1. yle.fi
  2. Uutiset

Sirkka-Liisa Kivelä oli miehensä vierellä loppuun asti: "Voiko kuolema olla näin kaunis?" Kotikuolema onnistuu parhaiten isoissa kaupungeissa

STM:n tavoite suomalaisten tasaveroisesta mahdollisuudesta saada saattohoitoa ei ole toteutunut vieläkään.

saattohoito
Sirkka-Liisa Kivelä puiston penkillä.
Sirkka-Liisa Kivelä sanoo, että ihmisiä pitäisi hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista.Kristiina Lehto / Yle

Helsinkiläinen Sirkka-Liisa Kivelä toimi miehensä omaishoitajana yli seitsemän vuotta. Viime toukokuussa oli hyvästien aika, muistisairaudesta ja imusuoniston syövästä kärsivä aviomies kuoli kotonaan vaimonsa käsivarsille.

– Hänen lähtönsä oli niin rauhallinen. Ihmettelin, voiko kuolema olla näin kaunis? Sanoin hänelle viimeiset sanat ja kiitin yhteisestä elämästä. Sitten sytytin kynttilän.

Jo sairauden alkuvaiheessa pariskunta oli sopinut, että kun sairautta ei voi enää hoitaa, paras vaihtoehto on kotisaattohoito. Aviomies halusi tulla hoidetuksi kotona ja hän halusi kuolla kotona.

– Se ei ollut helppoa, se oli raskasta, mutta se oli sekä hänelle että minulle paras ratkaisu. Minulle jäi hyvä olo sen jälkeen, Sirkka-Liisa Kivelä sanoo.

Mies ja nainen istuvat vierekkäin lukevat yhdessä miehelle kirjaa
Sirkka-Liisa Kivelä lukee kirjaa miehelleen Mauri Akkaselle. Kivelän mielestä kotisaattohoidossa on parasta se, että kaksi ihmistä saa elää yhdessä toisen ihmisen elämän loppuun saakka. Arkistokuva vuodelta 2019.Elise Tykkyläinen / Yle

Eläkkeellä oleva Sirkka-Liisa Kivelä on geriatri ja Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori. Hän on koko työuransa ajan puhunut ihmisarvoisen vanhustenhoidon puolesta. Nyt hän kiittää auliisti Helsingin kotisairaalaa, joka mahdollisti kotisaattohoidon.

– Kotisaattohoidossa on hyvää se, että saa ulkopuolista apua. Se ei ollut pelkästään apua miehelleni, vaan se oli myös minun tukemistani. Aina sain purkaa mieltäni ja myös minut otettiin huomioon, Sirkka-Liisa Kivelä sanoo.

Kaikkien pitäisi päästä kotisaattohoitoon

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut tavoitteeksi, että kaikilla suomalaisilla pitäisi olla tasaveroinen mahdollisuus saada saattohoitoa (siirryt toiseen palveluun). Erityisesti kotisaattohoitoon pitäisi panostaa.

– Minusta se on hyvä tavoite, hyvä ideaali, Sirkka-Liisa Kivelä sanoo.

Sirkka-Liisa Kivelä katselee valokuvia kansiosta.
Yhteiset muistot ovat tallentuneet valokuvina.Kristiina Lehto / Yle

Alueelliset erot kotisaattohoidossa ovat kuitenkin edelleen suuret eivätkä asiat ole kovin paljon edenneet. Esimerkiksi yliopistosairaaloihin perustetut palliatiiviset keskukset toimivat pääosin vain virka-aikana, jolloin ne eivät pysty tukemaan kotisaattohoitoa toivotulla tavalla.

– Kyllä se totuus on se, että ei kotisaattohoitoa pystytä vieläkään jokaiselle suomalaiselle tarjoamaan, sanoo HYKSin palliatiivisen keskuksen (siirryt toiseen palveluun) ylilääkäri, professori Tiina Saarto.

– HUSin alueella melkein kaikki halukkaat, KYSissä vain 15 prosenttia ihmisistä pääsee erityistason kotisaattohoidon piiriin, Saarto jatkaa.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tilaa STM:lle selvitelleen työryhmän puheenjohtajana toiminut Tiina Saarto sanoo, että kotisaattohoito pitäisi järjestää kotisairaaloiden kautta.

Selvityksen mukaan kotisaattohoito toimii kattavimmin Helsingin ja Uudenmaan sekä Päijät-Hämeen ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä. Syynä on se, että vain näissä sairaanhoitopiireissä on toteutettu kattava kotisairaalatoiminta.

