1. yle.fi
  2. Uutiset

Vanhan kaivoksen jätealueella on kisattu moottoripyörillä 36 vuotta, mutta kukaan ei tiedä, onko pöllyävä hiekka terveysriski – vastaavia paikkoja on ympäri Suomea

Vanhojen kaivosalueiden mahdollisten terveys- ja ympäristöuhkien valvonta on ollut lähes olematonta.

kaivostoiminta
Mootoripyörä ajaa ajoradalla.
Hällinmäen vanhan kuparikaivoksen jätealueelle rakennettiin moottorirata vuonna 1986.Esa Huuhko/Yle

Moottoripyöräilijä kiihdyttää kiemuraisen ajoradan suoralla huimaan nopeuteen. Pienikin virheliike puskisi motoristin ulos ajoradalta turva-alueen hiekkaan. Hiekkaan, jonka alla makaa megatonneittain kaivosjätettä.

Virtasalmen Motopark on rakennettu Hällinmäen vanhan kuparikaivoksen jätehiekan päälle. Kaivos lopetti toimintansa 36 vuotta sitten, mutta merkkejä siitä näkyy kaikkialla.

Ajoradan ympärillä on aidattu alue, jossa vanhat kaivoskuilut aiheuttavat romahtamisvaaran. Alle puolen kilometrin päässä radasta seisoo valtava, kymmeniä metrejä korkea kivivuori kaivosjätettä. Viereisellä malminlastausalueella ei kaivostoiminnan seurauksena ole kasvanut neljään vuosikymmeneen mitään.

Virtasalmen moottoriajoradalla on ajettu lähes siitä alkaen, kun kaivostoiminta alueella loppui.

Nyt Hällinmäki on listattu alueeksi, joka voi aiheuttaa vakavaa uhkaa ympäristölle tai ihmisten terveydelle.

Videolla näkyy, miten moottorirata sijoittuu kaivosalueelle.

Tapio Nevala osti Motoparkin yritystoiminnan ja samalla vanhan kaivosalueen puolisonsa kanssa neljä vuotta sitten. Nevala tiesi ostavansa paikan, jonka ympäristöluvasta oli kiistelty toistuvasti vuosien saatossa.

Kiistely ei kuitenkaan liittynyt vanhaan kaivokseen. Ympäristölupien ongelmakohtana oli moottoriajoradan aiheuttama melu. Kaivosjätteiden vaikutuksiin viranomaiset eivät puuttuneet lainkaan.

Viranomaiset eivät ohjeistaneet, olisiko kaivos huomioitava jotenkin asumisessa ja yritystoiminnassa. Nevala yritti saada esimerkiksi tietoa siitä, missä vanhat kaivostunnelit sijaitsevat ja onko kaivosaltaan vesi puhdasta. Hän oli yhteydessä kemikaali- ja turvallisuusvirasto Tukesiin ja kaivostoimintaa aikoinaan pyörittäneeseen Outokumpu Oy:hyn.

– Dokumentteja oli olemassa aika vähän. Niiden mukaan kaikki oli ok.

Suuri kivilohkareista koostuva kasa kaivosjätettä.
Harmaa kukkula on kiveä, joka on louhittu pois tieltä, jotta kupariin päästään käsiksi. Moottorirata näkyy sen takana.Esa Huuhko/Yle

Papereita selatessaan Nevalalle selvisi muun muassa, että ajoradan vieressä oli sortumavaara-alue, joka hänen olisi syytä pitää aidattuna. Velvollisuutta aitaamiseen ei missään kohtaa kuitenkaan osoitettu.

– En tiedä, kuka olisi vastuussa, jos joku tipahtaisi vanhaan kaivoskuiluun. Viranomaiset eivät ole olleet koko aikana meihin missään yhteydessä kaivokseen liittyen, Nevala sanoo.

Nevala korjaa sortumavaara-alueen aitaa tämän tästä. Tosiasiassa se olisi Outokummun tehtävä, jota Tukes valvoo. Tukesin johtava asiantuntija Ossi Leinonen kävi alueella viimeksi kesällä.

– Aita hajotetaan jatkuvasti ja kaivosaltaalle mennään viettämään aikaa. Siellä voi tapahtua sortuma milloin vain.

