1. yle.fi
  2. Uutiset

Yle seurasi palkkamurhakäräjiä: Ex-poliisijohtaja Jari Aarnio ja ex-jengipomo Keijo Vilhunen täysin eri linjoilla – Aarnio kiistää saaneensa tietoja murha-aikeista vasikkana toimineelta Vilhuselta

Jari Aarnio ja Keijo Vilhunen kiistävät osallisuuden ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin palkkamurhaan vuonna 2003.

rikokset
Kuvassa on Jari Aarnio Helsingin käräjäoikeudessa syyskuun alussa 2020.
Jari Aarnio käräjäoikeudessa aiemmin syyskuussa.Silja Viitala / Yle
  • Entinen Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio ja entinen jengipomo Keijo Vilhunen vastasivat keskiviikkona syytteisiin osallisuudesta palkkamurhaan vuonna 2003 Helsingin Vuosaaressa.
  • Yle seurasi tässä jutussa päivän tapahtumia Helsingin käräjäoikeudessa, juttua täydennettiin oikeudenkäynnin edetessä. Istunto alkoi kello 9.
  • Ensiksi oikeudessa kuultiin Vilhusta.
  • Aarnio pääsi ääneen noin kello 15.

Entinen Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio ja entinen jengipomo Keijo Vilhunen vastasivat tänään syytteisiin osallisuudesta ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin palkkamurhaan vuonna 2003 Helsingin Vuosaaressa.

Ünsalin murhasta on jo aiemmin tuomittu hänen lapsuudenystävänsä Janne Raninen sekä jengiläiset Jani Leinonen ja Raimo Andersson. Myös murhan tilaaja Leo Gonzalez on tuomittu murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Aarniota syytetään siitä, että hän ei estänyt murhaa, vaikka syyttäjän mukaan hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Oikeustermein Aarnion kohdalla kysymys on epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta.

Vilhusta puolestaan syytetään murhan järjestelyistä. Syyttäjä vaatii molemmille elinkautista vankeusrangaistusta. Vilhunen ja Aarnio kiistävät syytteet.

Vilhunen pyysi murhaoikeudenkäynnin alkuvaiheessa osaa oikeudenkäynnin todisteista hyllytettäviksi.

Hyllytyspyyntö koski poliisin alkuperäisen murhatutkinnan esitutkintamateriaaliin kuuluvia äänitteitä. Puhelinnauhoitteissa Vilhunen pitää yhteyttä murhasta jo aiemmin tuomittujen kanssa lähellä Ünsalin murhan tekoaikaa.

Oikeus ei kuitenkaan hyllyttänyt äänitteitä.

Vaikea perhetilanne ajoi Vilhusen yhteistyöhön poliisin kanssa

Oikeudenkäynti alkoi Vilhusen kuulemisella. Yhteistyö Aarnion kanssa käynnistyi Vilhusen mukaan vuonna 1999, kun hän suoritti tuomiotaan Sukevan vankilassa Pohjois-Savossa.

Vilhusen vaimo ja neljä lasta asuivat Espoossa, ja yhteydenpito perheeseen oli vaikeaa. Hän oli hakenut siirtoa tuloksetta. Kun yksi Vilhusen lapsista sairastui vakavasti, hän päätti aloittaa yhteistyön poliisin kanssa saadakseen siirron lähemmäs perhettään.

– Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin soittaa Helsingin huumepoliisille. Sieltä sanottiin, että hommataan minut heti Pasilaan. Meni muutama päivä ja siirryin sinne. Minut vietiin Aarnion huoneeseen. Hän tenttasi minua monta tuntia. Oli yllätys, että Aarnio kuulusteli minua, Vilhunen kertoo.

Hän oli alun perin ollut yhteydessä toiseen poliisiin, eivätkä välit Aarnioon olleet Vilhusen mukaan lämpimät. Aarnio oli ollut tutkinnanjohtajana rikoksessa, josta Vilhunen oli tuomittu vankeuteen.

Vilhunen siirrettiin yhteistyön alettua Jokelan vankilaan.