– Ei ole isoista rahoista kiinni, pikemminkin oivalluksesta, että näin kannattaa tehdä, Tiina Saarto sanoo.

Tästä linkistä voit lukea palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportin (siirryt toiseen palveluun) siitä, kuinka palliatiivisen hoidon palvelut pitäisi Suomessa tuottaa.

Helsingissä asiat ovat mallillaan

Helsingin kotisairaala on Suomen vanhimpia ja suurin, toiminta alkoi jo 1990-luvulla. Kotisairaalan potilaista vuosittain kuolee noin 350.

Kaikki halukkaat pääsevät kotisaattohoitoon, mikäli se suinkin on mahdollista järjestää.

– Kun potilaaseen tutustutaan ja kuunnellaan hänen ja omaisten toiveet, kysytään aina myös haluaako hän kuolla kotona vai sairaalassa. Tämä toive kirjataan potilaskertomukseen, sanoo Helsingin kotisairaalan ylilääkäri Taina Toivanen.

Toivasen mukaan kotisaattohoidon tilanne Helsingissä on tällä hetkellä hyvä, mutta tilanne voi muuttua huonommaksi, kun väestö ikääntyy. Mistä löytyy tarvittavat työntekijät kotisaattohoidon tarpeeseen?

– Haasteena on erityisesti lääkärityövoiman rekrytointi. Potilasmäärät eivät voi hirveästi kasvaa, jos ei ole työvoimaa. Yksi vaikeus on myös työvoiman sitouttaminen tähän, koska kuolevien hoitaminen on henkisesti raskasta työtä, Taina Toivanen sanoo.

Sirkka-Liisa Kivelä osoittaa miestänsä valmistujaisvalokuvistaan.
Aviomies Sirkka-Liisa Kivelän valmistujaisjuhlissa.Kristiina Lehto / Yle

Sirkka-Liisa Kivelä muistuttaa, että kuolevien hoitaminen saattaa olla myös fyysisesti raskasta. Hänen miehensä oli liikuntakyvytön kolme viimeistä elinkuukautta.

– Meillä piti jatkuvasti olla kaksi ihmistä kotona, että pystyttiin häntä hoitamaan. Tässä on erittäin paljon fyysisiä tehtäviä, joista ei kertakaikkiaan yksin selviydy.

Vaikka Helsingin kotisairaala auttoikin suuresti, Kivelä joutui palkkaamaan itsensä tueksi vielä osa-aikaisen hoitajan. Hänestä oli suuri apu, esimerkiksi silloin kun kuolema koitti.

– Vaikka minä olin etukäteen käynyt läpi näitä asioita, se kuoleman hetki on kuitenkin niin dramaattinen, että oli hyvä kun siinä oli toinen ihminen läsnä.

Erot ovat suuria myös sairaanhoitopiirien sisällä

Myös erot alueiden sisällä ovat suuret. Esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella Turussa ja Salossa vaativakin kotisaattohoito onnistuu hyvin.

– Mutta pienemmissä kunnissa se ei ole aina mahdollista, sillä niissä ei ole kotisairaaloita, sanoo TYKSin palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Outi Hirvonen.

Hirvonen sanoo suoraan, että tällä hetkellä Varsinais-Suomessa kaikilla kuolemansairailla potilailla ei ole yhtäläistä mahdollisuutta saada saattohoitoa. Mikäli kotisaattohoidossa olevalle potilaalle tulee ongelmia, pitäisi olla osasto johon pääsee 24/7 ja jossa vaikeaoireinenkin potilas saisi tarvitsemaansa hoitoa. Nyt näin ei joka kunnassa ole.

– Tähän sairaanhoitopiirin pitäisi reagoida tarjoamalla vaativaa saattohoitoa kaikille. Yksi vaihtoehto olisi integroida alueella jo olemassa oleva erityistason osasto osaksi TYKSin palliatiivista keskusta, Hirvonen sanoo.

Palliatiivisten kotisairaaloiden puute on johtanut siihen, että kotisaattohoidossa olevat potilaat joutuvat ramppaamaan sairaaloissa. THL arvioi viime vuonna, että kotihoidon asiakkaista 90 prosenttia oli joutunut turvautumaan sairaalaan ja 70 prosenttia päivystykseen vähän ennen kuolemaansa.

Pienten kuntien pienemmät resurssit on yksi ongelma kotisaattohoidon toteuttamisessa, toinen on pula koulutetusta henkilöstöstä.

