1. yle.fi
  2. Uutiset

Psykologian professori tyrmää usein toistuvan kliseen kiusaamisesta: "Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu"

Emeritaprofessorin mukaan kiusaajat ovat yleensä tavallisia teinejä, joilta puuttuu vielä harkintakykyä.

kiusaaminen
Lapset tappelevat latttialla.
Liisa Keltikangas Järvinen muistuttaa, että kiusatun asema on vaikeampi kuin kiusaajan.Markku Ulander / Lehtikuva

Kiusaaminen nousee valitettavan usein tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa esille, koska surullisia esimerkkitapauksia riittää.

Tilannetta synkistää se, että alle 15-vuotiaiden tekemä väkivalta on muuttunut aiempaa vakavammaksi 2000-luvun aikana tilastojen perusteella.

Psykologian emeritaprofessorin Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan kiusaamiseen liittyvässä keskustelussa pyöritään liikaa syiden ja syyllisten etsimisessä, kun painopisteen pitäisi olla ongelman ratkaisemisessa.

Hän huomaa keskustelussa samoja, usein toistuvia kliseitä.

– Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu. Sellainen ajatus, että hän olisi ollut syrjään työnnetty kiusattu, joka muuttuu toiminnaltaan ja persoonallisuudeltaan yhtäkkiä kiusaajaksi, ei pidä paikkaansa, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Hän muistuttaa, että kiusatun asema on tukalampi kuin kiusaajan, vaikka usein puhutaan siitä, että molemmat tarvitsevat apua.

– Aikoinaan tuli tämä klisee, että kummatkin ovat yhtä suuria uhreja ja kumpaakin täytyy auttaa samalla tavalla. No ei todellakaan, kyllä kiusatun tilanne on huomattavasti vaikeampi.

Professorin mukaan täytyy toki selvittää, miksi kiusaaja kiusaa, mutta ihan ensin on syytä purkaa tilanne ja tehdä kiusaajalle selväksi, että hän toimii väärin, ja sillä on seurauksia.

Se pallottelu, jota me kauhean mielellään harrastamme, että kenen syytä tämä on, johtaa siihen, että kenenkään ei tarvitse tehdä mitään.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen

Tilanteen selvittäminen ei ole helppoa, jos käy niin, että vanhemmat syyttävät koulua, joka ei tee kiusaamiselle mitään. Koulussa taas voidaan ajatella, että jäljet johtavat kotiin, jossa ei ole osattu kasvattaa lasta.

– Se pallottelu, jota me kauhean mielellään harrastamme, että kenen syytä tämä on, johtaa siihen, että kenenkään ei tarvitse tehdä mitään.

Rehtorin ja poliisin auktoriteetti voi toimia, kun vanhempia ei kuunnella

Keltikangas-Järvisen mukaan kiusaaminen on kuitenkin monisyinen asia, jonka katkaisemiseen jokaisen pitää tehdä oma osansa.

Hänen mielestään yhteiset keskustelut koululla, joissa pelon vallassa oleva kiusattu joutuu kiusaajien kuullen kertomaan oman näkemyksensä asiasta, eivät ole tehokkaita, eikä välttämättä jälki-istuntokaan.

Kouluilla on muitakin keinoja, mutta ne vaativat aikuisilta hieman sitoutumista. Keltikangas-Järvinen nostaa esimerkiksi Helsingin Sanomissa olleen yleisönosastokirjoituksen. (siirryt toiseen palveluun) Siinä äiti kertoo omasta pojastaan, joka syyllistyi kiusaamiseen. Huono käytös loppui, kun poika joutui käymään joka viikko rehtorin kansliassa kertomassa, miten hän on pärjännyt muiden lasten kanssa.

Aina keskustelut koulun ja kodin piirissä eivät riitä. Kovempiakin keinoja pitäisi professorin mukaan käyttää nykyistä matalammalla kynnyksellä. Kun kyseessä on fyysinen väkivalta ja siitä on näyttöä, pitäisi tehdä ilmoitus poliisille, aivan kuten aikuinenkin tekisi, jos kokisi sellaista esimerkiksi työpaikallaan.

– Jos poliisi tulee paikalle, kyselee ja kertoo, että näin ei saa tehdä, ja aikuisena tällaisesta joutuu vastuuseen, se on ihan eri asia, kuin että vanhemmat ja opettajat sanovat saman asian.

"Aikuisillakin voi olla tunteet pinnassa"

Ulkopuolinen kiusaamiseen puuttuva taho voi olla myös joku muu kuin poliisi.

Tommi Nyström työskentelee konsulttina turvallisuusalalla oman yhtiönsä kautta ja toimii alansa ammattiopettajana Länsi- Uudenmaan koulutuskuntayhtymässä Luksiassa.

Toisinaan häntä pyydetään selvittämään kiusaamistilanteita myös muihin kouluihin, urheiluseuroihin ja järjestöihin, joissa tehdään lähisuhdeväkivaltaan liittyvää työtä. Osan tällaisista konsultoinneista hän on tehnyt vapaaehtoistyönä.

Nyström näkee, että koulukiusaaminen toimii samalla mallilla kuin lähisuhdeväkivalta, koska osapuolet tuntevat toisensa. Pahimmillaan tilanne voi muistuttaa vainoamista, jos uhria kiusataan kasvotusten koulussa ja vielä vapaa-ajalla sosiaalisen median kautta.

Nyström sanoo, että hän pystyy ulkopuolisena katsomaan tilannetta objektiivisemmin kuin pitempään ongelman kanssa painineet ihmiset.

– Kun mukana on useita osapuolia, niin aikuisillakin voi olla tunteet pinnassa. Voi tulla uhkauksiakin.

