1. yle.fi
  2. Uutiset

Jonna Rintamäellä, 24, on taskussa avain avaruuteen ja laukussa puhallettava taivas – Ursan aktiivi näyttää tähtitaivaan ihmeet kaikenikäisille

Tähtiharrastaja innostui kuusta pikkutyttönä ja jäi isompana koukkuun koko maailmankaikkeuteen.

astronomiaharrastus
Tähtiharrastaja Jonna Rintämäki Kaivopuiston tähtitornissa.
Planetaario-ohjaaja Jonna Rintamäki rakastaa tähtitiedettä. Harrastus vaikuttaa koko elämään. Jopa Eris Capella-bändi, jossa hän laulaa, koostuu tähtitieteilijöistä.Jorge Gonzalez / Yle

Vatsassa tuntuu tuttu kutina, kun Jonna Rintamäki uppoutuu Helsingissä kaukoputken avulla avautuviin näkymiin.

– En etsi mitään tiettyä, itseäni ehkä, mutta siihen ei putki riitä, nuori tähtitieteen harrastaja vitsailee.

Hän on puoliksi tosissaan.

Kokkolassa aikoinaan tähtitaivasta ihastellut pikkutyttö ei olisi osannut edes kuvitella, että taskussa olisi joskus tähtitornin avain ja matkalaukussa ilmalla täytettävä planetaario.

– Jossakin vaiheessa avaruus jopa ahdisti minua. Mutta mitä enemmän olen oppinut, sitä kiehtovammaksi se on tullut.

Tähtiharrastaja Jonna Rintämäki Kaivopuiston tähtitornissa.
Pikkutyttönä omasta tähtitornista haaveillut Rintamäki ei saanut tornia, vaan päätyi tähtinäyttäjäksi Helsingin kuuluisaan Kaivopuiston tähtitorniin. Jorge Gonzalez / Yle

Lokakuussa 2020 yksi kolmesta fysiikan Nobelin jakaneesta tutkijasta, yhdysvaltalainen fysiikan ja avaruustutkimuksen professori Andrea Ghez kannustaa naisia kosmoksen pariin.

Tuore palkittu toivoo, että hänen voittonsa innostaisi nuoria naisia tutkijanuralle. Ghez itse on vasta neljäs fysiikan Nobelin saanut nainen.

Palkinto tuli mustien aukkojen teoriasta ja havainnoista.

Musta aukko on kiehtonut aina myös Rintamäkeä. Hänen mielestään olisi kutkuttavaa nähdä, miltä maailma näyttäisi sellaisen reunalta.

– Jos sinne voisi tuhoutumatta mennä: mitä tapahtuisi? Miltä se tuntuisi, kun maailmankaikkeuden tulevaisuus vilisisi silmissä ohi?

Venus-uutinen ei järisytä

Helsingissä Rintamäen harjaantunut katse löytää nopeasti yhden lemppareista, noin 1 500 valovuoden päässä olevan Orionin suuren kaasusumun.

Miten pöly ja kaasu voikaan olla kaunista.

Tähtiharrastaja Jonna Rintämäki Kaivopuiston tähtitornissa.
– Teen usein piirroshavaintoja eli katson kaukoputkella ja piirrän näkymän mahdollisimman tarkasti paperille. Tähtijoukoissa esimerkiksi voi olla niin paljon yksityiskohtia, että aikaa vierähtää helposti muutama tunti.Jorge Gonzalez / Yle

Orion kiehtoo Rintamäkeä enemmän kuin Venus, joka nousi otsikoihin alkusyksyllä 2020. Planeetan pilvikerroksesta löytyi fosfiini-yhdistettä, jonka olemassaolo selittyy tutkijoiden mukaan vain yksinkertaisella elämällä.

Avaruustieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja selvensi Ylen uutisissa löydön mullistavuutta: se antaisi viitteitä siitä, että emme olisi maailmankaikkeudessa yksin.

– Löytö on hieno, Rintamäki sanoo, mutta se ei järisytä häntä.

Satoja kilometriä avaruuden takia

Kaikki alkoi kuusta.

Se mollotti taivaalla ja paistoi 8-vuotiaan sänkyyn niin, ettei uni tullut.

