1. yle.fi
  2. Uutiset

Vain harva on lukenut, mutta silti moni väittää niin – huomisesta lähtien helpottaa, sillä 900-sivuisen merkkiteoksen voi kuunnella äänikirjana

Volter Kilven Alastalon salissa -romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksista. Huomenna maanantaina klassikko on kuunneltavissa äänikirjana Yle Areenassa.

äänikirjat
Kirjailija Volter Kilpi.
Kirjailija Volter Kilpi toimi myös Turun yliopiston ylikirjastonhoitajana.WSOY

Harvalla kirjalla on fanipaitoja. Volter Kilven vuonna 1933 julkaisemalla Alastalon salissa -romaanilla on. Paidan rintamuksessa lukee: Olen lukenut Alastalon salissa.

Paitoja ei vilise katukuvassa, sillä vain harva on lukenut noin 900-sivuisen teoksen. Moni on kuitenkin väittänyt lukeneensa, sillä sitä pidetään urotekona ja sivistyksen mittarina.

Huomisesta lähtien tätä suomalaisen kirjallisuuden klassikkoa on helpompi lähestyä, sillä se on kuunneltavissa äänikirjana Yle Areenassa.

Volter Kilven Alastalon salissa kansi.
Alastalon salissa on osa Volter Kilven Saaristosarjaa.Kansalliskirjasto

Ääniformaattikin vaatii pitkää pinnaa, sillä kuunneltavaa riittää 36 tuntia. Sessio on jaettu 31 jaksoon, jotta kuuntelu olisi helppoa.

Alastalon salissa -romaania pidetään Volter Kilven pääteoksena ja kirjallisuudentutkijat ovat pitäneet sitä kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.

Onkin kiinnostavaa, miksi vain niin harva on lukenut sen kannesta kanteen.

Kuka puhuu?

Maine vaikeana ja haastavana kirjana perustuu Kilven tajunnanvirtatekniikkaan. Romaania on verrattu usein Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaan tai James Joycen Odysseukseen.

Lukemista hankaloittaa, että lauseet saattavat venyä jopa sivun mittaisiksi.

Miten ihmeessä tällainen teos on luettavissa ääneen?

Sitä mietti myös Esko Salervo, kun hänelle tarjottiin luku-urakkaa. Hänellä oli kuitenkin jo kokemusta Kilvestä, sillä hän oli aiemmin lukenut lyhyemmät tekstit Kirkolle ja Pitäjän pienempiä.

– Päätin yrittää tätä, vaikka tehtävä tuntui lähes mahdottomalta. Miellyttävä haaste siis, kertoo Esko Salervo, joka on tehnyt pitkän uran käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Työhön ei voinut ryhtyä tuosta vaan. Salervo joutui tekemään huolelliset valmistelut.

Hän merkitsi tekstitiedostoonsa kaikki puhujat eri väreillä. Se ei kuitenkaan ollut mitään simppeliä tussileikkiä. Kilven tekstissä näkökulmat kertojan ja henkilön välillä vaihtuvat liukuvasti, jolloin teksti on yhtä aikaa sekä kertojan että puhujan.

– Sellaista ei voi mitenkään ilmaista ääneen luettuna, joten minun oli selkeästi purettava liukumat.

Esko Salervo lukee äänikirjaa
Esko Salervo lukee äänikirjaa. Hän on aiemminkin lukenut Kilven tekstejä äänikirjaksi.Pauli Boström / Yle

Myös teoksen tavaramerkki, pitkät lauseet, oli purettava jotenkin. Lukijan on saatava vedettyä henkeä jossain välissä ja tietenkin olisi toivottavaa, että kuuntelija voisi ymmärtää kuulemansa.

Niinpä Salervon oli rytmitettävä teksti sisällön mukaan. Päänvaivaa aiheuttivat maratonvirkkeiden viittaussuhteet, jotka muuttuvat helposti epäselviksi, kun tekstiä kuunnellaan. Jos teksti sisältää sivulauseita toisensa perään, on kuulijaparka jo aivan pyörällä päästään virkkeen lopussa.

– Kun Kilpi vyöryttää pitkiä pätkiä, kertasin ajoittain, mihin tässä nyt viitattiinkaan. Kilpi käytti myös itse tätä tekniikkaa, joten se oli ikään kuin tyylinomaista. Voi sanoa, että tätä on hieman sovitettu, mutta uskon sen tuovan Kilven tekstille lisää vastaanottajia.

Kaiken kaikkiaan valmisteluihin ja tekstin sovittamiseen kului aikaa Salervon laskelmien mukaan 400 tuntia.

Tiiliskiviromaani kertoo kuudesta tunnista

Hulppeasta sivumäärästä huolimatta Alastalon salissa kertoo vain kuudesta tunnista, joiden aikana pitäjän ukot kokoustavat. Kaikkea leimaa kiireettömyys ja hidassoutuisuus. Kirjan klassikkokohtauksessa Härkäniemen isäntä valitsee sopivaa piippua 70 sivun verran.

