1. yle.fi
  2. Uutiset

Miksi Kiina ei ole jo saavuttanut Yhdysvaltoja? Digitalisaatioista huolimatta aseteknologia ei siirry maasta toiseen napinpainalluksella

Kiina ei ole onnistunut saavuttamaan Yhdysvaltoja uusimassa aseteknologiassa.

vakoilu
F-35B -hävittäjä USS Essex -lentotukialuksen kannella.
F-35-hävittäjässä on yli 300 000 osaa. Näin monimutkaisia sotakoneita on vaikea kopioida pelkän teollisuusvakoilun avulla.Yhdysvaltain laivasto / EPA

Sulavalinjainen hävittäjä ampaisee taivaalle Kiinan Guangdongissa.

Suihkumoottori tuottaa räjähtävää voimaa liki 2000 asteen lämpötilassa. Kone kääntyy jyrkkään syöksyyn, mutta moottorin tulikuumat metalliosat pysyvät tarkalleen niille valetussa muodossa. Turbiinin siivekkeet pyörivät nekin juuri oikealla liikeradalla, juuri oikealla nopeudella.

Zhuhai Air Show´n yleisö taputtaa. Marraskuussa 2016 ensilentonsa yleisön edessä tehnyt J-20-häivehävittäjä on kiinalaisen insinööritaidon kirkkain tähti.

Mutta analyytikoille se on pettymys.

Hävittäjän ydin – voimaa tuottava suihkumoottori – on tekniikaltaan lähempänä vanhaa F-16:ta kuin viidennen sukupolven F-35-hävittäjää.

Tällainen takamatka on erikoista, sillä Kiina on viime vuosikymmenet kirinyt Yhdysvaltoja laajalla rintamalla tieteessä ja teknologiassa. Kännyköissä ja tietoverkoissa se on jo noussut Yhdysvaltojen rinnalle, osin edelle.

Miksi Kiina ei ole saavuttanut Yhdysvaltoja aseteknologiassa?

Uuden keksiminen ei ole ollut kommunistisen Kiinan juttu.

Kiina on 2000-luvulla hyötynyt siitä, mitä politiikan tutkijat kutsuvat “takapajuisuuden eduksi”. Tällä tarkoitetaan sitä, että kehityksessä jäljessä oleva maa voi päästä nopeammin ja pienemmällä panostuksella samalle tasolle edistyneemmän kilpailijansa kanssa.

Siinä missä edelläkävijä on joutunut investoimaan paljon tutkimukseen, perässätulija voi vain kopioida jo keksityn teknologian.

Uuden keksiminen ei ole ollut kommunistisen Kiinan juttu.

MIT-yliopiston Technology Review -julkaisu (siirryt toiseen palveluun) on listannut viime vuosilta toistakymmentä vakoilutapausta, missä amerikkalaiset insinöörit, tutkijat ja alihankkijat ovat vuotaneet teknologiasalaisuuksia Kiinaan.

Tämän päälle tulevat verkossa tapahtuneet tietomurrot. Ja julkisuudesta pois pidetyt tapaukset. Ja ne tapaukset, joista Yhdysvallat ei vielä edes tiedä.

Kiinan innokkuus on huomattu Washingtonissa.

Presidentti Donald Trump ei ole ensimmäinen amerikkalainen poliitikko, joka on syyttänyt Kiinaa teollisuusvakoilusta. Myös Barack Obama varoitti Pekingiä varastamasta amerikkalaisten yritysten liikesalaisuuksia.

Puheilla on ollut vähän vaikutusta.

Yhdysvaltain signaalitiedustelukeskuksen NSA:n entisen johtajan Keith Alexanderin mukaan Kiina suorittaa parhaillaan “suurinta omaisuudensiirtoa ihmiskunnan historiassa”.

NSA:n päämaja
Yhdysvallat kiistää harjoittavansa kaupallista teollisuusvakoilua. Kuvassa Marylandissa sijaitseva NSA, joka vastaa Yhdysvaltain signaalitiedustelusta.EPA

Amerikkalaiset ovat huolissaan, koska vakoilu on tullut digitalisoitumisen myötä entistä helpommaksi. Kirjastollinen tietoa pystytään nyt kopioimaan ja siirtämään muualle yhdessä silmänräpäyksessä.

Samaan aikaan aseteknologian kehittäminen on siirtynyt pois valtion tutkimuslaitoksista monikansallisiin yrityksiin. Ne eivät ole parhaita paikkoja säilyttää salaisuuksia.

– Kiina imuroi yrityksistä aivan kaiken, mikä irti lähtee, Valkoisessa talossa pitkään palvellut tiedustelujohtaja Richard Clark kiteytti jo vuonna 2012.

Tämä ei kuitenkaan ole tuottanut Pekingin toivomaa tulosta.

