1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kaupunkiarkeologia

Uusi kerrostalo jyrää satoja vuosia vanhat elämisen jäljet – arkeologisilla kaivauksilla tallennetaan se, mitä pystytään: "Voidaan puhua pelastuskaivauksista"

Kokkolassa on etsitty todisteita neljäsataa vuotta vanhasta asumisesta, jonka jäljet katoavat kohta uudisrakennuksen alle.

Henkilö kaapimassa maa-ainesta rikkalapioon.
Kokkolan Vanhassakaupungissa dokumentoidaan kaupungin historiaa. Arkeologit Teemu Tiainen (vas.) ja Jouni Väänänen tontilta löytyneen kiinnostavan kaivauskohdan äärellä.

Arkeologi Teemu Tiainen työporukoineen on työskennellyt Kokkolan Vanhassakaupungissa sijaitsevalla tontilla kolmisen viikkoa.

Vanhalle tontille on tarkoitus tehdä uudisrakennus ja mahdolliset löydöt sillä eletystä elämästä halutaan talteen ennen sitä. Työ perustuu muinaismuistolakiin.

Syksyn kaivauksissa ei rahakkaita aarrekätköjä ole löytynyt, mutta niitä ei kyllä odotettukaan, hymähtää paikallisen K. H. Renlundin museon arkeologi Lauri Skantsi.

– Kaivauksilla ei saatu taloudellista arvoa, mutta sen sijaan saatiin tutkimuksellista ja tieteellistä arvoa. Nyt tiedetään, missä täällä on asuttu ja millä tavalla, Skantsi sanoo.

Ilmakuva on auttanut tutkijoita selventämään, kuinka 1600-luvun rakennus on sijainnut tontilla. Se ei noudattele nykyisiä kortteleiden tai katujen suuntaviivoja. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Aiempien koekaivausten perusteella tiedettiin, että arkeologinen kaivaus tontilla saattaisi kannattaa. Pelkona kuitenkin oli, että vanhimman asutuksen merkit olisivat tuhoutuneet myöhempien vuosisatojen asumisen alle.

Kaivauksia johtava Tiainen sai kuitenkin huokaista helpotuksesta.

1700-luvun rakennusten jäänteiden lomasta, 1800-luvulla pystytetyn rakennuksen kivijalan alta ja 1900-luvun viemäriputkien välistä löytyi kuin löytyikin merkit vielä vanhemmasta asumisesta.

– Meillä on aika hyvä käsitys, mitä tässä on ollut. Saimme selkeästi esille Kokkolan vanhan asemakaavan suuntaisen rakennuksen, mikä kertoo, että tässä on ollut jo 1600-luvulla kiinteää asutusta, Tiainen sanoo.

Lue seuraavaksi: 1600-luvun kokkolalainen söi sikaa, nautaa ja lammasta – arkeologit kaivavat vuosisatojen takaista arkea Kokkolan keskustassa

"Kelpaa olla arkeologi hyvällä ilmalla"

Kokkolan Vanhakaupunki on arvotettu yhdeksi Suomen parhaiten säilyneistä suurvalta-ajan kaupunkikokonaisuuksista.

Kaupungissa on viime vuosikymmeninä kaivettu katuja ja tontteja auki useaan otteeseen.

Silloin, kun kaivanto on tehty juuri kaupungin vanhan ruutuasemakaavan alueella, mukana tai ainakin työtä valvomassa on ollut arkeologeja, ettei jotain vanhaa pääse tuhoutumaan samalla.

Kaivinkone poistaa jo tutkittuja maakerroksia ja isoja kiviä. Rikkalapiolla ja lastalla tuodaan päivänvaloon kiinnostavat merkit 1600-luvun rakennuksesta. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Kuopan pohjalla maata lapioiva arkeologi Jouni Väänänen myhäilee, että hänen työnsä on mukavaa ulkopuuhaa.

– Kyllä kelpaa olla arkeologi hyvällä ilmalla. Toki tämä on myös rankkaa, koska usein asento on staattinen ja kurottelu voi olla raskasta. Tauoista ja juomisesta on hyvä huolehtia, Väänänen sanoo.

Lapiotyöt ja pitkät istumissessiot vuorottelevat.

Kun maasta löytyy jotain kiinnostavaa, siihen otetaan lähikontaktia muurarin lastan, harjan ja rikkalapion kanssa. Mittauksia tehdään myös takymetrillä ja kokonaiskuva täydentyy ilmakuvilla.

Teemu Tiainen selventää, että droonin ottamilla kuvilla rakennukset saadaan asemoitua nykykoordinaatistoon kiintopisteiden. Tarvittaessa käytetään laserkeilausta.

Jouni Väänänan (oik.) on tuonut päivänvaloon neljäsataa vuotta vanhan puulattian. Laudat voi nähdä kuvassa kivien yläpuolella. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Taaksepäin mennään, mutta minne asti?