– Meillä ei Suomessa yksinkertaisesti ole tarpeeksi palliatiiviseen lääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä STM:n tavoitteen täyttämiseen, sanoo Outi Hirvonen.

Outi Hirvonen, Turun yliopistollisen keskussairaalan palliatiivisen keskuksen ylilääkäri.
Ylilääkäri Outi Hirvosen mielestä kotisaattohoito on kustannustehokasta. Arkistokuva.Jouni Koutonen / Yle

Lisäksi lääkäreiden peruskoulutuksessa palliatiivista lääketiedettä on tähän asti opetettu vain Helsingin ja Tampereen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Outi Hirvonen on mukana opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä palliatiivisen hoidon koulutusta lääkäreiden ja hoitajien sekä perus- että jatkokoulutuksessa.

– Meidän pitäisi kouluttaa vuosittain noin 20 lääkäriä palliatiiviseen lääketieteeseen, Hirvonen sanoo.

Tilastoja ei juurikaan ole

Suomessa kuolee vuosittain reilut 50 000 ihmistä. Tiina Saarto arvioi, että näistä noin kolmasosa voitaisiin hoitaa kotisaattohoidon kautta. Tällä hetkellä ei ole saatavilla valtakunnallisia tilastoja siitä, kuinka moni ihminen on kotisaattohoidossa.

– Tämä on ihan farssi, että me ei tiedetä mitä missäkin tehdään, Saarto päivittelee.

Kun Saarron työryhmä laati raporttia STM:lle, se joutui pohtimaan asioita paljon pelkkien arvioiden ja manuaalisesti kerättyjen tietojen pohjalta.

Tiina Saarto työhuoneessaan
Tiina Saarto toivoo, että kotisaattohoidon ongelmat saataisiin ratkaistua viidessä vuodessa ja kaikille halukkaille olisi tarjolla mahdollisuus kuolla kotona.Pekka Tynell / Yle

Outoa on myös se, että kotisaattohoidon kustannuksista ei ole saatavilla vertailukelpoista tietoa. Helsingin kotisairaalan ylilääkäri Taina Toivanen sanoo, että kotisaattohoidon kustannukset verrattuna laitoksessa tapahtuvaan saattohoitoon riippuvat laskentatavasta ja monista tekijöistä.

– Mutta voisi ajatella, että saattohoito sairaalan osastolla olisi kalliimpaa, koska siinä on niitä muita kuluja päälle, Toivanen sanoo.

Tiina Saarto ajattelee, että kotisaattohoidosta on saatavissa huonosti tilastotietoja, koska siitä ei ole yhtenäistä kirjauskäytäntöä eikä sillä ole ollut omia resursseja.

– Palliatiivinen hoito ja saattohoito on ollut vähän niin kuin harrastelijoiden hommaa tähän asti. Siihen on alettu suhtautua vakavasti vasta nyt, Saarto sanoo.

Kuolevat pois laitoksista

Suomessa on pitkät perinteet sille, että vanhusten hoito ja kuoleminen on keskitetty laitoksiin. Kotisaattohoidossa Suomi on muita Pohjoismaita huomattavasti jäljessä.

STM:n tavoite lisätä kotisaattohoitoa palvelee kolmea tarkoitusta - hyvää hoitoa, taloudellisuutta ja tulevaisuutta.

– Kyllä se ykkösasia on ehdottomasti tämä inhimillinen näkökulma, että ihmisiä ei voi pitää laitoksissa iänkaiken. Toinen on sitten se, että elämän loppuvaiheen hoito laitoksissa on tosi kallista, sanoo HYKSin palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Tiina Saarto.

TYKSin palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Outi Hirvonen nostaa esiin myös kolmannen seikan eli väestön ikääntymisen.

– Meidän täytyy kehittää kotisaattohoitoa, jotta selviämme ikääntyvän väestön kuoleman hoidosta. Meidän sairaalapaikat eivät riitä, jos maassa vallitsee sellainen kulttuuri, että sairaalaan tullaan kuolemaan, Hirvonen sanoo.

Ikääntyvä nainen koskettaa puolisonsa kättä.
Suomalaiset kuolevat yhä vanhempina. STM:n tavoitteena on, että yhä useampi voisi kuolla omassa kodissa. Arkistokuva.Riitta Weijola/Vastavalo

Hirvosen mielestä kotisaattohoidon kehittäminen on myös taloudellisesti erittäin järkevää. Myös päättäjien pitäisi tämä ymmärtää.

