1. yle.fi
  2. Uutiset

Joessakin vaani iso kita: Jurassic Parkista tuttu dinosaurus varmistui vesipedoksi

Pitkään luultiin, että dinosaurukset elivät vain maalla. Tuoreet tutkimukset osoittavat toista.

paleontologia
Piirroskuva veden alta. Uiva dinosaurus käy sahakuonoisen kalan kimppuun
Onchopristis-sahahai ei ollut mikään sintti, mittaa oli kuutisen metriä, mutta spinosaurukselle tämäkään kala ei voinut mitään. Tämän kuvan piirtämisen jälkeen tutkimukset ovat tehneet spinosauruksesta entistäkin enemmän vesieläimen. Mohamad Haghani / Alamy / AOP

Sata miljoonaa vuotta sitten Sahara oli rehevää seutua, jota halkoivat monet joet. Se kuhisi elämää, myös niin isoa ja hurjaa, että tutkijoiden mukaan maapallolla ei ole koskaan ollut sitä vaarallisempaa elinpaikkaa.

Niin pääteltiin viime keväänä julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun). Siinä mukana olleen brittiläisen Portsmouthin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tuore tutkimus jatkaa ajatusta: jos oli maalla vaarallista, ei turvapaikkaa ollut myöskään joissa.

Jurassic Park -filmisarjassa on kohtaus, jossa dinosauruksista varmasti tunnetuin, Tyrannosaurus rex, saa vastaansa toisen järkäleen, 15 metriä pitkän ja kuuden tonnin painoisen Spinosaurus aegyptiacuksen.

Yhteenotto, jonka voi katsoa YouTubesta (siirryt toiseen palveluun), käytiin elokuvassa kuivalla maalla, mutta tutkimukset osoittavat, että Spinosaurus aegyptiacuksen kotielementti oli vesi. Jättiläinen eli Kem Kemin laajassa jokivesistössä Saharassa.

Häntä ja hampaat ratkaisivat

Pitkään luultiin, että dinosaurukset olivat pelkästään maaeläimiä. Käsitykset mullisti spinosauruksen hännän fossiili, joka oli niin pyrstömäinen, että se todisti otuksen olleen sopeutunut vesielämään.

Uuden tutkimuksen mukaan myös hampaat ovat todiste vetisestä asuinpaikasta. Tutkimus on vapaasti luettavissa Cretaceous Research (siirryt toiseen palveluun) -lehdestä.

Muinaisesta joenpenkasta Marokosta löytyneistä 1 200:sta dinosauruksen hampaasta 45 prosenttia oli aikoinaan ollut Spinosaurus aegyptiacuksen suussa.

Löytöjen määrästä on pääteltävissä sekä lajin yleisyys että se, missä yksilöt yleensä oleskelivat, sanoo paleobiologian professori David Martill.

– Kun eläin vietti ison osan ajastaan vedessä, sinne päätyivät sen hampaatkin paljon todennäköisemmin kuin lajeilla, jotka vain kävivät juomassa vettä ja syömässä jokirannassa, Martill perustelee.

Piirroskuva dinosauruksen päästä kita avoinna sekä litteästä hännästä.
Tällaisilta tutkijat päättelevät Spinosaurus aegyptiacusin kidan ja hännän näyttäneen. Davide Bonadonna / Portsmouthin yliopisto

Hampaita on löytynyt roimasti, mutta kokonaisia – tai ainakin lähes kokonaisia– Spinosaurus aegyptiacuksia on saatu kasattua vain yksi. Se kuitenkin on täydellisin Afrikan mantereelta löytynyt liitukauden dinosaurus.

Lajin ensimmäiset luut löytyivät saksalaisen paleontologin Ernst Freiherr Stromer von Reichenbachin johtamissa kaivauksissa Kem Kemistä jo yli sata vuotta sitten, ja hän myös antoi lajille nimen.

Hänen tulkintansa mukaan Spinosaurus aegyptiacus seisoi takajaloillaan T. rexin tavoin, joskin anatomiansa takia hieman epätasapainossa ja hoippuen.

Stromerin löytämiä fossiileja ei enää ole. Ne tuhoutuivat toisessa maailmansodassa, kun liittoutuneet pommittivat Müncheniä ja museotkin saivat osumia.

Tarkka piirros nikamasta.
Stromerin fossiililöydöistä säästyivät vain muistiinpanot ja kuvat, kuten tämä piirros vuodelta 1919.Bookend / AOP

Sittemmin Spinosaurus aegyptiacukselle on löytynyt sukulaislajeja eri puolilta maailmaa. Kallojen ja hampaiden muodon perusteella niiden on päätelty syöneen kalaa. Yhdestä rintakehästä löytyi jopa jäänne ateriasta, kalansuomuja.

Spinosaurusten suku oli siis sopeutunut saalistamaan vedessä vähintäänkin kahlailemalla.

Monista matelijoista oli tuohon aikaan jo kehittynyt merieläimiä. Delfiiniä muistuttaneet ichthyosaurukset ja pitkäkaulaiset plesiosaurukset olivat kuitenkin matelijoiden sukupuun eri haaroja kuin dinoasaurukset.

Niistä ei ollut vedettävissä johtopäätöksiä minkään dinosauruslajin uimataidoista.