Kokkolan kaivauspaikalla mennään ajassa taaksepäin 1600-luvulle.

Se tiedetään, että nyt tutkittavalla tontilla sijainnut vanhin kolmihuoneinen rakennus rakennettiin ennen vuoden 1665 asemakaavaa.

Johtopäätös ajoituksesta on syntynyt päättelemällä.

– Vuosiluku tiedetään, koska kaupungin ensimmäinen suurpalo on ollut 1664 ja ennen sitä asemakaava on ollut hieman eri suuntainen. Palon jälkeen 1665 laadittu uusi asemakaava taas piirsi kadut ja tontit nykyisiin suuntiinsa. Nyt löydetty rakennus on sijoitettu vanhemman järjestyksen mukaan, Tiainen selventää.

Tontila löytyi kaivo. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Kaupunkiarkeologisissa tutkimuksissa eri puolilla Suomea löytyy usein runsaasti liitupiippujen palasia. Tällä kertaa niitä on saaliina vain vähän.

Tutkittavaksi on nyt kerätty luun ja astian palasia, lasia, maa- ja siemennäytteitä sekä kolikoita.

Myöhemmin löydöksiä analysoitaessa niiden ajoitus tarkentuu. Esimerkiksi puurakenteista tehtävä radiohiiliajoitus on hyvinkin tarkka metodi.

– Toivottavasti analyyseissa selviää tontilla tapahtunut varhaisin mahdollinen toiminta. Aivan pohjakerroksista saataisiin ehkä palaneesta puusta tehtyä radiohiiliajoitus, Tiainen sanoo.

Maankohoaminen näkyy

Arvio on, että 1600-luvun elämisen merkkien alle mentäessä löytyy lähinnä todisteita laidunmaasta tai viljelymaasta.

Tuolloin merivesi lainehti varsin lähellä Kokkolassa tutkittavaa tonttia, joten sillä on voitu myös säilyttää veneitä. Maankohoaminen on kuitenkin siirtänyt nyt veden kauemmas, ja kaupunginsalmeen on kaivauksilta noin sata metriä.

Arkeologi Lauri Skantsin mukaan asutus oli 1600-luvulla maaseutumaista, vaikka asuttiinkin kaupungissa.

Tällekin tontille kuului todennäköisesti talousrakennuksia, navetta ja talli, ja karjaa pidettiin. Väki oli tullut enimmäkseen ympäröivältä maaseudulta. Alueella asui kauppiaita ja käsityöläisiä, jotka harjoittivat maataloutta.

Pitkänomaisessa, kiviperustaisessa rakennuksessa on ollut lautalattia.

Apulaistutkija Toni Paukku käyttää takymetriä. Kuva: Heini Holopainen / Yle

Pelastuskaivauksilla tieto talteen

Huolellisesti tutkituista asumisen merkeistä ei lopulta jää jäljelle mitään, kun tilalle rakennetaan moderni kerrostalo.

Lauri Skantsi ymmärtää, että kaikkia kaupunkiarkeologisia kohteita ei voida säilyttää, koska kaupungeilla on tarve rakentaa.

Skantsi arvostaa sitä, että jäljelle jää nyt selvitettävä tieto menneestä. Sitä paitsi, ilman rakennusprojektia mitään kaivauksia ei olisi tehty.

– Kohteet vain ikään kuin tutkitaan pois. Voidaan puhua pelastuskaivauksista. Meillä on sitten tieto, mitä missäkin on ollut. Kaivausraportti jää dokumentiksi menneestä, Skantsi sanoo.

Teemu Tiainen toteaa, että arkeologin on työtä tehdessään oikeastaan pakkokin tuhota. Päästäkseen vanhoihin kerroksiin käsiksi, hänen on rikottava päällyskerrokset.

– Arkeologinen yleisdilemma on, että samalla kun kaivamme alaspäin, me tuhoamme. Siksi me dokumentoimme ja mittaamme kaiken tarkasti. Tämä on viranomaisen edellyttämä tutkimuskaivaus, jonka on tilannut rakennusyhtiö, Tiainen sanoo.

Joitain arkeologisia kohteita jää olemaan, mutta ne eivät yleensä ole taajamissa. Tällaisia voivat olla pronssi- tai rautakautiset hautaröykkiöt metsissä. Ne kaivetaan ja tutkitaan, mutta lopuksi myös ennallistetaan muistuttamaan alkuperäistä tilannetta. Taajamissa sellaisia ei voi olla.

Teemu Tiaisen pitelemä takymetri auttaa löytöjen sijoittelussa kartalle. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Lue seuraavaksi:

Arkeologit tutkivat raunioita Kokkolassa – jälkiä jopa 400 vuoden takaisesta tulipalosta?

Arkeologiset kaivaukset valtaavat Roosin talon pihamaan Kokkolassa