– Olihan se tosi merkittävää. Se helpotti itseäni. Tunsin syyllisyyttä poikani puolesta. Vaimo ei voinut hyvin. Oli kuitenkin niitä lapsia siinä. Se oli stressitilanne. Siirto oli hirveän iso apu, Vilhunen kertoo.

Lisäksi Vilhunen sai mahdollisuuden päästä lomille vankilasta. Vilhusen mukaan Aarnio ehdotti, että hänellä olisi mahdollisuus hakea ennenaikaisesti vapaalle. Aarnio ei tällaista ehdotusta kuitenkaan muista.

– Tein hakemuksen huolella, jotta se kestäisi ulkopuolisen tarkastelun. Pääsin vankilan johtajan päätöksellä noin kolme kuukautta aiemmin vapaalle, Vilhunen sanoo.

Vilhunen: Olin yhteydessä Aarnioon päivittäin

Volkan Ünsal oli joutunut huonoon asemaan alamaailmassa Tukholman Arlandan lentokentällä vuonna 2002 tehdyn ryöstön myötä. Ünsalin oli pitänyt kätkeä osa ryöstösaaliista, mutta hän olikin vienyt rahat mukanaan.

Siksi ruotsalaiset ryöstäjät tahtoivat Ünsalin hengiltä, ja olivat tarjonneet rahaa alamaailman tekijöille hänen surmaamisestaan.

Kuvassa on Keijo Vilhunen Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2020.
Keijo Vilhunen käräjäoikeudessa syyskuun alussa.Silja Viitala / Yle

Vilhunen kertoi oikeudessa yhteistyön luonteesta Aarnion kanssa.

Vilhusen mukaan hän oli raportoinut Ünsaliin kohdistuvista murhasuunnitelmista koko ajan kaiken tietämänsä Aarniolle, jota hän oli tavannut muun muassa autoajeluilla.

Hän piti yhteyttä Aarnion lähes päivittäin puhelimitse ja viikoittain tapaamisissa eri paikoissa.

– Aarniolla oli rämä, vanha punainen Volvo, jonka kyytiin menin. Ajelimme aina, joskus pitkiäkin matkoja. Kaksi miestä pysähtyneessä autossa olisi ollut epäilyttävää, Vilhunen toteaa.

Vilhunen: En antanut mitään toimeksiantoa

Vilhunen puhui oikeudessa myös siitä, kuinka oli tutustunut aikoinaan Raniseen, Leinoseen ja Anderssoniin vankilapiireissä. Lauri Johansson ja Tarki Kangas pyysivät Vilhusta mukaan rikollisjengiin MORE:een.

Syyttäjän näkemyksen mukaan Vilhunen oli antanut Ünsalin murhan toimeksiannon Anderssonille, mutta Vilhunen näkee asian toisin.

– En ole antanut mitään toimeksiantoa, hän toteaa painokkaasti.

Vilhusen mukaan hän oli yrittänyt viivyttää henkirikoksen tekemistä vetoamalla muihin rikollisiin kuvioihin, jotka voisivat henkirikoksesta sotkeentua.

Vilhusen mukaan hän pelasi aikaa, jotta voisi välittää tietoja Aarniolle ja mahdollisesti estää henkirikoksen sitä kautta.

– Sanoin Anderssonille, että murhan tekeminen on järjetöntä. Kun hän oli jo luvannut ruotsalaisille, ei hän perääntynyt asiasta.

– Moraalini on sellainen, että ketään ei tapeta. En pidä väkivallasta, Vilhunen sanoo.

Vilhunen kertoi oikeudessa puhuneensa Aarniolle murhasuunnitelmassa mukana olleista henkilöistä, mutta tekopaikkaa tai -aikaa hän ei tiennyt omien sanojensa mukaan.

Aarnio oli kysellyt henkirikossuunnitelmista Vilhusen mukaan aktiivisesti.

– Tarkoituksena oli puuttua asiaan. Se oli minun käsitykseni, Vilhunen kertoo.

