1. yle.fi
  2. Uutiset

Janita Rahikainen rakastaa työtään myyjänä, mutta on vain 26-vuotiaana palkkakehityksensä huipulla: palkankorotuspyyntö oli lähinnä vitsi

Myyjien matalista palkoista ei ole juuri käyty julkista keskustelua.

Palkkakehitys
Janita Rahikainen
Lappeenrantalainen Janita Rahikainen on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut myyjän urallaan jo lähes kaiken.Arttu Muukkonen

Janita Rahikainen aloittaa S-marketissa työvuoronsa lähes joka aamu samalla tavalla.

Hän tekee reikäinventoinnin.

Se tarkoittaa, että Rahikainen etsii kaupan hyllyistä tyhjät kohdat. Sitten hän purkaa kuorman ja täyttää aukot uusilla tuotepaketeilla.

Sen jälkeen hän alkaa käydä läpi oman osastonsa tuotteita.

Rahikainen on vastuumyyjä lihaosastolla. Hän huolehtii siitä, etteivät tuotteet lopu tai tarjolla ole vanhentunutta lihaa.

Kun lihapaketin viimeinen myyntipäivä lähestyy, Rahikainen liimaa sen kylkeen kirkkaan oranssin alennuslapun.

Lappeenrantalainen Rahikainen on vasta 26-vuotias, mutta hänellä on jo pitkä ura takanaan.

Ensimmäinen työ on myyjänä oli kesätyö. Se on tyypillistä, sillä kauppa on monen ensimmäinen kosketus työelämään.

Vähemmän tyypillistä on kenties se, että Rahikainen sai jo alaikäisenä kipinän. Kaupassa työskentely oli hänen mielestään kiinnostavaa.

Rahikainen kuitenkin opiskeli ensin. Hän kävi lukion loppuun ja valmistui ammattikorkeakoulusta tradenomiksi. Sitten hän palasi ruokakauppaan.

Ei sen vuoksi, että muita töitä ei olisi ollut tarjolla, vaan siksi että hän halusi olla myyjä.

Janita Rahikainen
Janita Rahikainen palasi ruokakauppaan töihin opintojen jälkeen.Arttu Muukkonen

Rahikainen muistaa, kuinka eläkeikää lähestynyt työkaveri kysyi yhdessä hänen ensimmäisistä työpaikoistaan, milloin hän oikein aikoo etsiä itselleen parempia töitä.

Rahikainen ihmetteli kysymystä. Hänhän halusi tehdä myyjän töitä siksi, että ne innostivat häntä.

Haluan oppia kaiken kaupan alasta, hän vastasi kollegalle.

Sen jälkeen Rahikainen on vastannut samaan kysymykseen useita kertoja. Sen ovat esittäneet tutut ja välillä asiakkaatkin.

Miksi koulutettu, nuori nainen haluaisi jäädä suorittavaan työhön, johon pääsee käsiksi melkein kuka vain?

Rahikainen selittää.

Työ on hänelle juuri sopivan fyysistä, toimistossa istumista kahdeksasta neljään hän ei ikinä kestäisi. Oman käden jäljen näkee heti, ja se palkitsee.

Haastattelupäivän aamuna Rahikainen on kartoittanut hyllyjä niin nopeasti ja tehokkaasti, että on alittanut itselleen asettamansa aikatavoitteen.

Hän on myös kiinnostunut myymistään tuotteista eli ruuasta. Uutuuksia pääsee kokeilemaan ensimmäisten joukossa.

Rahikainen kertoo saavansa esimieheltään usein hyvää palautetta. Tunnollinen ja kilpailuhenkinen, hän kuvailee itseään työntekijänä.

Janita Rahikainen
Janita Rahikainen työskentelee myyjänä, koska työ inspiroi häntä.Arttu Muukkonen

Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt viime aikoina: palkka.

Vastuumyyjän palkkakuitissa lukee bruttopalkan kohdalla 2 138 euroa.

Summa tulee viiden vuoden työkokemuksesta sekä tradenomin tutkinnosta, joka vastaa kolmen vuoden kokemuslisää.

Yhteensä kahdeksan vuoden kokemuslisät tarkoittavat, että palkkahuippu on käytännössä saavutettu.

Rahikainen ei voi alle kolmekymppisenä haaveilla enää paksummasta tilipussista.

