1. yle.fi
  2. Uutiset

Isä teki hylkypuusta hedelmäveitset, joista vaiettiin liki 60 vuotta – nyt tytär toi ne yleisön nähtäville: "Sanoin juristimiehelleni, että rikos on vanhentunut"

Ruotsinsalmen meritaisteluissa Suomen edustalle uponneen St. Nikolain hylkypuusta tehdyt esineet ovat olleet vaiettu salaisuus lähes 60 vuotta.

hylyt
Nainen kuvassa veitsitelineen kanssa.
Pirjo Kurki kertoo, että isän tekemiä hedelmäveitsiä ei ole käytetty. Kirsi Lönnblad / Yle

Hedelmäveitset seisovat ryhdikkäässä rivissä telineessään museon näyttelytilassa. Ne saavat nyt nauttia huomiosta mielin määrin – toisin kuin tähän asti.

Pirjo Kurjen kotona veitsiä ei ole käytetty, vaan niitä on pidetty ennemminkin vähän piilossa.

– Emme ole mainostaneet niitä kauheasti. Mieheni on juristi ja hän oli sitä mieltä, ettei niitä saisi tuoda mihinkään näyttelyyn. Sanoin, että rikos on jo vanhentunut, sanoo Kurki.

Veitset ja niiden teline on tiettävästi tehty tammesta, joka on peräisin yli 200 vuotta sitten uponneesta laivanhylystä. Venäläisalus St. Nikolai upposi Kotkan edustalle Ruotsinsalmeen Pohjoismaiden suurimmassa meritaistelussa vuonna 1790.

Lue lisää: 400 miestä kuoli, koska aluksen kovapäinen päällikkö ei suostunut antautumaan – satoja vuosia sitten uponneet tavarat yhä hämmästyttävässä kunnossa

St. Nikolain tammea - esineitä ja tarinoita Ruotsinsalmesta -näyttelyn esineitä.
Hylkypuuta liikkui aikoinaan myös ammattikoululla. Opiskelijat tekivät siitä minitykkejä.Antro Valo / Yle

Pirjo Kurjen isä työskenteli 1960-luvun alussa Enso Gutzeitin paperitehtaalla Kotkassa. Tuohon aikaan oli yleisessä tiedossa, että tehtaalla liikkui puutavaraa St. Nikolain hylystä.

– Sitä käytettiin erilaisten puhdetöiden tekemiseen. Isäni, joka oli metallimies ja erittäin taitava puutöiden tekijä, oli päättänyt tehdä meille kotiin hedelmäveitsisarjan. Hän toi sen kotiin lahjaksi äidilleni, kertoo Kurki.

Hylkypuusta tehtyjen esineiden omistajia haastattelee Kirsi Lönnblad.

Oikeastaan veitsisarjoja on kaksi.

Isä nimittäin oli aikeissa tehdä samanlaisen veitsisarjan tyttärelleen. Hän kuitenkin kuoli yllättäen. Pirjo Kurki ei olisi koskaan saanut tietää isänsä kauniista ajatuksesta ilman tämän työkavereita, jotka olivat löytäneet veitsiaihiot työmaalta.

– Isän kuoleman jälkeen naapurin mies soitti ovikelloa ja sanoi, että hänellä on minulle lahja. Ihmettelin, että mikä lahja Gutzeitin miehillä voisi olla minulle. He olivat tehneet isän aloittaman työn loppuun.

Kotien kätköistä päivänvaloon

Samasta hylkypuusta tehtyjä esineitä on esillä merikeskus Vellamossa Kotkassa yhteensä noin 20. Joukkoon mahtuu minitykkejä, vieraskirjoja, tauluja ja kynttilänjalkoja. Löytyypä esineiden joukosta myös kaulin ja sille alusta.

Näyttely syntyi merikeskuksen suurponnistuksen eli 1700-luvun lopulla käytyjen meritaistelujen historiasta kertovan Ruotsinsalmi-näyttelyn kylkeen. Idean keksi Vellamon ystävien puheenjohtaja Sirkka Kotola.

Hän kutsuu esineitä "hys hys -historiaksi", jonka haluaa tuoda päivänvaloon.

St. Nikolain tammea - esineitä ja tarinoita Ruotsinsalmesta -näyttelyn esineitä.
Näyttelyssä on esillä mustasta hylkytammesta tehtyjä vieraskirjoja. Kuvan vieraskirjassa on sahan pohjakartta. Antro Valo / Yle

Kotola tiesi, että esineitä löytyy monesta kodista Kotkassa. Yhdistys pyysi hylkypuusta tehtyjen esineiden omistajia tuomaan esineitään näytille, ja niitä kertyikin kymmeniä.