Kiinan hitaus Yhdysvaltojen kiinni saamisessa on poikkeuksellista. Historiallisesti asejärjestelmien kopioiminen on onnistunut huomattavasti nopeammin.

1900-luvulla ydinaseet levisivät vakoilun siivittäminä hyvin nopeasti johtaviin suurvaltoihin.

Kun presidentti Harry Truman kertoi Josif Stalinille Yhdysvaltojen kokeilleen uutta atomiasetta, neuvostojohtaja toivotti virkaveljelleen tyynesti onnea kyselemättä sen enempää.

Manhattan-projektiin ujutettujen vakoojien ansiosta Stalin tiesi jo hyvin, minkälainen amerikkalaisten uusi ase tulisi olemaan.

Nyt Kiinan ympäri maailman levittäytynyt tiedustelukoneisto kuiskuttaa tietoa presidentti Xi Jinpingin korvaan. Tämä tieto ei ole kuitenkaan työntänyt Kiinaa Yhdysvaltojen ohi kehittyneessä aseteknologiassa.

Kiinan Sputnik on edelleen laukaisematta.

Tutkijoiden selitys ilmiölle on loppujen lopuksi melko yksinkertainen.

Naton sotilaskorkeakoulun tutkija Andrea Gilli ja Zürichin teknillisen yliopiston turvallisuusohjelman tutkija Mauro Gilli julkaisivat aiheesta viime vuonna selvityksen arvovaltaisessa Security Studies -lehdessä. (siirryt toiseen palveluun)

Heidän mukaansa uudet asejärjestelmät ovat teknisesti niin pitkälle kehittyneitä ja monimutkaisia kokonaisuuksia, ettei niitä yksinkertaisesti pysty varastamaan vakoilemalla.

– Digitalisoituminen on helpottanut aseteollisuuden vakoilua. Se on totta. Mutta suunnattomasti kasvanut asejärjestelmien monimutkaistuminen on vaikeuttanut sitä. Tämä painaa vaakakupissa enemmän, Mauro Gilli arvioi puhelimitse Ylelle.

Gilli nostaa esimerkiksi lentokonesuunnittelun.

1930-luvulla tyypillinen hävittäjäkone koostui sadoista osista. Tultaessa 1950-luvulle tämä luku oli noussut kymmeniin tuhansiin.

Nyt modernissa häivehävittäjässä on yli 300 000 komponenttia ja 5,6 miljoonaa riviä ohjelmistokoodia.

– Tällaisen kokonaisuuden varastaminen vakoilun avulla on hyvin, hyvin vaikeaa, Gilli kiteyttää.

Mauro Gilli
Zürichin teknillisen yliopiston turvallisuusohjelman tutkija Mauro Gilli uskoo teknologian vakoilemisen tulleen entistä vaikeammaksi.Mauro Gilli

Kiinan aseteollisuuden takamatkassa ei ole kyse pelkästään häivehävittäjistä.

Kiina ei vieläkään pysty haastamaan Yhdysvaltoja esimerkiksi vedenalaisessa sodankäynnissä, autonomisissa asejärjestelmissä tai avaruudessa.

Rand-ajatushautomon vuonna 2017 julkaisema Kiinan ja Yhdysvaltojen asevoimien vertailu on tylyä luettavaa kiinalaisille kenraaleille. Jos Etelä-Kiinan merelle syttyisi nyt konflikti, Kiina häviäisi ja rumasti. Mitä kauemmas merelle siirrytään, sitä ylivoimaisempi Yhdysvallat on.

Kyse ei ole sattumasta.

Obaman vuonna 2010 hyväksymä AirSea Battle on pitkälle tulevaisuuteen katsova taistelukonsepti, joka ohjaa Yhdysvaltojen asevoimien valmistautumista seuraavaan suuren sotaan. Sen perusolettamus on, että tämä konflikti tullaan ratkaisemaan merellä ja ilmatilassa.

Näissä olosuhteissa miesvahvuudella ei ole samanlaista merkitystä kuin maasodankäynnissä. Jatkuvan liikkeen hallitsemalla taistelukentällä erilaiset mittaus- ja paikannusjärjestelmät ovat keskeisessä osassa.

Teknologinen taso ja kyky yhteistoimintaan ratkaisevat voittajan.

Toistaiseksi Kiina ei pysty paikallistamaan vihollista yhtä kaukaa ja tarkasti kuin Yhdysvallat. Esimerkiksi avaruusteknologiassa ja sukellusvenesodankäynnissä asiantuntijat puhuvat vuosikymmenten takamatkasta.

