1. yle.fi
  2. Uutiset

Matkaratsastuksen suomenmestari taittoi matkaa hevosen selässä kaksi kuukautta Suomen halki – porontalja osoittautui parhaaksi satulahuovaksi

Ritva Lampinen on ratsastanut 20–60 kilometriä päivässä.

ratsastus
Ritva Lampinen
Ritva Lampinen saavuttanee määränpään perjantai-iltana.Anja Kaarret / Yle

Joka kesä joku innostuu kulkemaan Suomen päästä päähän milloin milläkin keinoin. Tällä kertaa jämsänkoskelainen matkaratsastuksen kaksinkertainen suomenmestari Ritva Lampinen päätti ratsastaa Hangosta Nuorgamiin.

– Täytyyhän tehdä jotain, mitä muistella vanhana kiikkustuolissa, nauraa Lampinen.

Mukaan hän houkutteli muun muassa naapurissa asuvan sukulaistyttönsä Pinja Mäntysen. Kaksikko on pitkään treenannut hevosia yhdessä. Töitäkin pitää tehdä, ja siksi Pinja Mäntynen ei ole voinut olla koko matkaa mukana. Hän iloitsee, että pääsi kuitenkin liittymään Lampisen seuraan loppumatkalle Rovaniemeltä Nuorgamiin.

– Työt haittaavat harrastuksia, Mäntynen naurahtaa.

Kahden kuukauden ratsastamisen jälkeen seurue on viimein ennättänyt Utsjoen kuntaan. Koko matkaa ei ole taitettu samoilla hevosilla, vaan mukana on useampi yksilö.

– Lähdimme 18. heinäkuuta ja matka on mennyt oikein hyvin. Olemme kiitollisia: valtavan ihania ihmisiä on ollut matkan varrella, kertoo Ritva Lampinen.

Pinja Mäntynen
Pinja Mäntynen ratsastaa Mirakles-hevosella, joka on ostettu matkanvarrelta Ylivieskasta. Se on kaikille uusi tuttavuus.Anja Kaarret / Yle

Matkanopeus viitisen kilometriä tunnissa

Tavoitteena on päästä perjantai-illaksi perille Nuorgamiin.

Sopivia ratsastusreittejä on suunniteltu netin ja karttojen avulla. Matkaa on taitettu enimmäkseen metsäteitä, metsää ja polkuja pitkin. Hevoset eivät pelkää autoja, mutta autoteiden lähellä pitää olla varovainen aina, sillä hevoset saattavat säikähtää jotakin muuta ja laukata auton alle.

Kaksikko on ratsastanut 20–60 kilometriä päivässä. Keskimääräinen matkanopeus on vain viitisen kilometriä tunnissa hevosten ruokataukojen takia.

– Hevoset pysähtyvät aika ajoin syömään heinää, kertoo Lampinen.

Vaikka hevosille näyttääkin lappilainen heinä maistuvan, ei siihen tarvitse pelkästään tyytyä. Huoltojoukot kuljettavat asuntoautojen perässä heinää mukana, ja huolehtivat samalla muutoinkin sekä hevosten että matkalaisten hyvinvoinnista.

Ritva Lampinen
Ritva Lampinen ja Rusliina-hevonen. Kaikki hevoset ovat Lampisen omia hevosia.Anja Kaarret / Yle

Lampiselle pitkien matkojen ratsastus on tuttua puuhaa. Tämä on hänen mukaansa ensimmäinen kerta, kun joku ratsastaa Hangosta Nuorgamiin asti.

Pinja Mäntynen ei ole koskaan ratsastanut näin pitkää matkaa. Hevosen selässä ja pitkiä matkoja ratsastaessa ehtii miettiä kaikenlaisia asioita. Muun muassa sitä, että tällainen vaellusratsastus saattaisi olla kaksikon uusi laji.

– Tällaisia viikonlopun mittaisia ratsastusreissuja luultavasti teemme jatkossakin, Mäntynen pohtii.

Lampaantalja ei sopinut satulahuovaksi

Yksi haaste matkan aikana on tullut. Ritva Lampinen kertoo, että keinotekoinen satulahuopa aiheutti hevosille ongelmia selkään, kun iho ei päässyt hengittämään materiaalin läpi. Lampaantaljankin kokeilu jäi lyhyeen, sillä se oli liian ohutta nahkaa.

Ratkaisu kuitenkin löytyi matkan varrelta, porotilalta.

– Porontaljat ovat olleet hyviä, ne eivät ole aiheuttaneet ongelmia selkään, kertoo Lampinen.

Ritva Lampinen ja Pinja Mäntynen kertovat Anja Kaarretin haastattelussa, kuinka ratsastusmatka on sujunut.
Lue seuraavaksi