– Istuimme yhden päivän kaupungintalolla ja otimme vastaan lahjoituksia. Tässä näkyy, kuinka erilaisia esineitä puusta on tehty ja kuinka paljon niitä on. Ja sitten, että se on semmoista hyshys-historiaa, josta ei tarvitsisi olla hyshys, sanoo Kotola.

Salailu johtuu vuonna 1963 voimaan tulleesta muinaismuistolaista (siirryt toiseen palveluun). Sen mukaan merestä tai vesistöstä löydetty laivan hylky tai hylyn osa, joka voidaan olettaa vähintään sata vuotta vanhaksi, on rauhoitettu.

Sitä ennen hylkyjä sai käydä tutkimassa vapaasti ja viedä sen, mikä irti lähti. Keskelle veneväylää uponnut St. Nikolain hylky löydettiin 1940-luvun lopulla. Sitä yritettiin tuolloin myös nostaa, mutta yritys epäonnistui.

Rautaisia ammuksia Sankt Nikolain hylyssä.
Rautaisia ammuksia St. Nikolain hylyssä. Hylky oli harrastajasukeltajien suosiossa 1950-1960-luvuilla. Arkistokuva.Jari Hovikorpi

1960-luvulla hylyllä järjestettiin tutkimusleirejä, jolloin aluksesta nostettiin runsaasti erilaista esineistöä ilman valvontaa: rungon osia, keulakuva ja tykistö. Lisäksi ylös tuotiin miehistön ja päällystön henkilökohtaisia tavaroita.

St. Nikolai oli myös harrastajasukeltajien suosiossa.

– Naapurin tyttö sanoi nähneensä 1950-luvulla, kuinka aluksen uppoamispaikalle tuli vene ja sukeltaja meni hakemaan puuta. Silloin tulkittiin, että ne olivat Gutzeitin miehiä, Kotola kertoo.

Aineistoa liikkui Gutzeitin tehtaan lisäksi myös Kotkan teatterissa ja ammattikoulussa. Näyttelyn minitykit ovat opiskelijoiden tekemiä.

Kaksi naista seisoo vitriinin äärellä.
Vaiettujen esineiden kokoaminen näyttelyyn oli Sirkka Kotolan (vas.) idea. Pirjo Kurjen mielestä on vapauttavaa, että esineiden historiasta voi puhua avoimesti. Kirsi Lönnblad / Yle

St. Nikolain hylylle määrättiin suoja-alue muinaismuistolain perusteella vuonna 1976. Alue on halkaisijaltaan 600 metrin kokoinen ympyrä, jonka keskellä hylky sijaitsee. Suoja-alueella sukeltaminen ja ankkurointi on kielletty ilman Museoviraston lupaa.

Intendentti Vesa Alen Kymenlaakson museosta tietää, että Ruotsinsalmen taisteluissa uponnutta tammea on kaivettu enemmän tai vähemmän luvallisesti paikallisiin kirjahyllyihin.

– Se oli aikansa ilmiö. Hylkyjä ei edes vielä vuonna 1963 tulkittu muinaisjäännöksiksi samalla tavalla kuin kivikautisia asuinpaikkoja. Muutos tapahtui asteittain vasta sen jälkeen, Alen kertoo.

Tärkeää kulttuuriperintöä

Myös Museovirastossa on käyty keskustelua "omin luvin" nostetusta hylkypuusta ja sen myöhemmästä käytöstä. Moni suomalainen ei vieläkään tunne muinaismuistolakia, vaikka Museovirasto on pyrkinyt kertomaan siitä muun muassa verkkosivuillaan.

– Jos puu on nostettu ennen muinaismuistolain voimaantuloa, mitään rikollista ei ole tapahtunut eikä valtio voi vaatia luovuttamaan sitä, toteaa intendentti Sallamaria Tikkanen Museoviraston Itä- ja Pohjois-Suomen kulttuuriympäristöpalveluista.

Esimerkiksi törkeän varkauden vanhenemisaika on kymmenen ja varkauden viisi vuotta. Museovirastoa ovat pohdituttaneet etenkin lain voimaantulon jälkeen tehdyt löydöt ja toisaalta se, miten ja milloin niitä on jalostettu.