Andersson kertoi suunnitelmista varsin avoimesti Vilhuselle.

– Hän sanoi, että ruotsalaiset maksavat puoli miljoonaa kruunua Volkanin tappamisesta. Muistan, kun hän pomppi naama punaisena: Puoli milliä, puoli milliä!, Vilhunen kuvailee Anderssonin toimintaa.

Myös Raninen oli puhunut ajatuksestaan tappaa Ünsal. Tämä oli yllättävää, koska Raninen ja Ünsal olivat olleet ystäviä pitkään ja hyvissä väleissä.

– Kävin Jokelan avovankilassa, jossa hän kertoi halustaan henkirikokseen, Vilhunen muistelee.

Vilhunen: En tiennyt murhan tekoaikaa tai paikkaa

Vilhunen totesi oikeudessa, ettei tiennyt Ünsalin saapumisesta Suomeen Ruotsista.

Ünsal vietti Helsingissä iltaa Ranisen, Anderssonin ja Leinosen kanssa. Illan vietto päättyi hänen kuolemaansa yksityisasunnossa Vuosaaressa Kalviikintiellä.

Leinonen oli asettunut Vuosaaren asuntoon asumaan Vilhusen ehdotuksesta. He asuivat siellä hetken yhtä aikaa, kunnes Vilhunen sai asunnon toisaalta.

Asunnon alkuperäinen vuokralainen oli nainen, joka tunnetaan julkisuudessa nimellä "Saara". Hän puolestaan oli aiemmin kertomansa mukaan ollut yhteyksissä Jari Aarnioon asunnon hankinnassa. Myöhemmin Saara on perunut puheitaan.

Murhan tapahduttua Vilhunen kertoi saaneensa tiedon henkirikoksesta helsinkiläisessä ravintolassa, jossa kokoontui usein alamaailman väkeä. Vilhusen mukaan Andersson itse kertoili murhasta useille ihmisille. Andersson kertoi ravintolassa muun muassa murhan tekopaikasta ja -tavasta.

Anderssonia itseään ei tapahtumista voida enää kuulla, koska hän kuoli henkirikoksen uhrina vuonna 2018.

Saatuan tiedon Ünsalin murhasta Vilhunen väittää soittaneensa asiasta Aarniolle.

– Tieto murhasta tuntui koko kehossani. Kävelin ravintolan ovesta ulos oikealle Lönnrothinkatua ylös, ja soitin Aarniolle, Vilhunen muistelee.

Kuvassa on Jari Aarnio Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2020.
Jari Aarniota puolustaa asianajaja Riitta Leppiniemi (oik.). Kuva on saman jutun aiemmasta oikeusistunnosta.Silja Viitala / Yle

Aarnio: Tapasin Vilhusta harvoin

Aarnio teki muistiinpanoja Vilhusen puheista koko tämän kuulemisen ajan. Aarnio aloitti puheenvuoronsa oikeudenkäynnissä myöhemmin noin klo 15 keskiviikkona.

Aarnion asianajajana vuosia toiminut Riitta Leppiniemi on kertonut puolustuksen vetoavan muun muassa siihen, että kyseistä rikosta ei rikoslaissa vielä mainittu vuonna 2003. Silloin myöskään rikoksen valmistelu ei ollut vielä rikoslain mukaan rikos.

Aarnion kuulemisen aluksi hän kävi läpi Helsingin poliisin toimintaa 2000-luvun alussa. Aarnio oli tuolloin huumerikosyksikön päällikkö. Hän alleviivasi, että kaikissa huumetutkinnoissa tutkinnanjohtaja on tapauksen päällä, ei hänen esimiehensä.

Kun Aarnio tapasi Vilhusen ensimmäistä kertaa tämän ryhdyttyä poliisin tietolähteeksi, pinnalla olivat Pasilan pommi-isku, huumesyyttäjä Ritva Santavuoren mökin poltto ja huumepomo Osmo ”Lusu” Ahlqvistin murha.

