Etenkin reggaeartistina tunnetuksi tullut Nopsajalka eli Antti Hakala sanoo kipuilleensa loppuunpalamisen kanssa käytännössä koko uransa ajan.
– Ensimmäinen kerta, kun tämä ystäväni burnout ilmoitti itsestään, oli sinä päivänä, kun ensimmäinen soololevyni saatiin valmiiksi.
Vuosi oli 2006.
Artisti sanoo, että loppuunpalaminen ilmeni palan tunteena kurkussa. Hän ei kiinnittänyt asiaan ensiksi huomiota, mutta sitten se alkoi vaikeuttaa laulamista.
– Se ajoi minut konfliktiin, jossa jouduin pitämään ensimmäisen kerran vuoden tauon musiikista. Silloin se oli pelottavaa. Sitä yritti ratkaista ja miettiä, mikä avuksi ja miten parannun tästä.
Toipuminen lähti oivalluksesta: siitä, että parantua ei oikeastaan tarvitse.
– Tämä on ominaisuus, joka ilmoittaa minulle itsestään. Kehoni kertoo, että nyt ei mennä samaan tahtiin.
– Mun oma body, se tietää, millä saa huomion. Että jarruta vähän, Nopsajalka kuvailee.
Hän kertoi uupumiskokemuksistaan Radio Suomen Päivässä perjantaina. Voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan tästä:
Artistin comeback
Nopsajalka ilmoitti lopettavansa keikkailun kokonaan kolme vuotta sitten: hän veti viimeisen keikkansa Helsingin Circuksessa syyskuussa 2017.
Tuolloin hän ei kertonut syytä oikein avoimesti. Nyt uutta musiikkia on syntynyt ja uudella, myöhemmin julkaistavalla levyllään hän käsittelee loppuunpalamistaan. Miksi nyt?
– Siksi, että olisi mahdollisuus palata, artisti vastaa ja lisää halunneensa puhua loppuunpalamisesta aiemminkin.
– Siitä on hyvä puhua. En jaksa, että jengi jää ihmettelemään, mitä nämä sun lopettamiset ja aloittamiset ovat. Kipuilen sen asian kanssa edelleen joka päivä. Rakennan settiä uudestaan.
Nopsajalka toivoo, että alalla voitaisiin puhua jaksamisesta laajemminkin – ja ennen kaikkea siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä.
– Millä tavalla tätä alaa voitaisiin kehittää, että voitaisiin voida paremmin ja luoda menestyksekästä uraa ilman, että tarvitsee ajaa itseään ihan loppuun ja sitten jäädä keikkatauolle lataamaan itseään, hän havainnollistaa.
– Luovan alan ihmiset ovat todella herkkiä ja olemme haavoittuvassa asemassa ja arvaamattomalla alalla. Olisi hyvä, jos luovan alan ihmiset voisivat puhua keskenään näistä asioista.
Kehon, mielen, sydämenkin asioita
Loppuunpalaminen, burnout, ei ole kuitenkaan vain muusikoiden ja muilla luovilla aloilla työskentelevien ihmisten ongelma.
– Se on jonkinlainen mekanismi tässä meidän kapitalistisessa meiningissämme: että bruttokansantuote saadaan ylös niin, että laitetaan jengi kuhisemaan ylikierroksilla, Nopsajalka pohtii.
Kaikki kunnia julkiselle terveydenhuollolle – olen yrittänyt saada apua, mutta prosessit ovat tyssänneet syystä tai toisesta.
Nopsajalka
Uupuminen on tavallaan rakennettu sisään järjestelmään, hän arvioi.
– Burnout on ennemmin metodi kuin sairaus. Sitä tarvitaan, että saadaan tarpeeksi toimintaa.
Loppuunpalaneiden ihmisten hoitaminen on kuitenkin kallista ja vaikeaa.
– Kaikki kunnia julkiselle terveydenhuollolle – olen yrittänyt tosi paljon saada apua, mutta prosessit ovat tyssänneet syystä tai toisesta.
– Nämä ovat kehon, mielen ja sydämen asioita. Ehkä meillä ei ole sellaisia asiantuntijoita, artisti sanoo.
Nopsajalka puhuu haastattelussa burnoutista ystävänään. Onko se oikeasti ystävä?
– Se on ehkä sellainen tarinankertojan metodi. Henkilöin sen, koska se on osa minua. Yritän harjoittaa sitä, että suhtautuisin itseeni lempeästi, hän selittää.
Siinä mielessä burnout on siis ystävä, että se ilmoittaa, milloin on liian vaikeaa.
Nopsajalka kehottaa muitakin ainakin kokeilemaan metodia. Myös esimerkiksi meditoinnista voi olla apua, hän lisää.
– Me olemme yksilöitä. Se iskee herkkään paikkaan, hän kuvailee uupumusta.
Entä nähdäänkö artisti vielä jonain päivänä keikkalavoilla?
– En tiedä. Sekoitan pakkaa, ja funtsailen asiaa, vastaus kuuluu.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 19. syyskuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi:
Lisää uupumuksesta: