1. yle.fi
  2. Uutiset

Lihavat vuodet pysyvästi ohi arkkihiippakunnassa – seurakuntalaisten oma vastuu kasvaa, kun palkattu henkilöstö vähenee

Vähenevä jäsenmäärä ja pienenevät verotuotot pakottavat seurakunnat radikaaleihin uudistuksiin.

seurakunnat
Keski-Porin kirkko, koristeellinen metallikuvio ikkunassa
Yksityiskohta Keski-Porin kirkossa.Nea Hakamäki ja Ellen Rautava / Yle

Turun arkkihiippakunnan eli Varsinais-Suomen ja Satakunnan seurakunnissa on edessä talouden sopeutustoimia. Osa seurakunnista on jo tehnyt isoja leikkauksia, mutta missään taloustilanne ei ole paranemassa.

Yle lähetti arkkihiippakunnan seurakuntiin kyselyn, johon vastasi 15 kirkkoherraa tai talouspäällikköä erikokoisista seurakunnista hiippakunnan kaikilta laidoilta. Vastausten yleiskuva on selkeä: seurakuntien verokertymät pienenevät, kun jäsenmäärä vähenee, seurakuntalaiset vanhenevat ja syntyvyys jää matalalle tasolle.

– Kirkollisverotulot tulevat tulevaisuudessa laskemaan, ja meille ennustetaan jäsenmäärään noin prosentin vuosittaista laskua. Tulevaisuudessa toimintaa on sopeutettava sen mukaisesti, Turun seurakuntayhtymän vt. talous- ja kehittämisjohtaja Jaana Hörkkö sanoo.

Korona ei romuttanut taloutta

Koronaepidemian vaikutus seurakuntien talouteen on toistaiseksi jäämässä pelättyä pienemmäksi.

– Korona on vaikuttanut yllättävän vähän. Saattaa olla, että sen vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, Ulvilan kirkkoherra Marianne Känä arvioi.

Korona on tuonut seurakunnille myös lisämenoja esimerkiksi diakoniassa, kun toimeentulon ongelmista kärsivät seurakuntalaiset ovat hakeneet apua.

– Osaltaan korona on ajanut toimintaa alas, mikä tuo osittaisia säästöjä, mutta samalla osa toimintatuotoista on poissa. Lisäksi tauti on pakottanut uusiin hankintoihin ja muihin menoihin, Euran kirkkoherra Sami Tolvanen sanoo.

Osa kirkkoherroista arvelee, että vaikutus verotuloihin näkyy vasta tulevaisuudessa.

Rakennuskanta liian iso

Seurakunnissa harkitaan nyt joka puolella, mistä toiminnasta ja tiloista voitaisiin säästää. Arvokkaista kirkkorakennuksista luopuminen ei ole mielessä.

– Seurakuntayhtymällä on suuri kiinteistömassa. Mahdolliset luopumiset kartoitetaan laadittavan kiinteistöstrategian avulla, Porin seurakuntayhtymän hallinto-, talous- ja henkilöstöpalvelujen päällikkö Eeva Uusimäki sanoo.

– Kaksi kiinteistöä, leirikeskus ja seurakuntakeskus, ovat myynnissä. Myynnissä olevat kiinteistöt aiheuttavat edelleen ylimääräisiä kuluja, Nakkilan kirkkoherra Markku Järviö kertoo.

Liitoksia edessä

Vaikein taloustilanne vaikuttaa olevan pienissä seurakunnissa niillä alueilla, joilla myös kunnilla menee huonosti. Kun väestö on ikääntynyttä ja tulot vähäiset, se näkyy sekä kuntien että seurakuntien rahapussissa.

Pohjois-Satakunnassa sijaitsevan Karvian kirkkoherra Seppo Myyryläinen kertoo, että seurakunnalla ei ole enää myytäviä rakennuksia eikä henkilökunnastakaan oikein pysty säästämään. Hän pitää seurakuntaliitosta väistämättömänä viimeistään vuosikymmenen puolivälissä.

– Hengellisen työn osalta on vaikea enää säästää, kun minimillä mennään. Tulevat säästöt näkyvät seurakuntatoiminnassa, Myyryläinen pahoittelee.

Karvian seurakunta kävi jo liitosneuvotteluja lähiseurakuntien kanssa muutama vuosi sitten, mutta jättäytyi lopulta liitoksen ulkopuolelle. Käytännössä liitossuunta olisi Kankaanpää, mutta sielläkään ei sada mannaa taivaalta.

– Tiukkeneva talous pakottaa tulevaisuudessa siihen, että töitä tehdään nykyistä pienemmällä henkilöstömäärällä, Kankaanpään kirkkoherra Mika Kyytinen toteaa.

Arkkihiippakunnan pienimmät seurakunnat Kustavi ja Taivassalo toimivat kirkkoherra Tiina Rautiaisen mukaan jo nyt pääosin yhteisillä työntekijöillä. Kustavissa on 720 seurakuntalaista, Taivassalossa 1 260.

Nostetaanko veroja?

Kun verotulot vähenevät, perinteinen keino paikata taloutta on nostaa veroprosenttia. Osa seurakunnista on jo turvautunut verojen korottamiseen, Raumalla ja Säkylä-Köyliön seurakunnassa pohditaan parhaillaan veronkorotusta.

