudalle seisomaan, mutta pian aaltoratsastus päättyy sukellukseen, sillä puuskainen tuuli on taas vaihtanut suuntaa.

Ja jälleen ollaan vedessä aaltoa odottamassa.

Tästä syystä Timo Viitala odottaa, että tuuli tyyntyisi hieman ja aallolla saisi ratsastaa pidempään.

Timo Viitala, lainelautailija, Kokkola
Timo Viitalalla on ollut hyvä vuosi lainelautailussa. Hän on päässyt surffaamaan miltei joka viikko.Ville Viitamäki / Yle

Jaakko Tossavainen suosii ennemmin kitesurffausta eli leijasurffausta. Leijasurffaajalla on vetoapunaan leija 22 metrin korkeudessa, ja se vetää häntä veden pinnassa eteenpäin. Lautaa voi myös ohjailla leijan avulla.

– Leijan avulla pääsen aallolle uudelleen ja uudelleen. Kun aalto loppuu, ajan lautaa leijan avulla kauemmas ja haen uuden aallon. Leijasurffaaja on paljon laudan päällä. Lainelautailija ennemminkin meloo vedessä ja odottelee täydellistä aaltoa ja sitten pääsee siihen fiilikseen, Tossavainen sanoo.

Sisu yksi varusteista

Lautailukausi jäisi Suomessa hyvin lyhyeksi, jos veteen mentäisiin pelkästään kauniilla kesäkelillä.

Lisäksi, koska tuulet ovat parhaimmillaan muulloin kuin kesällä, moni harrastaja pukee märkäpuvun päälle myös syksyllä, keväällä ja talvella. Se taas vaatii asennetta.

Kuvassa leijalautailijat rannalla
Leijasurffaajat valmistautuvat lautailuun.Heini Holopainen / Yle

Jaakko Tossavainen kiittelee hyviä varusteita. Kun keskittyy lajiin ja tekemiseen, ei kylmä käy enää edes mielessä, vaikka sää ei lämmin olisikaan.

– Kun aamulla nouset lämpimästä asuntoautosta peiton alta ja toteat, että tuulee todella kovaa ja ehkä vähän sataa, pitää kuulua se "jes"! Sitten ei muuta kuin märkäpuku päälle ja veteen. Näillä vehkeillä kylmä tuntuu ihan muutamia sekunteja. Sen jälkeen on koko ajan lämmin, Tossavainen kertoo.

Timo Viitala on aloittanut lainelautailun lämpimissä maissa. Nyt lähirannoilla on surffattu lähes joka viikko. Itseasiassa jäätön talvi mahdollisti ympärivuotisen lautailun.

– Kai sitä on niin innostunut lajista, ettei edes katso, millaiset ilmat ovat. Huono keli on näissä harrastuksissa hyvä. Toki, jos aurinko paistaa ja aalto on nätti, niin mikäs sen parempaa.

ohtakari aila myrskyn aikaa paljon laineita
Lohtajan Ohtakari on suosittu paikka lainelautailuun.Ville Viitamäki / Yle
Lue seuraavaksi