1. yle.fi
  2. Uutiset

Alexander Puution kolumni: Vain maalaiset voivat tyhjentää maaseudun

Maaseudusta ei lopulta ole vastusta kaupunkien laajamittaisemmalle vetovoimalle, kirjoittaa Alexander Puutio.

kaupungistuminen
Alexander Puutio / kolumnisti / 03.12.2019 Pasila
Jouni immonen / Yle

Kaikille maailmaa Itämerta kauempana kiertäneille on selvää, miten iänikuinen klisee Suomeen syntymisen lottovoitosta pitää edelleen jämäkästi paikkansa.

Valitettavasti voittokupongit eivät ole jakautuneet tasaisesti Suomen sisälläkään.

Työ- ja asuntomarkkinoiden näkökulmasta katsottuna voittajia löytyy lähinnä Turun, Tampereen ja Helsingin muodostaman ‘kasvukolmion’ alueelta. Tulevaisuus kaupunkikeskittymien ulkopuolella ei vaikuta kovinkaan ruusuiselta.

Vuoteen 2050 mennessä arviolta 90 prosenttia suomalaisista (siirryt toiseen palveluun) asuu kaupungeissa. Kaupunkien paisuminen on seurausta lähes tauottomasta Suomen sisäisestä muuttoliikkeestä, jonka edessä elinvoimaisimmatkin kyläyhteisöt ovat pitkällä aikavälillä voimattomia.

Maaseudun näivettyminen on eittämättä yksi aikamme suurimmista yhteiskunnallisista dilemmoista.

Pieniä kyläyhteisöjämme riivaavat koulujen ja terveyskeskusten sulkemiset, tieverkostojen pettämiset sekä veropohjien romahtamiset ovat koko Suomen ongelmia. Ne koskettavat meitä kaikkia, vaikka eivät omalla takapihallamme tapahtuisikaan.

Näistä ongelmista on kuitenkin vaikea puhua selkokielisesti,sillä koko ajatusmallimme kaupungistumisesta on vaarallisen vääristynyt.

Ensimmäinen virheemme on puhua kaupungistumisesta ilmiönä valkoiset tutkijan hanskat käsissä.

Kaupungistumisesta on toki mahdollista tehdä tilastoja ja historiankirjoja samoin kuin vaikkapa Kalifornian maanjäristyksistä ja Lapin talvipakkasista. Ei kansantaloustutkijoiden arvokas työ kaupungistumisen parissa ole missään nimessä hukkaan heitettyä.

On myös ensisijaisen tärkeää, että tilastonikkariemme avulla muodostamme mahdollisimman tarkan käsityksen muuttopaineiden suunnasta sekä voimakkuuksista, jotta voimme kehittää alue- ja kaupunkisuunnittelua oikeaan suuntaan.

Entisenä maalaisena voin vahvistaa sen, miten muutto suurkaupunkiin mahdollistaa kehityspolkuja sekä tulevaisuuden toiveita, joita maaseudulla ei yksinkertaisesti ole.

Tyhjiöpakkaamalla kaupungistumisen ‘ilmiöksi’ lankeamme kuitenkin virheelliseen ajatukseen siitä, että muuttovirrat olisivat ulkoisten voimien tai talouspoliittisten luonnonlakien seurasta.

Viime vuosisadan puolivälistä lähtien tauotta jatkunut muuttoaalto ei ole maailman talouden, maakuntahallitusten, tai valtiojohdon syytä, eikä ratkaisuja kyläyhteisöjemme näivettymisen tuomiin ongelmiin löydetä Helsingin herroja syyttämällä.

Itse asiassa, maaseutumme tyhjentyminen on seurausta vain ja ainoastaan yksittäisten maalaisten päätöksistä lähteä tai jäädä.

Kun lähestymme asiaa muuttopäätöstä tekevän yksilön näkökulmasta, on itsestään selvää, että maalla asuvat nuoret, työttömät sekä enemmän palveluja kaipaavat pakkaavat laukkunsa ja suuntaavat kohti kaupunkikeskuksia. Etätyöskentelystä, yhden euron tonteista taikka luonnon läheisyydestä ei lopulta ole vastusta kaupunkien laajamittaisemmalle vetovoimalle.