Työvuoro vastuumyyjänä alkaa usein kello kuudelta ja loppuu kahdelta. Sen vuoksi myös ilta- ja viikonloppulisät loistavat poissaolollaan.

Vilkkaalla mökkipaikkakunnalla neuvotaan kesäisin asiakkaita myös englanniksi, mutta kolmen prosentin kielilisääkään Rahikainen ei saa. Työehtosopimuksen mukaan vieraan kielen käytön pitäisi sitä varten olla päivittäistä.

Vaikka palkasta ei kollegoiden kanssa puhuta, Rahikainen tietää, ettei työkavereillakaan ole neuvotteluvaraa.

Kerran Rahikainen sanoi esimiehelleen kehityskeskustelussa, että parempi palkka olisi tietenkin kiva juttu, mutta nauroi nopeasti päälle vitsin merkiksi.

Pomo vastasi juuri niin kuin hän odotti: työehtosopimusta parempaa palkkaa ei vain voi maksaa.

Niin tekeekin hyvin harva työnantaja kaupan alalla. Erityisesti suuret kauppaketjut maksavat yleensä täsmälleen työehtosopimuksen minimin mukaan.

Vain LIDL on tunnettu 1,5 prosentin lisästään, joka maksetaan lähtöpalkan päälle.

Mitään estettä palkkakilpailulle ei kuitenkaan olisi, sillä työehtosopimus määrää vain vähimmäispalkan.

Rahikaisella ei ole lapsia, ja avopuolison kanssa tullaan toimeen niin, ettei “loppukuusta tarvitse syödä makaronia”.

Mutta: näköala tuntuu loppuvan tähän.

– Se tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä, Rahikainen sanoo.

Palkka voisi oikeastaan nousta vain, jos Rahikainen etenisi esimieheksi. Siitä hänellä on jo kokemusta.

Rahikainen työskenteli aiemmin myymäläpäällikkönä pienessä Salessa.

Päällikkö tekee kaupassa samaa perustyötä kuin myyjät, mutta on samalla esimies muille. Sen lisäksi tämä on sitoutunut kehittämään myymälää.

Rahikaisen palkka olikin noin 500 euroa parempi kuin rivimyyjänä.

Tulospaineen, esimiestyön ja myyjän perusrutiinien yhdistelmä polttivat hänet kuitenkin lyhyessä ajassa loppuun.

Työ tuntui niin stressaavalta, että Rahikainen päätti palata rivimyyjäksi.

– Valitsin lopulta rahan ja terveyden välillä, hän sanoo.

Janita Rahikainen täyttämässä hyllyjä.
Janita Rahikaisen mielestä myymämäläpäällikön työ oli stressaavaa.Kalle Purhonen / Yle

Naisvaltaisten alojen palkat ovat nousseet viime vuosina keskusteluun.

Korkeasti koulutetut mutta matalapalkkaiset lastentarhanopettajat ovat saaneet oman julkisen huomionsa.

Korona-aikana taas on kummasteltu sairaanhoitajien pientä palkkaa suhteessa ammattikunnan yhteiskunnalliseen merkittävyyteen.

Keskustelua myyjien palkoista ei ole sen sijaan juuri käyty. Se on Rahikaisesta kummallista.

Myyjä on Suomen yleisin ammatti: yli 100 000 ihmistä työskentelee kaupoissa. Heistä suurin osa on naisia.

Rahikainen kertoo ymmärtävänsä, että vaikkapa sairaanhoitajien työ on eri tavalla tärkeää kuin myyjien.

Toisaalta myös ruokakaupat ovat välttämättömyys ihmisille.

Korona-aikana työ kaupassa ei tuntunut aina turvalliselta, vaikka kassojen eteen viritettiinkin muoviset pleksit.

Myymälässä hyllyjen välissä asiakkaat saattoivat kuitenkin tulla lähelle suosituksista huolimatta.

Kun ihmiset hamstrasivat ruokaa, asiakkaita oli kaupassa poikkeuksellisen paljon.

Raskaasta keväästä ei kuitenkaan erikseen palkittu.

Rahikainen on kuitenkin mielestään hyvässä asemassa, sillä hänellä on vakituinen ja kokoaikainen työ.