Pientä Rintamäkeä alkoi kiinnostaa valon siirtyminen. Hän meni istumaan tiettyyn kohtaan huoneessaan, nousi pois ja palasi uudelleen.

– Huomasin, että kuu liikkuu.

Kuusta tuli rakas kaveri, josta Rintamäki janosi tietoa ja jolle hän jutteli varsinkin pahan mielen asiat.

Yksinäisyyttään hän ei sitä tehnyt. Hänellä on ollut aina ystäviä ja läheisiä.

Ilmalla täytettävä matkaplanetaario eli telttamainen kupoli, johon ryömitään kangastunnelia pitkin.
Jonna Rintamäellä on pala taivasta eli puhallettava kangaskupu mukanaan, kun hän kiertää Ursan liikuteltavan planetaarion kanssa kouluilla. Tähtitaivas heijastetaan kuvun sisälle. Jonna Rintamäki

– Teininä jotkut pitivät minua ehkä joskus vähän pimeänä, mutta sellaisella hyvällä tavalla, Rintamäki nauraa.

Aktiivinen nuori ehti harrastaa myös teatteria, meripartiota ja bilettääkin, mutta tähtien yökerho yleensä houkutti diskoja enemmän.

Kotikaupungin tähtitieteellinen yhdistys Capella oli jo huonossa hapessa. Omilta nurkilta ei löytynyt porukkaa keräävää tähtitorniakaan, joten teini tähyili taivaalle yleensä yksin tai joskus parin kaverin kanssa.

Sukulaistädin vanhalla kaukoputkella pystyi erottamaan kuun ja planeettoja.

– Ihan oikeassa tähtitornissa kävin vasta ensimmäistä kertaa 18-vuotiaana!

Tähtiharrastaja Jonna Rintämäki Kaivopuiston tähtitornissa.
Merz, Aaltonen, Celestron ja Rintamäki valmiina Kaivopuiston kukkulalla tähtinäytökseen. Kaksi ensimmäistä ovat linssikaukoputkia, Celestron peiliversio. Näytökset ovat korona-ajan takia toistaiseksi tauolla.Jorge Gonzalez / Yle

Ajokortti avasi kirjaimellisesti tien tähtiin, kun tuore kuski ajoi ensimmäisen reissunsa Tampereelle tähtiharrastajien Cygnus-kesätapahtumaan.

Sen jälkeen tiedonjanoa ei pidätellyt enää mikään.

Tuore ylioppilas jäi paiskimaan lukion jälkeen vuodeksi töitä. Kun ruotsinkielisen ala-asteen iltapäiväkerho-ohjaajan työviikko päättyi perjantaina kello 17, hän lähti ajamaan Kokkolasta Tampereelle Kaupin tähtitornille.

– Olin sopivasti perillä havaintoillan alkaessa kello 21. Sunnuntaina lähdin taas takaisin ja maanantaina töihin.

Auton mittariin tuli lähes 700 kilometriä melkein joka viikonloppu.

Muumimaiset fiilikset Kaivopuistossa

Elämä on kuljettanut keskipohjalaistytön Tampereen kautta Helsinkiin. Ursan planetaario-ohjaajana hän pitää esityksiä kouluilla ja opastaa yleisöä Helsingin vanhassa Observatoriossa.

Kolmas työpaikka, Kaivopuiston kukkulan päällä tönöttävä historiallinen tähtitorni, tuo tähtinäyttäjälle muumimaiset fiilikset.

Rintamäellä on avain rautaoven jämerään munalukkoon. Sisällä kapeat portaat vievät ylös havaintokupoliin, jonka luukut on vedettävä käsin auki. Myös koko kupu pyörii lihasvoimalla.

– Parasta on yleisön reaktiot. Lapset huutavat välillä vau, kun katsovat kuuta, hän nauraa.

Ursan tähtinäyttäjää lämmittää nähdä se sama into, joka valtasi hänet pienenä Kokkolassa.