USS Kearsargen tutkahuone
Paikanna ja tuhoa. Modernissa sodankäynnissä erilaiset sensorijärjestelmät ovat keskeisessä roolissa. Elokuussa 2006 maihinnousualus USS Kearsargen miehistö harjoitteli, miten toimia, jos Panaman kanava joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.Alejandro Bolivar / EPA

Yhdysvaltain puolustusministeriölle konsulttina toimineen Gillin mukaan harva siviilipuolen tutkija ymmärtää, miten suunnattoman monimutkaisia uudet asejärjestelmät ovat. On ylipäätään pieni ihme, että ne saadaan toimimaan edes omassa maassa.

Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltojen Tyynellä valtamerellä parhaillaan kehittämä ballististen ohjusten GMD-torjuntajärjestelmä. Sen on määrä joskus tulevaisuudessa pysäyttää Pohjois-Korean ja Iranin laukaisemat ydinohjukset avaruudessa, noin 140 kilometrin korkeudessa.

Hankkeessa mukana olevien asiantuntijoiden mukaan avaruuteen laukaistavan “tappolaitteen” on osuttava maata kohti syöksyvään ohjukseen tuuman tarkkuudella. Kaikissa sääolosuhteissa, milloin tahansa, missä tahansa.

Sellainen on vaikeaa. Yli 67 miljardia dollaria maksanut järjestelmä ei vieläkään toimi kunnolla.

Projektissa mukana ollut Raytheon-yhtiön insinööri pidätettiin viime vuonna Yhdysvalloissa. Syytteen mukaan suunnittelija oli vieraillut Kiinassa mukanaan tietokone täynnä hankkeeseen liittyviä salaisia asiakirjoja.

Vakoilu kannattaa aina.

Tutkija Mauro Gilli

Tiedossa ei ole, mitä kiinalaiset tiedoilla tekevät. Maa ei ole tiettävästi rakentamassa omaa ohjuskilpeään Tyynellemerelle.

– Vakoilu kannattaa aina, vaikka sen avulla ei pystyisikään rakentamaan samanlaista järjestelmää. Tekniset tiedot vastustajan kyvyistä auttavat esimerkiksi omien operaatioiden suunnittelussa ja ylipäätään sopeutumisessa, Gilli sanoo.

Jos Kiina kuitenkin mielii joskus niskan päälle, pelkkä sopeutuminen ei riitä. Teknologinen takamatka Yhdysvaltoihin on kurottava umpeen.

NASA:n työntekijä kävelee raketin kaukaisualustalla.
Vandenbergin lentotukikohta Kaliforniassa tunnetaan NASA:n operoimista laukaisuista. Tästä tukikohdasta käsin on tulevaisuudessa tarkoitus torjua myös mannertenvälisiä ohjuksia.Bill Ingalls / NASA

Mannertenvälisiltä ydinohjuksilta suojaavan kilpijärjestelmän rakentaminen avaruuteen vaatii suunnattoman määrän eri alojen osaamista.

– Avioniikkaa, lujuusoppia, virtausmekaniikka...Gilli alkaa listata.

Hänen mukaansa Kiinassa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi eri alojen laboratorioita, tutkimuslaitoksia tai asiantuntijoita, jotta vakoilun kautta saatavaa informaatiovirtaa pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Keskittyminen IT-sektorille johtuu Kiinan heikosta patenttisuojasta. Tämä on vähentänyt halua investoida pitkää tuotekehitystä vaativille aloille.

Kiinalaisten takamatkan esimerkiksi juuri hävittäjissä uskotaan johtuvan osin maan heikosta osaamisesta metallurgiassa.

Kiinalaiset eivät ole toistaiseksi onnistuneet kehittämään riittävän lujia metalliseoksia, jotka kestäisivät nykyaikaisten suihkumoottorien enimmäistehoja.

Kaksi kiinalaista J-20 Chengdu -hävittäjää ilmassa.
Kiinalaisen J-20-hävittäjän eri versioissa on käytössä sekä venäläisiä että kiinalaisia suihkumoottoreita. Kiinalaisilla on ollut vaikeuksia suunnitella ääriolosuhteita kestäviä moottoreita.Aleksandar Plavevski / EPA

Tutkijoiden analyysissa vakoilun tekninen helpottuminen tarkoittaa tiedon siirron helpottumista.

Suurissa hankkeissa kaikista keskeisin tieto ei kuitenkaan ole paperilla vaan ihmisten päässä – ja heitä on paljon.

Aseteollisuudessa atomipommin isän Robert Oppenheimerin ja raketti-insinööri Wernher von Braunin ajat ovat kauan sitten päättyneet.

Enää ei ole ole yhtä pääkehittäjää, jonka kaappaamalla saisi koko hankkeen haltuunsa. Se, joka tuntee koko projektin, ei tunne yksityiskohtia. Ja juuri niillä on merkitystä.

Arviolta kuusi tuhatta ihmistä on osallistunut F-35-hävittäjän suunnitteluun.