– Uskon seurakuntalaisten ymmärtävän, että tämä [veronkorotus 1,6 prosentista 1,8 prosenttiin] mahdollistaa seurakunnan toiminnan jatkossakin, vaikka ei mikään mukava ratkaisu olekaan, Säkylä-Köyliön seurakunnan vs. kirkkoherra Anna-Kaisa Hautala sanoo.

Useimmissa seurakunnissa veronkorotusta ei harkita.

– Veroprosentti on 1,6 prosenttia, eikä sitä ole halukkuutta nostaa. Uskomme, että pärjäämme tarkan euron taloudenpidolla, Eurajoen kirkkoherra Asko Riihimäki toteaa.

– Jos painetta olisikin veron korottamiseen, kynnys siihen on hyvin suuri, Harjavallan kirkkoherra Tuomo Lindgren sanoo.

Mikä on toiminnan ydin?

Seurakunnilla on monenlaisia menoja: Rakennuksista on pidettävä huolta ja henkilöstön palkat maksettava. Rahaa käytetään diakoniatyöhön, lähetystyöhön ja kristinopin siirtämiseen lapsille ja nuorille.

Seurakunnissa pidetään viimeiseen asti kiinni jumalanpalveluksista ja esimerkiksi rippikouluista.

– Seurakuntalaisemme pitävät tärkeimpänä diakonian, lasten, nuorten ja perheiden huomioimista toiminnassamme, Raision kirkkoherra Sari Lehti kuvaa.

Hautaustoimeen ja väestörekisteritoimintaan kirkko saa merkittävän vuosittaisen avustuksen valtiolta. Silti Säkylä-Köyliön kirkkoherra Hautala olisi valmis luopumaan kirkonkirjojen ylläpidosta.

– Pahoin pelkään, että verotulojen laskiessa meille jäävät nämä kolisevat rakenteet ja hengellinen elämä siirtyy jonnekin muualle.

Työaikakirjanpitoa ja sponsoreita

Yrityselämästä tuttu tehokkuusajattelu ei yhdisty ajatuksissa ensimmäisenä seurakuntien toimintaan, mutta uudet tuulet puhaltavat kirkossakin: Työajan kirjanpidon uudistus tuo mahdollisuuksia seurata paremmin panosten ja tuotosten suhdetta.

– Välillistä säästöä saadaan ensi vuoden alusta, kun työajattomien hengellisten työntekijöiden työ muuttuu työajalliseksi eli tiedämme tarkemmin, mitä nykyisillä resursseilla enimmillään saadaan aikaan, Maskun kirkkoherra Jouko Henttinen sanoo.

Paimion kirkkoherra Vesa Tuominen näkee mahdollisuuksia uudenlaisissa yhteistyön muodoissa. Hän sanoo, että seurakunnan on etsittävä tuleviin tapahtumiinsa ulkopuolisia sponsoreita.

Muuttuva kirkko

Millainen sitten on tulevaisuuden seurakunta? Todennäköisesti hyvin toisenlainen kuin vielä tänä päivänä.

Seurakuntien nykyinen toimintamalli on rakennettu aikana, jolloin kirkkoon kuuluminen oli sääntö ja siitä eroaminen poikkeuksellista. Eurajoen kirkkoherra Asko Riihimäki muistuttaa laskelmista, joiden mukaan parinkymmenen vuoden kuluttua enää alle puolet suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaisiin seurakuntiin.

Radikaali muutos ja paluu juurille?

Kun enemmistö ei ole enää kiinnostunut kirkon toiminnasta ja sen tarjoamasta maailmankuvasta, seurakuntien on väistämättä muututtava.

Useat kirkkoherrat korostavat, että jo tällä hetkellä vastuuta seurakunnan toiminnasta pyritään siirtämään palkatulta henkilökunnalta maallikoille, jotka toimivat vapaaehtoispohjalta.

Rauman kirkkoherra, ensi kesänä eläköityvä Henry Liivola pohtii asiaa historian näkökulmasta ja arvioi, että muutos ei ole uutta auringon alla. Pikemminkin nyt on päättymässä hyvin lyhytaikainen vaihe kirkon pitkässä historiassa.

– Seurakuntien voimakas henkilöstökasvu meillä Suomessa alkoi viime sotien jälkeen. Kirkon tuhatvuotista ikää ajatellen se on varsin nuori ja siten lyhyen aikaa erityisesti Suomessa tapahtunut ilmiö, Liivola sanoo.

Herätysliiketaustaiselle Liivolalle vapaaehtoistyön ja omaehtoisen toiminnan korostaminen ei tunnu vastenmieliseltä. Hänestä kyse on toki radikaalista toimintakulttuurin muutoksesta, mutta myös "paluusta juurille".

– Kasvavassa määrin aikaisemmin työntekijöille kuuluneita vastuita siirtyy vapaaehtoisella pohjalla toimivien maallikkojen vastuulle. Selvää tietenkin on, että maallikot tulee varustaa tehtäviinsä. Maailmanlaajasti ajatellen eri kirkkokuntien seurakunnat toimivat pääsääntöisesti tällä periaatteella ja ovat tehneet niin koko historiansa ajan.

Lue seuraavaksi