1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. muistihäiriöt

Oliko muisto hyväksikäytöstä totta vai ei? Asiantuntijan mukaan taitamaton terapia voi synnyttää valemuistoja

Terapeutin toistuvat vihjailut murskasivat perheen: “Isä on rikkonut rajojasi rajusti. Onko se ollut toistuvaa?”

Tummasävyisessä kuvassa näkyy lapsen siluetti, joka pitelee toisessa kädessään leluvauvaa kävellessään ruohikossa.
Elina löysi mökiltä verisen patjan. Yhtäkkiä kaikki tuntui selvältä: isä oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi. Voit katsoa Perjantai-dokkarin Insesti vai valemuisto? klikkaamalla kuvaa.

“Terapeuttini alkoi manipuloida minua ja syöttää mielikuvia siitä, että isäni olisi käyttänyt minua seksuaalisesti hyväksi. Hajosin ja menin täysin sekaisin tässä terapiassa.”

“Psykoterapiassa vaikeuksieni syyksi alkoi muodostua lapsuudenaikainen hyväksikäyttö. Katkaisin yhteyden lapsuuden perheeseen, vaikka en koskaan muistanut hyväksikäyttöä. Vuosia terapian jälkeen tajusin, ettei mitään hyväksikäyttöä koskaan ollutkaan.”

“Terapeutti hivutti mieleeni, että olisin insestin uhri. Se ei ole totta, olen sen selvittänyt. Terapiasta on nyt 15 vuotta, mutta olen edelleen järkyttynyt. Tuntematta isääni ollenkaan terapeutti syytti häntä rikoksesta.”

Kuva: Janne Langen / Yle

Kun Yle Perjantai pyysi ihmisiä kertomaan pieleen menneestä terapiasta, vastausten tulvasta erottui useampi mykistävä tarina valemuistoista, jotka kirjoittajat kertoivat istutetun heidän mieleensä terapiassa.

Yksi kirjoittaja oli perheenäiti Pohjois-Suomesta.

“Olen kokenut useamman vuoden kestäneen taitamattoman psykoterapiahoidon, mikä lopulta murskasi perheeni elämän. Valitin terapeutista aluehallintovirastoon, ja terapeutti sai huomautuksen. Haluaisin kertoa tarinani voidakseni auttaa tai varoittaa muita ihmisiä.”

Se on kertomus äidistä ja tyttärestä, tarina, jossa yksi ja sama terapeutti näki merkkejä siitä, että he olisivat molemmat joutuneet oman isänsä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Terapiaa äidille ja tyttärelle

Tarina alkaa äidistä. Tytär aloittaa terapian vasta vuosia myöhemmin.

Kuva: Janne Langen / Yle

Ulospäin kulissit olivat kunnossa. Perheenäidillä oli kuitenkin salaisuus: sisäisiä pelkotiloja ja ahdistusta, rytmihäiriöitä, tukehtumisen tunteita - erilaisia oireita, joihin ei löytynyt selitystä. Hän etsi apua terapiasta ja kokeili useita terapeutteja, kunnes tunsi löytäneensä sen oikean.

Alussa kaikki sujui hyvin, ja luottamus terapeuttiin syveni.

– Kirjoitin muistikirjaani kaiken, mitä terapeutti sanoi minulle, jotta voisin analysoida asioita itse, perheenäiti kertoo vuosia myöhemmin puhelimessa.

Pedofiilitarinoita ja vihjailuja

Nimensä hän haluaa pitää salassa. Perhe on hajonnut, haavat ovat auki ja läheisiä on suojeltava.

Kun terapiaa oli kestänyt pari vuotta, kaikki muuttui.

– Terapeuttini alkoi kertoa tarinoita pedofiileistä ja vihjailla, että isäni olisi käyttänyt minua seksuaalisesti hyväkseen. Se on täysin absurdi väite.

“Onko joku tehnyt sinulle jotakin ja uhannut, ettet saa kertoa kenellekään tai tapahtuu jotakin hirveää?” terapeutti saattoi kysyä istunnon aikana. Ja seuraavalla kerralla. Ja sitten taas, yhä uudestaan.

– Tämä on hyvin ongelmallista, valemuistoihin perehtynyt oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman toteaa kuullessaan äidin tarinan.

Hän painottaa, että valemuistoja on tutkittu paljon. Kaikkein eniten ne tuntuvat konkretisoituvan juuri seksuaalirikosepäilyissä.

– On riski tuoda huonosti voivalle asiakkaalle tulkintoja siitä, että oireiden taustalla saattaa olla unohdettu hyväksikäyttökokemus. Asiakas voi pikkuhiljaa alkaa muodostaa terapeutin vihjailuista selityksen, josta ajan myötä tulee muiston kaltainen tarina, Korkman sanoo.