Kaivosjätekasan edessä on varoituskyllti ja aita.
Liikkuminen alueella on kielletty, mutta paikalliset tietävät, että tähtitaivas näkyy upeasti jätekivikukkulan päältä.Esa Huuhko/Yle

Kaivoksen päättämisen vaiheet hämärän peitossa

Hällinmäellä toimi Outokumpu Oy:n kuparikaivos 1966-1984. Kun kaivostoiminta loppui, jäte eli rikastushiekka peitettiin maakerroksella ja kaivokseen johtavat tunnelit tukittiin.

Ely-keskuksessa arvellaan viranomaisten valvoneen kaivoksen vaikutuksia vesistöön kahden vuoden ajan. Varmoja ei voida olla, sillä asiakirjoja vesien seurannasta ei joko ole koskaan kirjoitettu tai ne ovat kadonneet.

Rojua vedessä.
Varsinainen kaivos on täyttynyt vedellä ja näyttää lammelta. Siellä täällä on kaivokseen liittyvää romua.Esa Huuhko/Yle

Ely-keskuksen ympäristönsuojelun asiantuntija Jyrki Hämäläinen pohjaa tietonsa siihen, miten 1990-luvulla on toimittu kaivostoiminnan päättyessä.

– Oletamme, että 1980-luvulla on ollut sama käytäntö kuin 1990-luvulla.

Sen koommin aluetta ei ole tutkittu. Motopark rakennettiin rikastushiekka-alueen päälle vuonna 1986. Hämäläinen ei näe syytä, miksi aluetta olisi pitänytkään tutkia.

– Silloinen vesipiiri on päättänyt, että seurannan voi lopettaa.

Koska asiakirjoja ei ole, Hämäläisen tiedot ovat kuitenkin vain valistunut arvaus.

Kaivostoiminnan alue, jossa ei kasva mitään.
Vanhalla malminlastausalueella ei kasva mitään. Jossakin vaiheessa maaläntille istutettiin männyntaimia. Ne kuolivat.Esa Huuhko/Yle

Riskikohteet täydessä käytössä ympäri Suomea

EU-direktiivin velvoittamana valtio on selvittänyt viime vuosina, kuinka paljon Suomessa on vakavia ympäristö- tai terveysuhkia mahdollisesti aiheuttavia vanhoja kaivosalueita. Listalla on 19 aluetta, joiden kunnostustarvetta selvitetään. Yksi näistä on Hällinmäki.

Orijärven kaivosalue
Salossa Orijärven kuparikaivoksen maisemat houkuttavat matkailijoita. Alue on kuitenkin yksityishenkilön omistama vapaa-ajanviettopaikka.Samuli Holopainen / Yle

Listalla olevat alueet esimerkiksi tuottavat happamia valumavesiä, niiden kunnostus on jäänyt puolitiehen tai niiden vaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi.

Hällinmäen tapaan monet näistä alueista ovat täydessä käytössä.

Pohjanmaan rannikolla sijaitsevan Korsnäsin lyijykaivoksen alueella kulkee luontopolku. Varsinais-Suomessa Salossa Orijärven kuparikaivosmiljöö on arvokas kulttuuriympäristö ja kiinnostaa retkeilijöitä. Itä-Suomessa Lieksan Mätäsvaarassa kaivoksen jätehiekkaa on käytetty kaupungin luvalla maanrakennuksessa. Lapissa Kemijärven Kärväsvaaran kaivosalueella laiduntavat porot.

Pirkanmaalla Ylöjärvellä sijaitsee Haverin kupari- ja kultakaivoksen jätealue, jossa harrastetaan Hällinmäen tapaan moottoriurheilua. Kaivoksen rikastushiekka-alue on ollut vuosikausia motocross-harrastajien suosima, epävirallinen ajopaikka. Ylöjärven kaupunki huolestui kaivosjätteen päällä ajamisesta jo kymmenen vuotta sitten. Kaupunki peitti osan rikastushiekasta maamassoilla, jotta myrkyllinen hiekka ei pöllyäisi hengitysilmaan. Ajaminen alueella on kielletty terveysuhan takia.