– Nämä olivat aiheet, joista käskyjen mukaisesti kyselin Vilhuselta. Vilhunen vannoi, ettei hänellä ole mitään tekemistä iskujen kanssa, vaikka myöhemmin olemme saaneet lukea, että hän oli niiden takana, Aarnio kertoo.

Aarnio tapasi Vilhusta omien sanojensa mukaan harvakseltaan. He tapasivat kyllä autossa, mutta ajomatkat olivat Aarnion mukaan lyhyitä toisin kuin Vilhunen väitti.

Aarnion mukaan poliisin suunnitelmana oli saada Vilhusen läheisyyteen muita tietolähteitä.

– Pyrimme varmistamaan, että kertooko Vilhunen asioita oikein ja totuudenmukaisesti, Aarnio sanoo.

Aarnio kiistää saaneensa tietoja Ünsalista Vilhuselta

Aarnion mukaan kaikki Volkan Ünsalin tapaukseen liittyvät tiedot ovat tulleet hänelle huumejutun tutkinnanjohtajan kautta. Raninen, Andersson ja Leinonen olivat poliisin telekuuntelussa huumekauppaan liittyen.

Aarnion mukaan puhelin, jolla Vilhuseen pidettiin yhteyttä oli huumejutun tutkinnanjohtajalla. Lisäksi tietoja oli Aarnion mukaan välitetty tekstiviestein, ei soittelemalla, kuten Vilhunen väitti.

Aarnio kiisti saaneensa tietoja Ünsalin murhaan liittyen Vilhuselta. Vilhusen mainitsemaa puhelua murhan jälkeen Aarnio ei myöskään myönnä saaneensa.

– En ole koskaan Volkan Ünsalia nähnyt. En ole kuullut hänen ääntään. Ei ole henkilökohtaisia havaintoja ennen kuin murhaa alettiin selvittää, Aarnio kertoo.

– Koko ajan oli isoa huumekauppaa meneillään. Vilhuselta kyseltiin niistä. Tietoja, jotka liittyivät huumeisiin saatiin jonkin verrran Vilhuselta. Emme saaneet Ünsaliin liittyvästä henkirikossuunnitelmasta mitään tietoja. Ihmisistä, jotka siihen liittyivät saimme tietoja liittyen huumejuttuihin. Saimme tietoja heidän liikkeistään, kuka on menossa ulkomaille ja muuta sellaista, Aarnio sanoo.

Oikeudessa puhuttiin vuonna 2007 löytyneestä paperista, jonka Aarnio on kirjoittanut.

Paperi käsittelee poliisin tutkinnassa ollutta huumausainerikosta. Siinä lukee: “Syksyllä 2003 huumerikostutkinta sai arvaamattoman käänteen, kun tapahtui Ünsalin palkkamurha Vuosaaressa”.

Aarnio vetoaa siihen, että henkirikos tuli siis hänelle yllätyksenä kirjoituksen mukaan.

Tapaamista Volvossa Vilhusen kanssa Aarnio ei muista. Monet muutkin yksityiskohdat tapahtumista ovat sekä Vilhuselta että Aarniolta jo unohtuneet.

Varoitussoitto olisi ollut "grande katastrofi"

Aarnio myös kiisti väitteet, että hänellä olisi ollut avaimia Vuosaaren Kalviikintien asuntoon, jossa Ünsal murhattiin. Hän oli kyllä käynyt siellä tapaamassa Saarana tunnettua naista. Siksi hän oli voinut kuvailla asuntoa muille poliiseille, jotka olivat menossa tekemään sinne etsintää.

– Ei ole ollut avaimia, miksi ihmeessä minulla olisi avaimet toisen ihmisen asuntoon, Aarnio ihmettelee.

Murhatutkinnan alussa Aarnio kertoi olleensa mukana tutkinnassa, mutta 2003 loppupuolella hän vähensi tehtäviään, koska oli jäämässä virkavapaalle puoleksi vuodeksi. Aarnio muun muassa esitteli "Saaran" Ünsalin murhan tutkinnanjohtajalle.