– Turussa kotisaattohoidon kustannukset ovat jopa alle 50 euroa vuorokaudessa, kun taas sairaalapaikka maksaa noin 400 euroa. Kyllä kotisaattohoito on kustannustehokasta, Hirvonen sanoo.

Suurin osa haluaa kuolla kotona

Sirkka-Liisa Kivelä sanoo, että ihmisiä pitäisi hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista. Samaa mieltä on suurin osa suomalaisista. Hyvä kuolema -hankkeen kyselyssä liki 70 prosenttia vastanneista kertoo haluavansa kuolla kotona (siirryt toiseen palveluun).

Sirkka-Liisa Kivelä katselee Munkkivuoren kirkon tapulia.
Munkkivuoren maisemat avautuu kodin parvekkeelta.Kristiina Lehto / Yle

Kaikkien omaiset eivät kuitenkaan pysty osallistumaan kotisaattohoitoon. Omaishoitajaliitto (siirryt toiseen palveluun) onkin halunnut kiinnittää huomiota siihen, että kotisaattohoitoon ei ole pakko suostua.

– Jos tilanne tuntuu kovin ahdistavalta ja raskaalta, niin siitä ei tule hyvä asia kenenkään kannalta - ei kuolevan eikä omaisten osalta, sanoo Omaishoitajaliiton puheenjohtaja, syöpätautien erikoislääkäri Sari Raassina.

Raassinan mielestä kotisaattohoito voi kuitenkin parhaimmillaan olla hyvä vaihe myös omaisten elämässä.

– Se voi olla suhdetta syventävä ja voimaannuttava tekijä, kaiken sen surun ja huolen jälkeen.

Omaishoitajaliitto on yrittänyt edesauttaa kotisaattohoidon mahdollistumista niitten omaisten osalta, jotka vielä ovat työelämässä.

– Meidän tavoitteenamme on, että Suomeen saataisiin hoivavapaajärjestelmä, jossa työssäoleva ihminen saisi olla töistä vapaalla osallistuakseen omaisensa saattohoitoon paremmin, Sari Raassina sanoo.

Raassina toivoo, että ihmiset pystyisivät keskustelemaan saattohoidosta riittävän ajoissa ja sopimaan, mikä olisi paras vaihtoehto.

– Saattohoidon kestoa on joskus hyvin vaikea arvioida, mutta hyvä suunnittelu tuo turvaa ainutkertaiseen ja arvokkaaseen elämäntilanteeseen, Raassina sanoo.

Tukea tarvitaan myös kuoleman jälkeen

Vaikka Sirkka-Liisa Kivelä oli työskennellessään lääkärinä kohdannut kuolemia aiemminkin, oli oman aviomiehen poismeno silti lähes liikaa.

– Olin etukäteen käynyt näitä asioita läpi. Silti kaikkein läheisimmän ihmisen kuolema oli äärettömän raskasta ja mietin pitkään, että miten minä siitä selviän.

Sirkka-Liisa Kivelä puiston penkillä.
Sirkka-Liisa Kivelä on puhunut koko ikänsä ihmisarvoisen vanhuuden puolesta.Kristiina Lehto / Yle

Sirkka-Liisa Kivelä on pääosin tyytyväinen siihen, kuinka kotisaattohoito sujui. Yksi asia on kuitenkin jäänyt kaivertamaan mieltä.

Kun hänen miehensä oli kuollut, yhteys Helsingin kotisairaalaan katkesi. Kukaan ei enää kysynytkään, kuinka hän voi.

– Olisin kaivannut sitä, että olisin voinut keskustella, miltä minusta puolison kuolema tuntui. Että olisin saanut itkeä asiantuntijan kanssa. Omainen saattaa tarvita tukea myös kuoleman jälkeen, ja sitä tukea minä en saanut sieltä.

Helsingin kotisairaalan ylilääkäri Taina Toivanen sanoo, että tilanne kotisairaalassa on parantunut tänä syksynä, kun psykologien työpanosta on lisätty.

– Se mahdollistaa omaisten tuen rajoitetun ajan myös potilaan poismenon jälkeen.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 25.9. kello 23.

Lue lisää:

Saattohoitokodit kamppailevat olemassaolostaan – kysyimme asiantuntijoilta, miten kuolevien kunnioittava hoito parhaiten taataan

Moni haluaisi kuolla kotonaan – se on myös oikeus

Lähtisitkö tueksi kuolevalle? Anne Ballini käänsi herkkyytensä voimaksi: "Olen hiljaa ja pidän kädestä"

Kaikille halutaan taata oikeus hyvään kuolemaan – kotisaattohoito lisääntyy

Lue seuraavaksi