Kilpi kirjoittaa henkilöiden persoonalliset vivahteet tarkasti esiin. Esimerkiksi juuri piipunvalinnassa piirtyy kuva yhteiskuntarakenteista ja henkilön sosiaalisesta asemasta. Ei ole aivan sama, minkä piipun hyllystä tempaisee.

Alastalon isännän salissa pähkäillään tuntien ajan sitä, kannattaisiko sijoittaa parkkiin. Jo tässä vaiheessa ainakin sisämaassa syntyneet tarvitsevat sanakirjaa tai Wikipediaa. Mikä ihmeen parkki? Sanakirjan mukaan se on suuri, monimastoinen purjelaiva, jota käytettiin ennen rahtialuksena. Kilven kirja vilisee tällaista purjehtimiseen ja saaristolaiselämään liittyvää ammattisanastoa, jonka vain harva hallitsee. Eikä siinä kaikki.

– Väliin on ripoteltu kustavilaisia murresanoja ja lisäksi Kilpi keksi myös omia sanoja. Tämä kaikki aiheutti aika lailla päänvaivaa, Salervo muistelee.

Volter Kilpi -kirjallisuusviikko Kustavissa.
Kustavissa vietetään kesäisin Volter Kilpi -kirjallisuusviikkoa.Kirjallisuustapahtuma Volter Kilpi

Vaikka kirja kertoo vain muutamasta tunnista, piirtyy lukijan eteen selkeä kuva miljööstä, kylästä ja sen historiasta. Henkilöt käyvät päänsisäistä monologia ja tulevat kertoneeksi paljon itsestään ja maailmankuvastaan.

Keskeisiä hahmoja kirjassa on kymmenkunta. Äänikirjaa tehdessä heille kaikille oli luotava oma puhetapansa.

– Kilven järisyttävän tarkka kyky havainnoida ja kuvata henkilöiden mielenliikkeitä, antaa lukijalle mahdollisuuden päästää teksti virtaamaan lävitse.

Studio peitoista ja pyyhkeistä

Pitkien valmistelujen jälkeen Salervo pääsi lukemaan kirjaa ääneen. Ensimmäinen nide saatiin valmiiksi säntillisesti studiossa. Sitten iski pandemia, eikä studioon ollut asiaa.

Ylen tuottaja tarjosi mahdollisuutta pitää taukoa ja jatkaa sitten, kun tilanne sallii. Salervo kuitenkin tiesi kokemuksesta, että pitkä tauko voisi muuttaa hänen ilmaisuaan, eikä kirjasta tulisi yhtenäistä teosta.

Jotain oli keksittävä. Pitkän Yle-uran lisäksi Salervo on tehnyt myös useita kuunnelmia oman firmansa kautta. Varastoista löytyi mikrofoni ja äänityslaitteet, joten hän päätti lukea kirjan loppuun kotona.

Vain äänieristävä studio puuttui. Se oli iso ongelma, sillä kerrostalon seinien läpi kuului milloin koiran haukuntaa, milloin pianon pimputusta. Vaimentaakseen äänet Salervo kokosi kaikki liikenevät peitot, matot ja pyyhkeet ja kyhäsi tikkaiden ja nuottitelineen varaan itselleen "studion".

Kuvassa Salervon kotiin rakentamansa äänityspaikka.
Esko Salervo rakensi kotiinsa äänityspaikan peitoista ja matoista, jotta ulkoa kantautuvat äänet eivät häiritsisi. Esko Salervon kotialbumi

– Tuo viritys ei välttämättä herätä kuulijoiden luottamusta, mutta äänenlaadusta tuli kuitenkin priimaa äänisuunnittelija Tiina Luoman rautaisella ammattitaidolla.

Viimeinen luku purkitettiin elokuun alussa.

Kirja tuli uniin

Salervon suhde Kilven merkkiteokseen vaihteli luku-urakan aikana. Hän pitää Kilven tuotannosta paljon, mutta välillä elo Alastalon salin isäntälauman kanssa oli raskasta.

– Teoksen maailma alkoi työntyä uniin ja teksti rullasi päässä omia aikojaan.

Tiiliskiviteos saattaa vaikuttaa tylsältä kaikessa hitaudessaan. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä huumori puskee esiin läpi koko teoksen. Kirjailijan kyvystä itseironiaan kertoo muun muassa kuudennen luvun kuvailu: Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan.

– Kilven huumori on minulle mieleen. Se on irtonaista ja tarkkanäköistä, toteaa Salervo.

Volter Kilven Alastalon salissa on aiemmin ollut saatavilla äänikirjana vain Celia-kirjastossa, jota saavat käyttää vain lukemisvaikeuksista kärsivät. Huomenna maanantaina teos ilmestyy kuunneltavaksi Areenaan. Kuuntelumaratonin voi aloittaa aamuvarhaisella tästä linkistä.

Areenassa on myös muita Volter Kilven kirjoista tehtyjä kuunnelmia ja äänikirjoja.

Lue seuraavaksi