1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. markkinointi

Jani Halmeen kolumni: Pieni ja paikallinen on nyt muodikkaampaa kuin koskaan

Aivan liian monen pienyrittäjän pakeille pitää etsimällä etsiytyä, kirjoittaa Jani Halme.

Kuva: Laura Railamaa / Yle

Vain ihan vähän aikaa sitten kaikki kiinnostava tuli jostain muualta ja sen piti olla suurta. Mitä ylikansallisempaa, sen parempaa. Vain massiivisten ketjujen hampurilaiset maistuivat ja juomien piti olla niitä urheilun suurkisoissa mainostavia mahtimerkkejä.

Nyt tuuli on kääntymässä. Jokaisella voimalla on vastavoimansa ja suurella voimalla on suuri vastavoima. Globalisaation vastavoima on paikallisuus.

Me olemme nyt matkalla kohti paikallissankareiden aikakautta.

Koronakesä kiihdytti paikallisuuden arvostusta entisestään.

Paikallissankarit ovat yrittäjiä, yrityksiä ja yhteisöjä, jotka luottavat paikallisuuden voimaan. Nämä toimijat ovat häpeilemättömän ylpeitä omasta asuinpaikastaan ja ammentavat alueellisesta identiteetistä. Vaikutteita otetaan toki muualtakin, mutta juuria ei peitellä. Yhä useammalle kuluttajalle on nyt tärkeää, että he tietävät mistä ostettava asia on kotoisin ja ketkä ovat sen takana.

Läheltä tulleista raaka-aineista tehtyjä hampurilaisia fiilistellään yhtä lailla Kalliossa kuin Kurikassakin. Pienpanimobuumi jatkaa nousuaan. Muodikkaimmat ginit ja viskit eivät enää tule merten takaa, vaan Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta tai Sörnäisistä. Leivät tehdään lähellä juureen ja muotisohvat kotimaassa.

Koronakesä kiihdytti paikallisuuden arvostusta entisestään. Moni löysi kotikaupunginosan pienet kahvilat ja lähiseudun laajat luontokohteet. Paikallissankareiden pyörittämät hotellit tekivät kaikkien aikojen tuloksen ja sosiaalisen median kuvavirrat täyttyivät toritunnelmasta, lörtsyistä ja Marttojen rakkaudella rypyttämistä karjalanpiirakoista.

Aivan liian moni toimija on valinnut asiakashankinnan strategiaksi aggressiivisen odottelun.  

Valtakunnassa kaikki hyvin? Vaan kun ei ole. Aivan liian monen pienyrittäjän pakeille pitää etsimällä etsiytyä. Ilmoittelua alueen lehdissä, ulkomainospaikoilla, radiotaajuuksilla tai internetissä on vähän, jos sitäkään. Houkuttelevat maantiekyltit puuttuvat tai ovat varsin häveliään kokoisia. Liikkeiden ikkunoita ei hyödynnetä. Huomiota herättäviä tempauksia ei tehdä.

Jotta kiinnostus paikallisia tai siitä ammentavia yrittäjiä kohtaan ei jäisi hetken huumaksi, on niiden rohjettava markkinoida nykyistä merkittävästi aktiivisemmin. Aivan liian moni toimija on valinnut asiakashankinnan strategiaksi aggressiivisen odottelun.

Ei voi olla harkinnassa, ellei ole tiedossa.

Markkinointi kalskahtaa sanana hivenen epäilyttävältä. Siihen liitetään herkästi mielikuvia puunatuista mainosalan ammattilaista, jotka juonikkaasti manipuloivat meidät haluamaan jotain, jota emme tarvitse.

Suomalaisessa mielenmaisemassa istuu tiukasti ajatus, että kyllä hyvä tuote myy itse itsensä. Tyrkyttäminen on jotenkin noloa ja arveluttavaa. Moinen ajattelu on silkkaa hupsuttelua ja ajatuslaiskottelua.

Väitän, että olisimme kansakuntana huomattavasti onnellisempi ja vauraampi, jos meillä suhtauduttaisiin markkinointiin innokkaammin. Markkinointi kun ei ota kantaa siihen, mitä markkinoidaan. Maailmassa on paljon turhia – ja isosti esiteltyjä – asioita, jotka rasittavat aivan turhaan meidän ainoaa maapalloamme. Vastaavasti meiltä jää kokematta iso määrä kauniita ja kuohkeita asioita vain sen vuoksi, että niitä markkinoidaan arasti.

Kaikkien sellaisten ihmisten, jotka ylipäätään tekevät tässä maailmassa yhtään mitään, pitää markkinoida omaa tekemistään. On pakahduttavaa ajatella kaikkia niitä työtunteja, joita on käytetty upean tuotteen tai tilaisuuden luomiseen ja sitten homma mokataan vaatimattomaan viestimiseen.

Kylän ainoan kapakan pitää tehdä sitä, söpön kivijalkapuodin pitää tehdä sitä. Ihmisoikeusjärjestöjen, autokorjaamoiden, puuseppien, kesäteattereiden ja urheiluseurojen pitää tehdä sitä. Pitää markkinoida.

Kyse on lopulta varsin yksinkertaisesta asiasta. Ei voi olla harkinnassa, ellei ole tiedossa. Tai muistissa. Ihminen ei pohdi osallistumista lähikoulun myyjäisiin, jos ei ole kuullutkaan asiasta. Mokkapalat palaavat taas leipojalleen. Aivan liian usein muuten niin upean aktiiviset ihmiset yliarvioivat järjestämänsä tapahtuman tai pyörittämänsä yrityksen tunnettuuden.

Mikä on sitten riittävä määrä markkinointia? Liioittelusta kannattaa aina lähteä liikkeelle. Hyvä muistisääntö on se, kun järjestäjät alkavat olla kurkkuaan myöden täynnä, alkaa suuri yleisö hiljalleen kiinnostua.

Kymmenen kylttiä tien vieressä on parempi kuin yksi. Toisto kun lisää viestin tehoa. Jos joku vikisee siitä, että yrityksesi tai järjestönne tilaisuuden viesti tulee vastaan joka tuutista, on kyseessä puhdas kehu. Markkinointiin ei muutenkaan voi suhtautua vapaaehtoisena kustannuksena. Se on samalla tavalla pakollinen ja toisteinen kulu kuin vaikkapa vesi, sähkö ja vuokra. Jos siis haluaa, että joku muukin tietää siitä, mitä ollaan tekemässä.

Nyt on pienten ja paikallisten vuoro. Mutta ilman markkinointia tiedossa on tussahdus. On kaunista olla pieni. Mutta ei niin pieni, ettei kukaan tiedä.

Jani Halme

Kirjoittaja on parikkalais-punavuorelainen luova johtaja, joka kokee kahdessa paikassa asumisen tuovan elämään runsaita henkisiä etuisuuksia.

Kolumnista voi keskustella 26.9. klo 23.00 asti.