Mistä työntövoimaa?

Yhdysvaltalaisen Detroit Mercy -yliopiston ja National Geographic Societyn paleontologi Nizar Ibrahim osti marokkolaisilta fossiilinmetsästäjiltä runsas vuosikymmen sitten Spinosaurus aegyptiacuksen luita, jotka antoivat uutta pontta omituisen otuksen tutkimiselle.

Ibrahim havaitsi fossiileissa paljon merkkejä veteen sopeutumisesta: ruumiin sutjakkuuden, suhteellisen lyhyet takajalat, leveät jalkaterät, luiden tiheyden sekä pitkän kuonon ja kartiomaiset hampaat.

Mutta kun Ibrahim esitti, että Spinosaurus aegyptiacus oli ollut täysiverinen vesieläin, tiedeyhteisö pudisteli päätään.

Ratkaiseva todiste puuttui: Millä potkurilla T. rexin kokoinen eläin olisi kyennyt liikkumaan vetten halki?

Spinosaurus aegyptiacuksen hampaita.
Spinosaurus aegyptiacuksen hampaita. Roberto Nistri / Alamy / AOP

Ibrahim ja hänen työryhmänsä palasivat Kem Kemiin vuosina 2014–2019. Spinosaurus aegyptiacuksen luurangon palapeli täydentyi fossiili fossiililta, lopulta myös ratkaisevan tärkeällä osalla, hännällä. Tutkimuksen tulokset julkaistiin viime keväänä Nature (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä.

Pyrstömäinen häntä löytyi huomattavan täydellisenä, ja fotogrammetriatutkimuksella saatiin digitaalinen todiste sen anatomiasta. Fotogrammetrian mittauksilla tehdään valokuvista kolmiulotteisia.

Hännän tehokkuuden selvittämiseksi valmistettiin kopio, joka kiinnitettiin uintiliikkeitä jäljittelevään robottiin. Vertailukohteiksi otettiin niin muiden dinosaurusten kuin tämän päivän krokotiilien ja vesiliskojen häntiä

Kaikki tulokset sanoivat samaa: Spinosaurus aegyptiacus oli kuin olikin huiskinut vauhtia hännällään. Se ei vain seisonut matalassa vedessä odottamassa ohi uivaa saalista. "Jokihirviö", tutkijat summasivat.

Tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun) voit lukea National Geographic -lehdessä ilmestyneen runsaasti kuvitetun jutun tutkimuksesta, jonka perusteella Spinosaurus aegyptiacus todettiin uimariksi. Tai kuten Ibrahim sanoo: "Se oli dinosaurus, joka yritti kasvattaa kalan pyrstön."

Kopio Spinosaurus aegyptiacuksen luurangosta.
Berliinin luonnonhistoriallisessa museossa on kopio Spinosaurus aegyptiacuksen luurangosta. Arco Images / AOP

Nizar Ibrahim ja David Martill olivat mukana alussa mainitussa, ZooKeys-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistussa tutkimuksessa, joka määritteli sadan miljoonan vuoden takaisen Kem Kemin maailman vaarallisimmaksi paikaksi.

Peruste oli se, ettei mistään muualta – Egyptin Bahariyaa lukuun ottamatta – ole löydetty yhtä paljon samaan aikaan eläneitä petosauruslajeja.

Useimmilla alueilla valtaa piti kaksi suurta lihansyöjäsauruslajia kerrallaan, Kem Kemissä niitä oli neljä. Kolme kuului kaikkien aikojen suurimpien lajien kärkikymmenikköön.

T. rexin ja Spinosaurus aegyptiacuksen kohtaaminen sentään saattoi tapahtua vain Jurassic Parkissa, sillä todellisuudessa niiden välillä oli kymmeniä miljoonia vuosia ja puolikas maapalloa.

Stromerin arvoitus vaatii lisätutkimuksia

Ernst Freiherr Stromer von Reichenbachin mukaan "Stromerin arvoitukseksi" kutsutun oudon petosauruskeskittymän toinen puoli on suurten kasvinsyöjäsaurusten vähäisyys fossiililöydöissä, sekä lajeina että yksilöinä.

Siinäkin suhteessa Kem Kem ja Bahariya ovat poikkeus. Syy voi selvitä vain jatkamalla tutkimuksia.

Kasvinsyöjäsaurusten vähäisyydestä huolimatta pedoille riitti saaliseläimiä, ei vähiten joissa, sillä tuohon aikaan kalatkin olivat valtavia.

Varsieväkalat voivat nytkin kasvaa yli kaksimetrisiksi, mutta sata miljoonaa vuotta sitten kokoa oli luultavasti nelin- tai jopa viisinkertaisesti, arvioi Martill.

Silti dinosauruksista vain Spinosaurus aegyptiacus paineli saaliin perässä veden alla ja risteili jokiverkostossa tavalla, jonka tutkijat arvelevat muistuttaneen nykyisten krokotiilien liikkumista.

Voit keskustella tästä aiheesta torstaihin klo 23:een saakka.

Lue myös:

"Lohikäärme" oli nirso saniaistensyöjä – upea fossiili paljasti viimeisen aterian

Maailman vanhin lintu oli T. rexin aikalainen mutta jo nykylintujen näköinen

Lue seuraavaksi