Tähtiharrastaja Jonna Rintämäki Kaivopuiston tähtitornissa.
– Olen monet kerrat tarponut tähtitornin liukasta mäkeä ylös otsalamppu päässä. Kupolissa on pakkasella niin kylmä, että pidän kengissä ja lapasissa eräretkeilyyn tarkoitettuja lämmityspusseja. Ovat kyllä tarpeen, jos on pari näytöstä peräkkäin, Rintamäki kertoo.Jorge Gonzalez / Yle

Jonna Rintamäellä on takanaan peltisepän opintoja. Ala ei tuntunut siinä elämäntilanteessa kuitenkaan omalta, ja äiti epäili hänen hakeutuneen koulutukseen vain, että saisi kädentaitoja oman tähtitornin rakentamiseen.

Hän yrittää olla stressaamatta, vaikka ei ole vielä hakenut uudestaan opiskelemaan. Yhteiskunnan odotukset kuitenkin kuulemma tuntuvat harteilla.

– Niin kauan, kun en opiskele, yritän olla pää pystyssä työpaikoillani se ainoa, jolla ei ole yliopisto-opintoja. Muistutan itselleni, että se ei tee minusta tyhmää, Rintamäki toteaa.

Häntä tympii, että ihmisten mieliin on niin vahvasti iskostettu, että älykkyys liittyy vain opiskeluun.

Venuksen ylikulku Kajaanin Tähtitornista kuvattuna.
Musta pienen pieni piste on auringon editse kulkeva Venus. Kuva on otettu Kajaanissa 2012. Seuraavan kerran harvinaisen Venuksen ylikulun näkee Suomesta vasta vuonna 2247.Yle / Antti Kettumäki

Kolmen tunnin tuijotus

Jonna Rintamäki on muuttanut elämänsä aikana 19 kertaa, valtaosan synnyinkaupungissaan.

Edellisessä muutossa hän antoi eteenpäin viimeiset huonekalunsa, sängyn ja kaksi tuolia, koska uusi asunto vuokrattiin kalustettuna.

– Kuukamaa on niin paljon, että pitäisi pistää pihakirppis pystyyn, hän miettii.

Vaikka kodit ovat vaihtuneet, tähtitaivas on pysynyt jokaisen yllä turvallisen tuttuna.

– Ehkä juuri se on tehnyt minusta tähtiharrastajan.

Osa kavereista ihmettelee, miten joku voi tuijottaa tuntikausia taivaalle. Rintamäen ennätys on kolme tuntia tauotta putkeen, kun hän teki näkemästään kohteesta piirroshavaintoa.

Yön yli kestävät havaintoryppäät taukoineen ovat tuttu juttu.

– Parhaimmillaan olen tuollaisena yönä tehnyt havaintoja lähes sadasta eri kohteesta.

Jonna Rintamäki istuu kalliolla ja katselee merelle.
Rintamäkeä kiehtovat myös vesitornit, majakat ja aallot. Syyskuussa 2020 hän paiski pari viikkoa talkoohommia Märketin majakalla.Jonna Rintamäki

Hän innostuu kertomaan punaisesta ylijättiläistähti Betelgeuzesta, joka sijaitsee maasta katsoen Orionin tiimalasin muotoisen tähtikuvion vasemmassa yläkulmassa.

– Me näemme sen sellaisena kuin se oli 600 vuotta sitten, koska valolla kestää niin kauan tulla tähden pinnalta silmiimme. Todella kiehtovaa.

Sitä ajatellessa Jonna Rintamäki tuntee olevansa niin syvästi läsnä, ettei ole avaruutta tuolla ja meitä täällä.

– On upeaa ajatella, että maailmankaikkeus on rakentanut itsensä sellaiseen muotoon, jossa se ikään kuin havainnoi itseään.

Kaukoputki osoittaa tummaa taivasta. Ehkä näköpiiriin ilmestyy seuraavaksi Herkuleen pallomainen tähtijoukko.

– Tausta on tumma ja edessä on aivan kuin ripoteltuna hohtavia pisteitä. Kaunista!

Avaruus ei petä koskaan.

Lue lisää avaruudesta: Hämmästyttävä löytö: Venuksessa merkkejä elämästä – Toistaiseksi vakuuttavin todiste elämästä muualla kuin maapallolla

Lue seuraavaksi