1. yle.fi
  2. Uutiset

Muuttiko kolme vuotta sitten levinnyt #metoo mediaa? Anu Silfverberg: "Sovinismi on rivien välissä, ehkä kirjoittajalle itselleenkin"

Ylen Aamun Viimeisessä sanassa pestiin #metoo-liikkeen jälkipyykkiä mediatutkimuksen professori Susanna Paasosen kanssa ja Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverbergin.

#metoo
Miten kolmevuotias #metoo on muuttanut mediaa?
Miten kolmevuotias #metoo on muuttanut mediaa?

Kolme vuotta sitten lokakuussa sosiaalisesta mediasta levisi maailmanlaajuinen #metoo-liike, joka nosti keskusteluun seksuaalisen ahdistelun ja syrjinnän sekä ravisteli myös laajemmin yhteiskunnan valtarakenteita. Muuttiko #metoo mediaa?

Eipä juurikaan.

Tätä mieltä on Long Play -verkkomedian (siirryt toiseen palveluun) toimituspäällikkö, kirjailija Anu Silfverberg. Hänen mielestä #metoo-keskustelu näyttäytyi lähinnä työsuojeluasiana, jossa eri aloilta paljastettiin seksuaalista häirintää tai muuta seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa vallankäyttöä. Se oli tärkeää, mutta ongelman juuriin ei mediassa vielä päästy.

– Keskustelusta jäi se, mitä media tekee. Millaista ihmiskuvaa me jatkuvasti tuotamme, joka jollakin tavalla kannattelee sitä samaista kulttuuria, joka mahdollistaa häirinnän. Eihän sellaista keskustelua käyty ollenkaan, Silfverberg sanoo.

Myös Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen on sitä mieltä, että syvempi muutos jäi puolitiehen. #metoo toi mukanaan juttutyypin, jossa paljastettiin väärin toimineita vaikutusvaltaisessa asemassa olleita henkilöitä.

Yhteiskunnan sukupuolten välistä epätasa-arvoa ylläpitäviin rakenteisiin ei mediakeskustelussa kuitenkaan kunnolla menty, koska se ei ole aiheena sellainen, josta saisi revittyä vetäviä lööppejä.

– Skandaalina oli seksi, eikä se arkinen väheksyntä, syrjintä ja tökeröys. Eiväthän ne ole uutisarvoisia, kuten julkisuuden henkilöt tai jonkin moraalinen skandaali, Paasonen sanoo.

Silfverberg ja Paasonen keskustelivat #metoo-aiheesta Ylen aamun media-aiheisessa Viimeinen sana -osiossa lauantaina. Voit katsoa ohjelman klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Tuhnuinen seksismi on eilisen normaali

Paasonen mukaan #metoon myötä on syntynyt sanastoa ja keinoja, jolla on mahdollista tehdä näkyväksi sitä, mikä ennen oli normaalia mutta ei kuitenkaan oikein. Esimerkiksi hän nostaa heinäkuussa 2020 ilmestyneen Helsingin Sanomien artikkelin (siirryt toiseen palveluun), jossa Jyrki-ohjelman entiset tekijät kuten toimittaja Maria Veitola kertoivat tuotannon epäasiallisista työkäytännöistä.

– Kyseessä oli, että siinä laitettiin yhden henkilön päätä tikunnokkaan, mutta myös sen ajan työkulttuuri. Että miten se ei ollut ok ja miten sellainen ei menisi läpi enää tänä päivänä, Paasonen sanoo.

Myös Silfverberg tunnistaa asioita, jotka olivat aiemmin normaaleja, mutta jotka eivät enää menisi läpi:

– Meidän pitäisi miettiä enemmän mikä on se normaali, jota luodaan. Saattaakin sitten viiden vuoden päästä näyttää ihan käsittämättömältä, että missä ihmeen keskiajalla olemme eläneet, jos nämä on ollut mahdollista.

Paasonen sanoo, että "entinen normaali" on mahdollista tavoittaa, jos menee historiassa taaksepäin ja tarkastelee vaikkapa 1970-luvun suosittuja Hymy-aikakausilehtiä. Lehti, jonka kansi olisi nykypäivänä aikuisviihdettä, oli muutama vuosikymmen sitten miljoonalevikkinen perhejulkaisu. Myös 1980-luvun tv-viihdettä värittää professorin mukaan tuhnuinen seksismi.

Rivienvälisovinismi asuu mediassa

Vuonna 2020 seksismi on mediassa Paasosen mukaan sitä, mitä se on yhteiskunnassa muutenkin: väheksyntää, joka on lähtöisin kunnioituksen puutteesta. Seksismi näkyy mediassa esimerkiksi haastateltavien valitsemisessa, tavassa esittää ihmisiä ja siinä, miten paljon keskitytään jonkun ulkomuotoon.

– Tottakai on paljon muitakin eroja, joilla on väliä. Jos on erilaisia vähemmistöasemia, niin tökeröyden määrä saattaa vielä moninkertaistua, Paasonen sanoo.

Tällaista sisäänkirjoitettua tökeröyttä harjoittaa helposti itse kukin mediassa työskentelevä, kommentoi Silfverberg. Vaikka yrittäisi kirjoittaa ikään kuin neutraaleja juttuja, ne ovat kuitenkin usein vahvasti yhteiskunnallisten ja kulttuuristen epätasa-arvoa ylläpitävien rakenteiden värittämiä.

Tämän huomaa silloin kun pysähtyy ja tarkastelee terävämmin millaista maailmankuvaa ne edustavat tai missä rooleissa eri sukupuolten edustajat esitetään. Silloin voidaan Silfverbegin mukaan puhua eräänlaisesta arkisesta "rivienvälisovinismista".

– Siihen syyllistymme kaikki. Sovinismi on rivien välissä salaa lukijalle, mutta ehkä kirjoittajalle itselleenkin. Tekstiin ui ihan vaivihkaa sellainen [käsitys], että mies on ihminen ja nainen on sukupuoli, Silfverberg summaa.

Paasosen mukaan on ymmärrettävää, miksi sovinismi ja seksismi asuvat niin tiukassa mediassa rivien väleissä, että sitä on vaikea tunnistaa:

– Kyse on rakenteista. Me elämme niissä, me olemme syntyneet niissä ja ne muuttuvat hyvin hitaasti. Olisihan se omituista, että olisi yksi ammattikunta, joka olisi kaiken yläpuolella ja näkisi kaiken kirkkaasti, Paasonen.

Katso kaikki Viimeinen sana -jaksot tästä.

Lue seuraavaksi