Hän on kuullut, että monesti kiusattu on kertonut ongelmasta opettajille, mutta siitä huolimatta kiusaaminen ei lopu. Se voi olla lannistavaa.

Nyström kehottaa silti uhria kertomaan aikuisille uudestaan joka kerta, kun häntä kiusataan.

Haluaako kiusaaja maistaa omaa lääkettään?

Nyström käy tilanteet konkreettisesti läpi kohta kohdalta myös kiusaajan ja hänen porukkansa kanssa. Kun tiedetään tarkasti, mitä kiusaamistilanteissa tapahtuu, niihin voidaan puuttua paremmin.

Hän kuvailee tyypillisen esimerkkitapauksen näin.

– Ikävä kielenkäyttö jotain henkilöä kohtaan tulee tavaksi. Ihminen ei koe, että hän puhuu epäarvostavasti toisesta ihmisestä, nälvii ja alkaa sulkemaan pois ryhmästä. Ei mene kauaa, kun mukaan liittyy muita. Sitten heillä on yhteinen naurunaihe ja kiusaamisen kohde.

Nyström on kuullut kiusaajilta selityksiä, jolloin hän kysyy, haluavatko nämä maistaa omaa lääkettään.

– Sitten tullaan siihen, että ei me edes ajateltu, että tämä on kiusaamista. Se oli ihan vitsillä. Kun käännetään asia toisinpäin, että okei, me ruvetaan nyt tekemään sinulle samaa joka päivä, niin kerro, kun tämä ei ole sinun mielestäsi enää vitsikästä.

Vastaus on ollut syvä hiljaisuus.

"Hölmöys syntyy porukassa"

Konkreettista puuttumista kiusaamiseen kaipaa myös psykologian professori Keltikangas-Järvinen.

Hänen mukaansa kiusaajat harvemmin kärsivät psykologisista häiriöistä. Yleensä kyse on vain siitä, että teini-ikäiset hakevat rooliaan ryhmässä, ja heidän harkintakykynsä on puutteellista.

– Hölmöys syntyy porukassa, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Kiusaajan uhriuttaminen voi jättää varjoonsa varsinaisen ongelman eli kiusaamisen, joka hänen täytyy lopettaa, ja aikuisten tulee se hänelle kertoa.

– Nyt olet tehnyt jotain vakavaa ja sinun on pakko havahtua. Tästä olisi voinut seurata jotain, minkä vuoksi koko loppuelämäsi olisi voinut olla pilalla.

Keltikangas-Järvisen mukaan kiusaaminen perustuu ryhmädynamiikkaan. Kiusaaja tarvitsee ympärilleen ne, jotka myötäilevät hänen porukassaan ja ne, jotka seuraavat hiljaa vierestä. Joskus sekin voi toimia, että kiusaajalta viedään nämä myötäilijät ja seuraajat pois.

– Herätetään heidän järkensä keskustelemalla. Kysytään, että miten olisitte voineet toimia toisin, ja jos vielä menette mukaan, niin tulee seuraamuksia.

Nämä mukana olijat ja sivusta seuraajat voivat hyvinkin ymmärtää, että kiusaaminen on väärin, mutta heillä ei ole rohkeutta sanoa tai tehdä mitään.

Kotikasvatuksella on iso merkitys

Professorin mukaan huono käytös ei aina tarkoita sitä, etteikö lasten kotona olisi opetettu, mikä on oikein ja väärin. Vanhemmat ovat voineet sen heille kertoa, mutta sitä pitää toistaa uudestaan ja uudestaan.

Nopeaa oikotietä kasvatukseen ei ole, mutta yksinkertaisilla keinoilla voi selvitä.

Jo pieni lapsi kokeilee aggressiivista toimintaa, kun ottaa lapion toisen kädestä tai lyö toista, vaikka kukaan ei olisi sitä hänelle opettanut.

Vanhempien tehtävä on puuttua aggressiiviseen käytökseen väsymättä joka kerta.

Keltikangas-Järvisen mukaan nykyvanhempien kasvatustehtävä on paljon vaikeampi kuin se aiemmin on ollut, koska lapset ja nuoret altistuvat monille vaikutteille, joita aikuiset eivät pysty valvomaan. Netissä ja peleissä nähdään paljon väkivaltaa.

Hän kehottaa keskustelemaan lapsen kanssa säännöllisesti siitä, missä menee fiktion ja toden raja.

– Että tajuaahan lapsi, että sellaista ei voi oikeassa elämässä tehdä. Nämä ovat ihan tehokkaita keinoja kasvavalle lapselle.

Lue myös:

Kiusaaja, apuri, puolustaja – Kiusaamistilanteeseen liittyy monia rooleja ja myös vaikeneminen voi olla osa ongelmaa

Pahoinpitely vantaalaiskoulussa kuohuttaa somessa, perusopetuksen johtaja tyrmää väitteet: "Mitään etnisiin motiiveihin viittaavaa ei ole havaittu"

Vastavoima kiusaamiselle – kouluissa kasvaa uusi sukupolvi, joka ei vain puhu rauhasta: Oskari Santalahti tarttui puhelimeen ja paikkasi välit isänsä kanssa

Vanhempien mielestä väkivaltaan puututaan kouluissa liian myöhään – Entinen kiusattu: "Voi olla yksi ainoa hetki, kun uhri mainitsee tunteistaan"

Väkivaltavideo kuudesluokkalaisen pahoinpitelystä Vantaalla leviää netissä – poliisi: loukkaavien videoiden jakaminen on rikos

Kuudesluokkalaista lyötiin ja potkittiin vantaalaisessa alakoulussa – Opetusministeri Andersson: yhteiskunta on epäonnistunut lasten oikeuksien turvaamisessa

Lue seuraavaksi