Puoskariterapeutit huolestuttavat

Kysymys on erityisen haastava siksi, että niin hyväksikäyttökokemuksen kuin muidenkin seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien esiin nostaminen voi muutenkin olla vaikeaa asiakkaalle.

– Psykoterapiakoulutuksissa pitäisi käsitellä tarkoin sitä, miten seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta yleensä voidaan puhua välttäen liiallista johdattelua, Korkman muistuttaa.

Kuva: Janne Langen / Yle

Eniten häntä huolestuttavat niin sanotut “puoskariterapeutit”, joilla ei välttämättä ole koulutusta ja jotka eivät sen vuoksi ole viranomaisten valvottavissa.

– On olemassa hyvin kyseenalaisia “terapiamuotoja”, ja välillä tuntuu siltä, että niissä etsitään nimenomaisesti hyväksikäyttökokemuksia, Korkman pohtii.

Hän muistuttaa, että aika on muuttunut: aikaisemmin hyväksikäyttökokemuksista vaiettiin. Nyt niistä puhutaan avoimemmin, mutta väärät väitteet ja valemuistot ovat kehityksen varjopuolia.

– Terapiassa osataan kenties paremmin huomioida hyväksikäytön mahdollisuutta, mutta toisaalta muistin vääristymisriskiä ei aina osata huomioida tarpeeksi hyvin, Korkman jatkaa.

“Mitä isä teki sinulle?”

Annetaan perheenäidin jatkaa tarinaa.

Hänen muistiinpanoistaan käy ilmi, kuinka terapeutin vihjailut jatkuivat viikosta ja kuukaudesta toiseen:

“Liittyykö se siihen, mitä isä on tehnyt sinulle? Isä on voinut tehdä mitä vaan voimistaakseen seksuaalisuuttaan. Isä on rikkonut rajojasi rajusti. Onko se ollut toistuvaa? Rajumpaa, vähemmän rajua? Onko voinut tapahtua jotakin, kun olet unessa? Mies voi kajota tyttöön peräaukon kautta, jotta hän ei jätä jälkeä…”

– Minuun kohdistui taitavaa manipulointia parin vuoden ajan. Mitään seksuaalista hyväksikäyttöä en ole koskaan elämässäni kokenut, vaan terapeutti tarjosi tätä selittäväksi tekijäksi ilman todellisia perusteita, perheenäiti vakuuttaa.

Tilanne eskaloitui, kun perheen tytär aloitti käynnit samalla terapeutilla stressaavan elämäntilanteen vuoksi. Jonkin ajan kuluttua tyttären käytös muuttui, ja hän katkaisi yhteyden vanhempiinsa.

Sitten tuli viesti, jossa tytär syytti isäänsä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kuva: Janne Langen / Yle

Viestin luonteesta ja kielenkäytöstä huomasin heti, että viesti saattoi olla terapeutin sanelema: se ei vaikuttanut ollenkaan tyttären omin sanoin kirjoittamalta viestiltä.

– Tämä viesti murskasi meidät täysin. Tiedämme sadan prosentin varmuudella, että mieheni ei ikinä tekisi lapsilleen mitään tuollaista. Hänellä on puhdas omatunto, ja tämän hän voi vannoa, perheenäiti jatkaa.

Valemuistoja on helppo kehittää

Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkmanin mukaan on tutkitustikin todennäköisempää, että ihminen muistaa pelottavan ja kivuliaan kokemuksen, kuin että sitä ei muistaisi.

Hän mainitsee hollantilaisen tutkimuksen, jossa käytiin läpi suuri joukko tapauksia, joissa aikuisille naisille oli tullut mieleen lapsuuden hyväksikäyttökokemuksia. Osa oli noussut mieleen terapiassa, osa yhtäkkiä muussa yhteydessä.

Kuva: Janne Langen / Yle

– Kaikki tapaukset, joista löytyi näyttöä, oli muistettu terapian ulkopuolella. Sen sijaan yhdellekään terapiassa esiin nousseelle tapaukselle ei löytynyt näyttöä, Korkman kertoo.

– Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö oikeita tapauksia voisi nousta mieleen terapiaprosessissa, mutta tutkimus viittaa osaltaan riskiin valemuistojen kehittämiselle terapiassa, hän tarkentaa.

Aivot osaavat kuvitella

Joissakin tutkimuksissa ihan tavallisia aikuisia ihmisiä on saatu hyvin helposti muistamaan asioita, joita ei ole tapahtunut.

– Tutkimuksissa on pystytty kehittämään valemuistoja jopa 30 prosentille osallistujista pienellä sosiaalisella painostuksella ja hyvässä vuorovaikutuksessa, Korkman sanoo.

Esimerkkinä hän mainitsee muistot ikävistä lapsuudenkokemuksista, joita ei todellisuudessa ole koskaan ole tapahtunut. Siitä huolimatta tutkitut nuoret aikuiset ovat luoneet niistä yksityiskohtaisia ja tunnepitoisia muistikuvia.