– Jos uusi asejärjestelmä halutaan varastaa, pitäisi oikeastaan varastaa sen tuottanut organisaatio, Gilli kiteyttää.

Se vasta vaikeaa onkin.

Vuonna 1961 presidentti Dwight Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan amerikkalaisia äänestäjiä sotateollisesta kompleksista.

Vanha kenraali puhui sotateollisuuden ja asevoimien muodostamasta epävirallisesta yhteisöstä, joka pyrkii vaikuttamaan Yhdysvaltojen poliittiseen päätöksentekoon.

Sotaväki haluaa aseita ja aseteollisuus haluaa kauppoja. Eisenhower varoitti kuulijoitaan siitä, että tämä ryhmä saa helposti liikaa sananvaltaa siihen, mihin Yhdysvallat käyttää rahansa.

Harva taisi kuunnella. Nyt 60 vuotta myöhemmin suunnattomaksi paisunut sotateollinen kompleksi selittää Yhdysvaltojen etumatkaa kehittyneissä aseissa.

Se on myös asia, jota ei noin vain siirretä mantereelta toiselle.

Yhdysvaltain talouselämän rakenne on kilpavarustelun, Vietnamin, Irakin ja Afganistanin sotien muovaama. Kiinan talous on joutunut kärsimään milloin mistäkin kokeilusta, mutta valtioiden väliset sodat eivät ole sitä puristaneet.

Vuonna 2020 General Dynamicsin, Northrop Grummanin, Raytheonin ja Lockheed Martinin kaltaisille amerikkalaisen aseteollisuuden jättiläisille ei löydy haastajia. Kiinalla on kukoistavia IT-firmoja, mutta niitä ei pysty muuttamaan yhdessä yössä sotakoneiden tuottajiksi.

Toisessa maailmansodassa amerikkalaiset jääkaappivalmistajat pantiin valssaamaan hävittäjien siipiä. Ei panna enää.

– Kännykkäpelejä suunnittelevaa koodaajaa ei voi laittaa ohjelmoimaan hävittäjän tutkaohjelmistoa. Se ei vain toimi niin, Gilli sanoo.

Teknologian voimakkaalla eriytymisellä on merkitystä myös vakoilulle. Harva suunnittelija haluaa ottaa vieraan komponentin tai koodinpätkän ja sulauttaa sen sellaisenaan omaan projektiin.

– Päivän päätteeksi vakoilu voi antaa ideoita ja vaikutteita, mutta suoria ratkaisuja kovin vähän. Projektit ovat niin erilaisia, Gilli kiteyttää.

Eteläkorealainen mies katselee uutislähetystä Pohjois-Korean ohjuskokeesta.
Yhdysvaltojen kehittämän GMD-ohjustorjuntajärjestelmän on määrä tulevaisuudessa pysäyttää Pohjois-Korean yksittäiset ohjukset. Monen ohjuksen hyökkäystä sillä ei pysäytetä.Jeon Heon-Kyun / EPA

Yhdysvalloilla ei ole vuosiin ollut ketään, jolta se voisi yrittää kopioida kehittynyttä aseteknologiaa. Tämä saattaa pian muuttua.

Kiina on viime vuosina ottanut jättiharppauksia tekoälytutkimuksessa ja kvanttitietokoneiden kehittämisessä. Kukaan ei tiedä, miten nämä uudet teknologiat tulevat muuttamaan sodankäyntiä.

Yksi arvaus löytyy Pohjois-Dakotan tasangoilta. Minotin ohjustukikohdassa on säilytetty vuosikymmeniä Minuteman 3 -ydinohjuksia.

Maalta laukaistavat ohjukset on haluttu pitää kunnossa, koska yllättävä läpimurto sukellusveneiden paikantamisessa voi yhtäkkiä mitätöidä Yhdysvaltain mereltä käsin toimivan ydinasepelotteen.

Valtameren värähtelyjä seulova kiinalainen tekoäly voi järjestää juuri tämäntapaisen yllätyksen.

Täysin ennakoimattomat yllätykset ovat sitten astetta vakavampi juttu.

Niihin Yhdysvallat varautuu ainoalla mahdollisella tavalla – vakoilemalla Kiinaa.

Lue lisää:

Entistä CIA:n työntekijää syytetään vakoilusta Kiinan hyväksi

Yhdysvallat syyttää kiinalaisten hakkereiden yrittäneen varastaa tietoja koronarokotetta kehittäviltä yrityksiltä

James Olson tunsi CIA-vakoojan, jolle kelpasi viina ja Venäjän rahat – Nyt entinen tiedustelupomo neuvoo, miten vakoojat käräytetään kylmän sodan opeilla

USA on käskenyt Kiinaa sulkemaan Houstonin-konsulaattinsa Texasissa – Kiina harkitsee vastatoimia ja varoittaa opiskelijoitaan "häirinnästä"

Lue seuraavaksi