1. yle.fi
  2. Uutiset

Painoindeksistä luovutaan Kanadassa, olisiko sama mahdollista Suomessa? Asiantuntijoiden mukaan tärkeää olisi päästä eroon lihavia syyllistävästä puheesta

Osaavaa lihavuuden hoitoa pitäisi saada jokaisessa terveyskeskuksessa ja työterveyshuollossa, sanoo Lihavuustutkimusyksikön professori.

ylipaino
Muotinäytös Kanadassa.
Kuva on muotinäytöksestä Kanadan Torontosta vuodelta 2012. Muotinäytös rohkaisi plus-kokoisia naisia tunnistamaan sekä sisäisen että ulkoisen kauneuden. AOP

Kanadassa luovutaan painoindeksin käytöstä (siirryt toiseen palveluun) lihavuuden määrittelyssä. Elokuussa julkaistun linjauksen mukaan lihavuus nähdään kroonisena sairautena, joka vaatii pitkäaikaista ja yksilöityä hoitoa.

Suosituksen mukaan potilaat diagnosoidaan lihaviksi, jos heidän painonsa vaikuttaa psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen.

Suomessakin ollaan melko yksimielisiä siitä, että painoindeksi ei ole täydellinen, sanoo professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä. Indeksi ei esimerkiksi kerro, onko paino rasvaa vai lihasta, tai onko henkilöllä riski sairastua.

Pietiläisen mielestä Kanadan uudessa linjauksessa on paljon hyvää, mutta myös heikkous. Tärkeää olisi Pietiläisen mukaan se, että ylipaino yksin riittäisi diagnoosiksi, jotta siihen voisi halutessaan saada myös lääketieteellistä hoitoa ja apua.

– Kanadassa lihavuuteen täytyy liittyä jokin liitännäissairaus, ennen kuin sitä voidaan kutsua lihavuudeksi. Tämän takia en ole heti hyväksymässä sitä ajatusta, että muutettaisiin tällä tavalla lihavuuden määritelmää.

Kanadan uusi suositus sai paljon kansainvälistä näkyvyyttä, ja siitä on uutisoitu myös meillä Suomessa (siirryt toiseen palveluun). Pietiläinen sanoo, että suomalainen Käypä hoito -suositus on kuitenkin sisällöltään hyvin samankaltainen.

Terveydenhuolto ei tällä hetkellä tue lihavuuden hoitoa juuri ollenkaan.

Kirsi Pietiläinen

Hän kuitenkin myöntää, että kanadalaiset kollegat ovat onnistuneet sanoittamaan paremmin tärkeän seikan: lihavuus on tila, jossa paino-ongelma ei välttämättä enää ole potilaan omissa käsissä, vaan kehon puolustusmekanismit laihtumiselle ovat niin voimakkaita, ettei "syö vähemmän ja liiku enemmän" -ohjenuora enää riitä.

Sen lisäksi Pietiläinen pitää hyvänä, että suosituksessa sanotaan hyvin painokkaasti, ettei terveydenhoidon henkilökunta saa syyllistää tai puhua epäasiallisesti lihavuudesta.

– Tällaista terveydenhuoltohenkilökunnan opastamista meillä ei ole, vaikka tarkoitamme ihan samaa.

Väitöstutkija: Lääkärit hyötyisivät viestintäkoulutuksesta

Helsingin Sanomat kirjoitti äskettäin (siirryt toiseen palveluun), että normaalipainoiset ovat Suomessa vähemmistöä: ylipainoisia on lähes kolme miljoonaa.

Vuoden 2017 FinTerveys-tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) 26 prosenttia miehistä ja 28 prosenttia naisista oli lihavia. Lihavuus on yleistynyt, ja jos sama kehitys jatkuu, lähes joka kolmannen ennustetaan olevan lihava kymmenen vuoden kuluttua.

Ylipaino koskettaa siis yhä useampaa. Siksi siihen tulisi puuttua oikealla tavalla myös lääkärin vastaanotolla.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat huippupäteviä, mutta heidän koulutuksensa on luonnontieteellistä.

Harry Köhler

Lääkärien viestintää väitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun) tutkinut Harry Köhler sanoo, ettei suomalaisia lääkäreitä jatkokouluteta tarpeeksi viestinnän saralla. Lääkärin sanaton ja sanallinen viestintä vaikuttavat suuresti siihen, mitä potilas tekee vastaanotolta päästyään.

– Terveydenhuollon ammattilaiset ovat huippupäteviä, mutta heidän koulutuksensa on luonnontieteellistä. Siinä ei selitetä, mikä on hyvän viestinnän tavoite. Monikaan lääkäri ei jatkokouluta itseään viestinnässä. Kouluttaudutaan oman alan jatkokoulutuksessa tai jopa johtamisessa, mutta ei potilaskohtaamisviestinnässä. Siinä on paljon mahdollisuuksia.

Miehen jalat henkilövaa'alla
Lääkärin eleitä ja puheita saatetaan ylitulkita, sillä oma paino on monelle herkkä aihe. Ismo Pekkarinen / AOP

Omasta painosta puhuminen on kuitenkin monelle herkkä paikka, ja siksi lääkärin viestintään kiinnitetään erityistä huomiota. Moni saattaakin ylitulkita lääkärin eleitä, ilmeitä ja kehon kieltä, sanoo professori Pietiläinen.

– Valitettavasti huonoa asennetta löytyy edelleen, ja löytyy kiireisiä lääkäreitä ja äkkivääriä sanomisia. Monissa tapauksissa lääkäri ei ole tarkoittanut eikä omasta mielestään edes sanonut pahasti, mutta se voidaan tulkita väärin.

Terveydenhuollon viestintää tutkivan Köhlerin mukaan lääkäri voi jo kahdella hyvin valitulla kysymyksellä saada potilaan miettimään, miten omaa terveyttä voisi edistää.

Terveydenhuollossa ei osata järjestelmällisesti tarjota apua lihavuuteen

Kasvavaan ylipaino-ongelmaan tulisi professori Pietiläisen mukaan nyt herätä.

Hänen mukaansa potilaat päätyvät tällä hetkellä terveydenhuoltoon jälkiseuraamusten takia, mutta eivät saa apua ylipainoon.

– Terveydenhuolto ei tällä hetkellä tue lihavuuden hoitoa juuri ollenkaan. Lääkärit mainitsevat, että on tätä lihavuutta, jolle pitäisi tehdä jotain, mutta ei pystytä tarjoamaan oikeaa apua. Silloin se harmittaa potilasta: miksi sä muistutat tästä, mutta apua ei tule?

Pietiläisen mukaan Suomessa tarvittaisiin parempaa perushoitoa lihavuuteen. Osaamista ja tietoa pitäisi olla lääkäreillä ja hoitajilla, mutta myös ravitsemuksen ja psykologian puolella.

– Meillä ei ole organisoitua lihavuudenhoitoa, jotta jokaisessa terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa potilas saisi apua. Potilas kyllä tietää, kuka välittää aidosti.

Lue myös: Meistä jopa puolet laihduttaa, vaikka siihen liittyy riski lihoa – tutkijan mukaan varsinkin normaalipainoisten tulisi välttää turhaa laihduttamista

Katso Yle Areenasta: Akuutti: Geenejä vai elintapoja, miksi lihomme?

Oletko sinä kokenut syyllistämistä painostasi lääkärin vastaanotolla? Miten painosta tulisi puhua? Voit keskustella aiheesta 30.9. klo 23:een asti.

Lue seuraavaksi