– Väkivaltayksiköllä oli tutkinta kesken, joten en halunnut sekaantua muutoin kuin johdattamalla tutkinnajohtajan ja Saaran yhteen. Muistikuvieni mukaan tapaaminen oli murhan jälkeen, Aarnio toteaa.

Syyttäjän mukaan Aarnion olisi pitänyt soittaa varoitussoitto henkirikoksen uhkasta sen kohteelle tai kertoa rikoksen suunnittelijoille, että poliisi tietää aikeista. Aarnion mukaan asiasta liikkui Helsingin poliisissa vain huhuja.

Aarnio kuitenkin vastaa teoreettisella tasolla, mitä varoitussoitto järjestäytyneelle rikollisuudelle olisi hänen mielestään voinut aiheuttaa.

– Olisi ollut aivan hirveää, jos olisin ottanut yhteyttä. Se olisi ollut grande katastrofi. Ei ollut löyhää huhua parempaa tietoa siitä, että konnat keskenään ovat sotajalalla. Soittaminen olisi ollut virkatoimi. Ei voi randomina soitella, ajattelematta mitä siitä seuraa, Aarnio sanoo.

– Jos poliisi soittaa jollekin ja varoittaa henkirikoksen uhkasta, tuossa piirissä alkaa tiedon lähteen etsiminen ja tapahtuu niin sanottu kenttäoikeus. Jos aletaan heille soittelemaan löyhillä tiedoilla, se on edesvastuutonta eikä ainakaan lakiin perustu. Jos tähän jengiin olisi soittanut, meillä olisi pitänyt olla koko jengin seuranta ja Ruotsissakin tieto, että aiotaan soitella. Aivan varmasti kaikki asiat, mitä on huhujen pohjalta voitu tehdä rikosten estämiseksi on tehty, Aarnio jatkaa.

Tutkintavankeudessa samalla osastolla

Ünsalin palkkamurhajutun uuden selvittelyn alettua Aarnio ja Vilhunen päätyivät samalla osastolle Vantaan tutkintavankilaan vuonna 2017. Se mahdollisti tietojen vaihdon miesten välillä vankilassa henkirikoksen tutkintaan liittyen.

– Siellä Vilhunen kertoi, mitä Keskusrikospoliisin tutkinnassa tapahtui. Hän kertoi, että kytät eivät ole hänestä kiinnostuneita, vaan minusta. Vilhunen kertoi, että häntä ajetaan kulmaan. Minä informoin kaiken avustajalleni Riitta Leppiniemelle. Hän teki muistiinpanot. Näin meni yhteiselomme Vantaan vankilassa, Aarnio muistelee

Kumpikin syytetty saapui paikalle Helsingin käräjäoikeuteen suoraan vankilasta. Aarnio suorittaa 13 vuoden tuomiota useista törkeistä huumausainerikoksista ja virkarikoksista.

Vilhunen puolestaan suorittaa 10 vuoden tuomiota törkeistä huumausainerikoksista, joissa hovioikeus katsoi hänen toimineen Aarnion rikoskumppanina. Korkein oikeus ei antanut jutussa valituslupaa.

Käsittelypäiviä jutulle on varattu kaikkiaan 20, joista takana on viisi.

Lisää aiheesta:

Jari Aarnion puolustus väittää ex-rikollispomon yrittävän välttää elinkautisen Aarnion kustannuksella

"Rikollispomo soitti järkyttyneenä Aarniolle, miten murha pääsi tapahtumaan", Aarnio: Minulla ei ollut tietoa – Yle seurasi hetki hetkeltä

Yle seurasi hetki hetkeltä – Aarnio kiistää jyrkästi murhasyytteen: "Tuntuu kohtuuttomalta, minulla ei ollut mitään tietoa suunnitelmasta"

Aarnion ja Vilhusen murhajutun poliisitutkinta: Syytöksiä rikollisten kostosta ja väitteitä todistajan syvästä rakastumisesta tutkinnanjohtajaan

Lue seuraavaksi