1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. muotoilu

"Minäkin saan haluta kaunista ja hyvännäköistä" - pyörätuolia käyttävä Anna Giss kuuluu niihin, joiden tarpeet muotoilijat usein unohtavat

Kahvimukia ei voi pitää kädessä jos samanaikaisesti täytyy kelata pyörätuolia.

– Ei ole vain yhdenlaista vammaista. Meitäkin on monenlaisia ja kaikkia tulisi kuulla, Anna Giss muistuttaa. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Helsinkiläinen Anna Giss on saanut testattavakseen erityisesti pyörätuolikäyttäjille suunnitellun laukun.

Musta nahkainen laukku on vähän kirjekuorta suurempi. Se on helppo avata, ja sisään saa sujautettua kännykän lisäksi rahat ja maksukortit.

Giss napsauttaa laukun kiinni pyörätuolinsa etuosassa olevaan metalliseen telakkaan.

– Tämä on siksi hyvä, että saan kädet vapaiksi. Pystyn kelaamaan käsillä pyörätuolia eteenpäin eikä laukku ole tiellä, hän arvioi.

Rahat kulkevat näkösällä pyörätuolin edessä eikä niitä tarvitse kurkotella repusta pyörätuolin takaa. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Anna Giss toivoo, että muissakin liikuntarajoitteisille suunnitelluissa tuotteissa toteutuisivat kestävyys, helppokäyttöisyys ja muotoilun kauneus.

– Usein tavaroiden ulkonäköön ei kiinnitetä suunniteltaessa huomiota, mutta kyllä minäkin saan haluta kaunista ja hyvännäköistä.

Hänen mielestään liikuntarajoitteisten tarpeita ei kuunnella tarpeeksi.

Vähemmistöt tuotetyhjiössä

Teollinen muotoilija Joonas Kyöstilää toiveet kiinnostavat. Hän haluaa tehdä työtä merkityksellisten asioiden parissa.

– Loppupeleissä esineet ovat kuolleita. Ihmiset tuovat ne henkiin. Olen työssäni pyrkinyt keskittymään erityisesti alipalveltuihin yleisöihin kuten pyörätuolikäyttäjiin.

Joonas Kyöstilä on opiskellut Aalto-yliopistossa ja valmistunut New Yorkin Parsons School of Designista.

Joonas Kyöstilä haluaa tuulettaa käsityksiä muotoilusta. Hän muistuttaa, että design on muutakin kuin koivusta valmistettu tuoli. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Hän sai muotoilualan arvostetun Ornamo-palkinnon (siirryt toiseen palveluun) syyskuussa.

Saajan valitsi kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom, joka kiitti Kyöstilää työstä marginaaliin jäävien ihmisten hyväksi.

– Vähemmistöryhmät ovat tuotetyhjiössä. Suunnittelemme edelleen massoille. Niin designkouluissakin opetetaan. Puhutaan jokaiseen kotiin sopivasta muotoilusta, mutta ei sellaista ole.

– Eikä design ole vain Iittala ja Artek, Kyöstilä jatkaa.

Hän haluaa, että toimivien tuotteiden avulla vähemmistöilläkin on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Kyöstilän töitä on ostettu Philadelphia Museum of the Artsin, Henry Ford Museumin ja Chicago Atheneumin kokoelmiin. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Suunnittelu jämähtänyttä

Joonas Kyöstilä on huomannut tavatessaan liikuntarajoitteisia ihmisiä, että työsarkaa riittää.

Joukkoliikennevälineet tai kahvilassa käyminen voivat olla epämukavia kokemuksia henkilölle, jolle liikkuminen on hankalaa. Esteettömyys ei edelleenkään toteudu.

– Kaikessa olisi todella paljon parannettavaa, teollinen muotoilija summaa.

Kyöstilän mielestä esimerkiksi liikuntarajoitteisten käyttämät apuvälineet näyttävät "terveyslaitteilta" ja “teknisiltä apparaateilta”. Hänestä se on sääli, koska sellaisia esineitä ei välttämättä halua kaivaa esille julkisessa paikassa.

– Apuvälineiden suunnittelussa on jämähdetty 1900-luvun estetiikkaan ja käytettävyyteen. Olisi aika tuoda suunnittelua 2020-luvulle.

– Apuvälineetkin voivat näyttää makeilta eivätkä pelottavilta viritelmiltä.

Kuvassa etualalla Joonas Kyöstilän pyörätuolikäyttäjille suunnittelemia mukitelineitä. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Joonas Kyöstilä muistuttaa, että pyörätuolikäyttäjän arkeen voi tuoda iloa pienin keinoin.

Esimerkiksi kahvimuki kulkee mukana pyörätuoliin kiinnitetyn telakan ja mukitelineen avulla. Kyöstilä on suunnitellut ne FFORAlle, joka on lifestyle- ja muotibrändi pyörätuolikäyttäjille. (siirryt toiseen palveluun)

Uranuurtajayrityksen tuotteita ei vielä voi ostaa Suomesta.

"Ei ole yhdenlaista vammaista"

Anna Giss pohtii, ettei erityisryhmille suunnitteleminen kiinnosta muotoilijoita, koska markkinat ovat pienet. Lisäksi se vaatisi jalkautumista liikuntarajoitteisten pariin.

– Jos kokeilee pyörätuolia vain kaksi minuuttia, se ei ole sama kuin istua siinä kaksi vuotta. Me voimme kertoa, miltä se tuntuu.

Giss mainitsee laukun. Senkään suunnittelu ei onnistu, jos ei tunne kohderyhmää.

– Ei ole vain yhdenlaista vammaista tai liikuntarajoitteista ihmistä. Meitäkin on monenlaisia, ja kaikkia tulisi kuulla.