Haverin kaivoksen entisen rikastuskentän maastoa
Haverin kaivoksessa Ylöjärvellä on renkaan jälkiä rikastushiekassa. Hiekassa on muun muassa arseenia ja syanidiyhdisteitä.Matias Väänänen / Yle

Hällinmäellä ei ole koskaan selvitetty, voiko rikastushiekkaa pöllytä hengitysilmaan moottoripyörien ja autojen renkaissa. Valtion kokoaman, vanhoja kaivoksia tutkineen työryhmän mielestä se pitäisi tutkia.

Tapio Nevala ei pidä uhkaa mahdollisena. Ajorata on asfaltoitu ja sen ulkopuolella rikastushiekan päällä on niin paljon maata, ettei rikastushiekka pääse nousemaan esiin.

– Olen joskus kaivanut tolpalle kuoppaa maahan. Silloin tuli vastaan harmaata rikastushiekkaa. Se on ihan eri näköistä kuin tavallinen hiekka. Maata oli sen päällä noin puoli metriä.

Rikastushiekan päälle aikoinaan ajetun maakerroksen paksuudesta ei ole tarkkoja tietoja. Etelä-Savon ely-keskuksen asiantuntija Jyrki Hämäläinen kertoo kuulleensa rikastushiekan peittämisesta alueen nykyiseltä omistajalta eli Nevalalta. Nevala puolestaan ei edes muista, onko hän kuullut tarinan joltakulta toiselta vai lukenut sen Tukesilta tai Outokummulta saamistaan asiakirjoista.

Hämäläinen ei pidä mahdollisena rikastushiekan pöllyämistä hengitysilmaan. Hän sanoo kuitenkin, että vuosikymmenten saatossa jätemaan päälle laitetut maamassat voivat kulua ja rikastushiekka nousta esiin.

Vesiin valuu sulfaattia ja kuparia, ehkä muitakin metalleja

Vanhoja kaivosalueita tutkinut työryhmä kävi Hällinmäessä tekemässä maastotutkimuksia kesällä 2016. Huomattiin, että kasvittomalta vanhalta malminlastausalueelta valui puroa pitkin hapanta vettä läheiseen Salajokeen.

Myös viereisestä kaivosjätevuoresta liukenee sadeveteen sulfaatti- ja kuparipitoista vettä. Sulfaatti voi muuttua rikkihapoksi, joka liuottaa vesistöön myrkyllisiä metalleja.

Noin metrin levyinen puro kuusikon keskellä.
Salajoki sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kasvittomalta malminlastausalueelta.Esa Huuhko/Yle

Salajoesta vesi virtaa noin kilometrin matkan lampeen nimeltä Litmanen. Siellä Pirkko-Leena Kontinen on kalastanut 60 vuotta. Sitä ennen Litmasessa kalasti Kontisen isä.

– Jo ennen kuin kaivos tuli, tiedettiin, että täällä on kuparia. Naapuruston kanssa on jo vuosikymmeniä pohdittu, mihin kupari liukenee.

Pirkko-Leena Kontinen järven rannalla.
Pirkko-Leena Kontinen toivoo, että kaivosjätteen vaikutukset selvitetään nyt kunnolla. "Ne ovat aina tulevilla sukupolvilla vastassa."Esa Huuhko/Yle

Kaivoksen mahdolliset vaikutukset ovat nousseet Kontisen mieleen, kun lampi on alkanut rehevöityä. Ja kun särjet ja ahvenet yht’äkkiä katosivat lammesta hetkeksi.

Ja silloin, kun Kontisen perhe on sairastanut.

–Isälläni oli lymfaattinen leukemia, äidillä paksusuolen syöpä. Seuraava sukupolvikaan ei säästynyt syöviltä. On käynyt mielessä, että mehän olemme syöneet isän pyytämää kalaa lapsesta asti.

Työryhmän tutkimukset kesällä 2016 eivät ulottuneet Litmaseen saakka. Viimeiset mittaustulokset ovat malminlastauslueelta laskevan puron suun läheisyydestä Salajoesta. Mittaustulosten mukaan Salajoen happamuus muuttuu lähelle normaalia pian sen jälkeen, kun vesi jatkaa matkaansa eteenpäin kaivosalueelta.

Kontinen ihmettelee, etteivät ympäristöviranomaiset ole valvoneet kaivoksen vaikutuksia alueeseen vuosien saatossa. Häntä huolestuttaa, mitä nyt alkavissa tutkimuksissa saadaan selville.