Alanvaihto on käynyt silti mielessä. Jatkuva kiireen tunne ja työn fyysisyys kuluttavat.

Palkka ei tunnu niihin nähden riittävältä.

– Palkalla elää kyllä, mutta kun tietää että monesta työstä maksetaan niin paljon enemmän niin miettii, onko tässä mitään järkeä, hän sanoo.

Janita Rahikainen täyttämässä vihanneshyllyjä S-Marketissa.
Raskaasta koronakeväästä ei erikseen palkittu.Kalle Purhonen / Yle

Miksi palkoissa ei ole neuvotteluvaraa?

Yle kysyi HOK-Elannolta, miksi suuret kauppaketjut eivät tarjoa myyjille työehtosopimuksen minimiä parempaa palkkaa.

Vain LIDL kertoo tarjoavansa vähimmäispalkkaan 1,5 prosenttia lisää.

– Hakijoita on ollut kaupan alan perustehtäviin riittävästi, joten palkkakilpailuun ei ole tarvinnut ryhtyä, henkilöstöjohtaja Antero Levänen vastaa.

HOK-Elantoon kuuluvat S-ryhmän kaupat pääkaupunkiseudulla.

Leväsen mukaan on yhdenvertaisuuskysymys, että suurella työnantajalla on samat palkkaperusteet kaikille.

Hän sanoo, että kaikki myyjät voivat saada palkan päälle kannustepalkkioita. Niitä jaetaan sen perusteella, miten myymälöissä päästään vaikkapa myyntitavoitteseen.

Palkkioita on Leväsen mukaan maksettu keskimäärin noin parisataa euroa vuodessa myyjää kohti.

Pientä kuukausipalkkaa kompensoivat hänen mielestään myös henkilöstöedut.

Etuihin kuuluvat muun muassa alennus ruokakaupassa, korvauksia erikoislääkäri- ja hammaslääkärikäynneistä sekä vapaapäiviä palkkioksi syntymäpäivistä.

Levänen mainitsee erikseen vuosittaiset Linnanmäki-päivät, jolloin koko perhe pääsee huvittelemaan työnantajan piikkiin.

Korvaavatko tällaiset edut paremman kuukausipalkan?

– Se riippuu elämäntilanteesta. Jos on perheellinen työntekijä, alennus ravintolassa tai vaateostoksilla voi olla tuntuva. Naiset myös arvostavat etuja, he ottavat usein esimerkiksi merkkipäiväedun vapaana eikä rahana, Levänen sanoo.

Mitä sanoisit 26-vuotiaalle myyjälle, jolla ei ole enää mahdollisuutta palkkakehitykseen?

– Täytyisi edetä uralla. Palkka nousee esimerkiksi myymäläpäällikön tehtävissä tai muissa vastuullisemmissa töissä.

Entä jos eteneminen ei kiinnosta, vaan haluaisi kehittyä nimenomaan myyjänä?

– Kyllä se voi olla turhauttavaa. En keksi siihen ihmelääkettä. On joko hakeuduttava vastuullisempiin tehtäviin tai tehtävä iltaisin tai viikonloppuisin työvuoroja, Antero Levänen ehdottaa.

Janita Rahikainen
Janita Rahikainen on harkinnut alanvaihtoa, sillä palkka ei voi myyjän työssä enää nousta.Arttu Muukkonen

Mietityttääkö pieni palkka? Jos sinä uskallat puhua, muutkin uskaltavat – osallistu keskusteluun työelämästä tämän jutun perässä keskiviikkoon 7.10. klo 23 saakka tai somessa #tilipäivä.

Tilipäivä-logo
Ili Marttinen/Yle

Luit juuri jutun, joka on osa työelämän tabuja ja tunteita käsittelevää kokonaisuutta. Haluat ehkä jatkaa samojen teemojen parissa?

Testaa, millaisen palkan saisit Suomen yleisimmässä ammatissa – Ylen palkkapeli paljastaa, mistä myyjän pieni tilipussi on tehty

Katso tästä Ina Mikkolan Tilipäivän ensimmäinen suora lähetys tiistaina 6.10 klo 21

Katso Ina Mikkolan Youtube-video työpaikkamokista (siirryt toiseen palveluun)

Seuraa meitä Instagramissa @tilipäivä

Lue seuraavaksi