– Aivomme ovat niin hyviä kuvittelemaan, että muistoja on myöhemmin liki mahdoton erottaa aidoista kokemuksista. Valemuistoja on pystytty tuottamaan myös esimerkiksi rotilla, Korkman jatkaa.

Kuva: Janne Langen / Yle

Moni hyväksikäyttötapaus päätyy oikeuteen.

– Oikeudessa pitää kiinnittää huomiota siihen, miten epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tullut terapiassa esiin ja miten terapeutti on käsitellyt asiaa, Korkman sanoo.

Hän viittaa amerikkalaiseen psykologian yhdistykseen APA:an, jonka mukaan tutkijoiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys: useimmat lapsina hyväksikäytetyt muistavat hyväksikäytön. Silloinkin, kun eivät ymmärrä kokemusta tai kerro siitä.

– Aitoja kokemuksia voidaan unohtaa ja myöhemmin muistaa, mutta voidaan myös luoda kokonaisia valemuistoja hyväksikäytöstä. Oikeusprosessien näkökulmasta on merkityksellistä, että vääristyneen ja aidon muistikuvan erottaminen toisistaan ilman muuta näyttöä on nykytiedon valossa mahdotonta, Korkman toteaa.

Ennakkotapaus oikeudessa

Korkein oikeus linjasi (siirryt toiseen palveluun) kesäkuussa 2019, että terapiassa syntyneet muistikuvat hyväksikäytöstä eivät kelpaa ainoana näyttönä rikosjutussa, jossa asianomistaja oli 16-vuotiaana alkanut muistaa hyväksikäytön hakeuduttuaan psykiatriseen hoitoon.

Hovioikeus oli sitä ennen tuominnut vastaajan neljäksi vuodeksi vankeuteen lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja toistuvasta sukupuoliyhteydestä 5–11-vuotiaan asianomistajan kanssa.

Julia Korkman pitää ennakkotapausta perusteltuna ja hyvänä ratkaisuna.

– Päätöksessä ei siis ajatella, että nainen (asianomistaja) olisi valehdellut, vaan että muisti toimii niin, että etsimme ymmärrystä sieltä, minne meidät johdatellaan, Korkman perustelee.

- Olemme kerta kaikkiaan niin hyviä kehittämään todentuntuisia kokemuksia, että valheelliset muistot on mahdoton erottaa oikeista, sanoo oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman. Kuva: Jani Laukkanen

Keskeistä on kysyä, onko asianomistajalla aikaisemmin ollut vastaavanlaisia muistikuvia, ja ovatko terapiakäynnit ja muut keskustelut voineet vaikuttaa muistikuviin? Sellaista erityisasiantuntemusta tuomioistuimella ei tyypillisesti ole.

– Kun henkilö oikeasti uskoo tulleensa hyväksikäytetyksi, tilanne oikeudessa on vaikea. Tämä osoittaa, että pitää tarkistaa missä yhteydessä muistikuvat ovat syntyneet ja miten ne ovat kehittyneet, Korkman sanoo.

“Perheemme on tuhoutunut”

Tarinan perheenäiti on vakuuttunut siitä, että sekä hän itse että hänen tyttärensä joutuivat terapeutin manipuloinnin uhreiksi.

"Olemme täysin murheen murtamia ja murskattuja. Perheemme on tuhoutunut. Tämä kaikki on mielestäni tapahtunut ammattitaidottoman, epäeettisesti toimivan terapeutin vaikutuksen takia", hän kirjoittaa kantelussaan aluehallintovirastoon.

Terapeutti sai huomautuksen. Tytärtään vanhemmat eivät ole tavanneet puoleentoista vuoteen.

Perjantai-dokkarin Insesti vai valemuisto? on ohjannut Ami Assulin, kuvannut Janne Langen ja leikannut Mikko Uusitalo. Dokkari on nähtävissä Yle Areenassa. Se esitetään myös TV1:ssä Yle Perjantain Miksi muisti valehtelee? -lähetyksessä 9.10. klo 21.05 sekä pikauusintana TV1:ssä 10.10. klo 10.45.

Lue myös:

Yle Perjantai keräsi huonoja terapiakokemuksia – moni kokee terapian henkisenä pahoinpitelynä: “Paras vertaus on raiskaus, siltä se tuntui”

Mielenterveyden keskusliitto: Mistä apua? (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun)

Mielenterveystalo: Miten valitsen psykoterapeutin? (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun)

Sean Ricks: Älä ikinä häpeä terapiaasi – en minäkään

Väärä terapia oli tuhota Jonas Pieniniemen - ”Jos olisin jatkanut alkuperäisessä terapiassa, olisin päätynyt laitoshoitoon”