Entisenä maalaisena voin vahvistaa sen, miten muutto suurkaupunkiin mahdollistaa kehityspolkuja sekä tulevaisuuden toiveita, joita maaseudulla ei yksinkertaisesti ole. Vaikka koivikon vaihtaminen kerrostalomaisemaan tuo mukanaan myös läjäpäin ongelmia ruuhkista saasteisiin, kokonaistulos kääntyy yhä useammin kaupunkien voitoiksi.

Tästä huolimatta, ajatus kaupunkilaisten ja maalaisten kilpailemisesta tai jopa perinpohjaisesta yhteensopimattomuudesta on aikansa elänyt.

Mikä seuraavista ei kuulu joukkoon: saha, kirves, puupölkky ja vasara?

Muun muassa täällä kysymyksellä Alexander Romanovich Luria, yksi viime vuosisadan tärkeimmistä neuropsykologisesta, tenttasi nykyisen Uzbekistanin periferian asukkeja vuoden 1931 tutkimusretkellään.

Vaikka kysymys vaikuttaa naiivilta, paljasti se aikoinaan valtavia eroja lukutaidottomien maalaisten sekä kylissä ja kaupungeissa koulutettujen vastaajien ajatuksenjuoksun välillä.

Kuten Lurian enemmän kouluja käyneet koekaniinit, osaat todennäköisesti yhdistää sahan, kirveen ja vasaran omaksi kategoriakseen ‘työkalujen’ alle abstraktia ajattelukykyä käyttäen. Metsistä ja pelloista elantonsa saaneille lukutaidottomille maalaisilla ajatus puupölkyn poistamisesta oli kuitenkin lähes poikkeuksetta absurdi.

Lukutaidottomille vastaajille tyypillisintä oli lähestyä kysymystä tilannesidonnaisen konkretian kautta ja vaatia, että kaikki neljä esinettä kuuluvat yhteen, sillä ilman puupölkkyä metsurin työkaluille ei löydy mitään järkevää käyttöä.

Lurian pian sata vuotta vanha kysymyspatteristo osoitti sen, miten muutoin identtisestä geenimassasta oli mahdollista kasvaa taidoiltaan erilainen yksilö ympäristön virikkeiden sekä saatavilla olevan koulutuksen takia.

Johtopäätös, että maalaiset ja kaupunkilaiset olisivat jollain mielekkäällä tavalla täysin erilaisia vielä tänäkin päivänä on kuitenkin täysin virheellinen.

Kansainvälisiä kokemuksia, huippuluokan koulutusta sekä abstraktia ajattelua pystyy nykypäivänä kartuttamaan yhtä hyvin pellon laidalla kuin kaupungin keskellä; aivan kuten kaupungeissa on mahdollista kokea sosiaalista eristäytymistä sekä syrjäytymistä. Jäljelle jäävät eroavaisuudet välittömissä poliittisissa prioriteeteissa sekä henkilökohtaisissa arvomaailmoissa ovat sivuseikkoja, joihin kauaskantoisen yhteiskuntarakentamisen ei ole mielekästä keskittyä.

Vauhtiin päässyttä kaupungistumista ei julkisin toimin voi kovinkaan tehokkaasti estää, kuten moni maa on Suomen lisäksi on saanut kokea. Yksittäisten muuttopäätösten luontaisena lopputulemana tulee olemaan yhä tiiviimmin kaupunkikeskittymiin pakkautunut yhteiskunta, jolle maaseudun arki sekä haasteet ovat päivä päivältä vieraampia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi jakaa yhteiskuntamme kahteen toisensa poissulkevaan ja verisesti kilpailevaan osaan.

Päinvastoin. Kaupunkielitismiin tai naiiviin maalaisromantiikkaan sortumisen sijasta meidän kaikkien olisi hyvä keskittyä siihen, miten saisimme mahdollisimman monelle suomalaiselle mahdollisimman hyvät edellytykset kasvaa täyteen potentiaalinsa – asuinpaikan valinnasta riippumatta.

Alexander Puutio

Kirjoittaja on aikuisiällä New Yorkiin muuttanut maalainen, jolle traktorikortti tulee aina olemaan seutulippua rakkaampi.

Kolumnista voi keskustella 16.11. klo 23.00 saakka.

Lue seuraavaksi