– Miksi ylipäätään Hällinmäen kaivos tuli tutkittavien listalle? Jotainhan tässä meidän kohdalla on riittävän pielessä.

nainen soutaa lammella.
Kontinen on jo vähentänyt kalastusta Litmasessa. "Ihan kuin olisin aavistanut jotakin. Vaikka kyllä ikääkin tulee koko ajan lisää."Esa Huuhko/Yle

Ympäristönsuojelun asiantuntijan Jyrki Hämäläisen mielestä ei ole ollut ely-keskuksen tehtävä valvoa Hällinmäen päästöjä. Koska Motoparkin yrittäjät, paikalliset asukkaat tai Pieksämäen kunta eivät ole olleet huolissaan asiasta, ei ely-keskuskaan ole tarttunut asiaan.

– Alueen jälkiseurannan olisi ehdottomasti pitänyt olla nykyistä pidempi. Valvon myös kaatopaikkoja ja niiden jälkiseuranta kestää 30 vuotta, Hämäläinen sanoo.

Vanhan kaivosalueen vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin selvitetään Pirkanmaan ely-keskuksen johdolla tulevien 5-6 vuoden aikana. Jo lokakuussa on tarkoitus vierailla Hällinmäessä.

Kukaan ei ole ollut yhteydessä kaivosalueen asukkaisiin

Motoparkissa rataa valmistellaan seuraavan päivän tapahtumaan. Paikalle on tulossa pari sataa ihmistä testaamaan katuautojen kiihtyvyyttä. Suurimmissa tapahtumissa yleisöä voi olla hiekkakentällä pari tuhatta.

Ajoradan toiminta jatkuu ennallaan. Yrittäjä Tapio Nevala on perehtynyt tähän asti kerättyihin tietoihin, eikä ole huolissaan.

– Ymmärrykseni mukaan päästöt ovat mitättömän pieniä. Tämä rata on täysin turvallinen ja sitä saa ihan rauhassa penkoa.

Motoparkin yrittäjä puhuu puhelimessa.
Tapio Nevalan mielestä Outokumpu Oy on vastuussa, jos jotakin kunnostustoimia alueella täytyy tehdä.Esa Huuhko/Yle

Sitä Nevala kuitenkin ihmettelee, että hän kuuli Hällinmäkeä koskevista tutkimuksista vasta nyt, kun Yle tekee vanhoista kaivosalueista juttua. Viime kesänä hän sai ely-keskuksesta soiton, jossa tiedusteltiin, onko mahdollista, että rikastushiekka voisi pöllytä hengitysilmaan. Alueen laajemmasta tutkimisesta hänelle ei kuitenkaan kerrottu.

Nevala olettaa, että mittaustulokset ovat olleet niin vähäisiä, ettei yhteydenottoa ole katsottu tarpeelliseksi.

– Olen vähän närkästynyt. Me kuitenkin asumme ja elämme täällä. Toivon, että minuun oltaisiin yhteydessä ihan välittömästi, jos jotakin myrkyllistä on. Mutta ehkä kyse on jonkinlaisesta varmuustutkimisesta.

Vedellä täyttynyt kaivosallas näyttää lammelta.
Vedellä täyttynyt kaivos on suosittu, mutta luvaton ajanviettopaikka. Nevala uittaa koiriaan kaivosaltaassa.Esa Huuhko/Yle

Pirkko-Leena Kontinen iloitsee siitä, että alue nyt tutkitaan. Hän kummastelee, ettei hän itse tai kukaan muukaan naapurustosta ole hoksannut vaatia tutkimuksia jo aiemmin. Hällinmäellä on keskitytty pohtimaan Motoparkin melua niin intensiivisesti, ettei huomio ole riittänyt muuhun.

Vaikka happamat valumavedet huolestuttavat, Kontinen kalastaa Litmasessa taas ensi keväänä.

– Jäiden lähtiessä riemu vesille pääsemisestä on niin suuri, että tuskin maltan jättää katiskaa heittämättä.

Litmasen selkää pitkin kantautuu pärinää Motoparkista. Kontinen varmistaa, että vene on kunnolla kiinni rannassa ja huuhtelee pohjan puhtaaksi. Hän pohtii, miten asiat lähtevät nyt etenemään.

– Käykö tässä niin, että pähkäillään muutamia aikoja - ja sitten ei tapahdu mitään?

Lue seuraavaksi