St. Nikolain tammea - esineitä ja tarinoita Ruotsinsalmesta -näyttelyn esineitä.
Vanhasta hylkypuusta tehdyt esineet ovat myös tärkeää paikallista kulttuuriperintöä.Antro Valo / Yle

Museot ottavat yleisesti vastaan esinelahjoituksia. Ne voivat päästä näyttelyesineiksi, jos ne kertovat jotain oleellista uutta ja sopivat museon kokoelmiin.

Tikkanen sanoo, että hylkylöydöistä aikoinaan tehdyt esineet ovat myös tärkeää paikallista kulttuuriperintöä. Museovirastolla ei ole kuitenkaan suoraa vastausta siihen, miten ennen vuotta 1963 nostetusta puusta valmistettuihin esineisiin pitäisi suhtautua.

– Mustasta tammesta valmistettiin paljon esineitä, joita voitiin työstää vielä 1980-luvullakin. Kiinnostavia kysymyksiä ovat, kuka tietää milloin tammi on nostettu ja kenellä on todistustaakka ajankohdan osoittamisesta, pohtii intendentti Sallamaria Tikkanen.

Wreck Amnesty ei sopinut Suomeen

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on käytössä Wreck Amnesty -järjestelmä, joka sallii laittomasti nostettujen esineiden palauttamisen ilman seuraamuksia samaan tapaan kuin laittomia aseita palautetaan poliisille.

Suomessakin Museovirasto on Tikkasen mukaan selvittänyt asiaa, mutta lopulta ajatus hylättiin.

– Emme voi antaa mitään "armahdusta" rikoksen tekijöille, meillä ei ole sellaiseen valtuuksia. Museoviraston lakimies ei pitänyt ideaa Suomeen sovellettavana.

Varmaa on kuitenkin se, ettei rauhoitetuista hylyistä saa enää nostaa esineitä eikä rakenneosia ilman Museoviraston lupaa – eikä myöskään hankkia materiaalia "uudistuotteiden" tekoon.

Virtuaalisukellukset ovat kuitenkin sallittuja. Alla olevassa animaatiosta näkyy, kuinka paljon St. Nikolaista on enää jäljellä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Venäläinen fregatti Sankt Nikolai on tunnetuin Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponneista hylyistä. Kuva: Suomen merimuseo / Museovirasto / Sketchfab

Kotkan edustalla käydyissä Ruotsinsalmen kahdessa meritaistelussa upposi arviolta 60 alusta, jotka ovat jo pahoin hajonneet. Suomen merimuseo on kuitenkin 3D-mallintanut kuusi historiallista laivahylkyä Kotkan edustalla.

Lue lisää: Sukella sisään mystiseen St. Nikolaihin ja 3 muuhun hylkyyn Suomen edustalla – liian samea vesi on estänyt jopa tutkijoita näkemästä niitä näin selvästi

Kaksi hedelmäveitsisarjaa merikeskus Vellamon näyttelyyn tuoneen Pirjo Kurjen isä kuoli jo 1960-luvun puolivälissä. Laki kielsi hylkysukellukset vuonna 1963. Pirjo Kurjen mielestä on hyvä, että hylkypuusta valmistettujen esineiden vaiettu historia tuodaan vihdoin esiin.

– Se on hyvin vapauttavaa. Niillä on hyvin mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan. Tärkeää on myös se, että nämä ovat tosi hienoa käsityötä. Herrat, jotka ovat näitä ruokatunneillaan tehneet, ovat olleet todella käteviä. Siitä täytyy olla erityisen ylpeä, sanoo Kurki.

Hedelmäveitsiteline St. Nikolain tammea - esineitä ja tarinoita Ruotsinsalmesta -näyttelyssä.
Molemmat Pirjo Kurjen isän tekemät hedelmäveitsisarjat ovat mukana näyttelyssä. Antro Valo / Yle

Merikeskus Vellamon näyttelyyn on päätynyt kaikista esineistä vain murto-osa. Näyttelyn jälkeen suurin osa palautetaan omistajalleen.

Vellamon ystävien puheenjohtaja Sirkka Kotola kertoo, että museo on kuitenkin kiinnostunut hylkypuusta valmistetuista esineistä, vaikka ne eivät varsinaisia museoesineitä olekaan.

Museolle jää ainakin yksi näyttelyn vieraskirjoista.

– Siinä on hyvin jykevää tammea. Se on aidon näköinen, koska siinä näkyy se St. Nikolai aika hyvin, sanoo Kotola.

Lue seuraavaksi