1. yle.fi
  2. Uutiset

Tunnelirobotteja, kairauksia ja maastoa mallintavia lennokkeja – kymmenet yritykset etsivät kultaa Suomessa, vaikka tuloksista ei ole mitään takuita

Kullanetsijöiden toiveissa on löytää pohjalaismaakunnista tarpeeksi kultaa, jotta alueen ensimmäinen kultakaivos saataisiin perustettua.

kullankaivu
Jari Kesälahti throws and Timo Åman pilots Radai’s Albatros VT3 UAV into flight
Seinäjokelaisen sijoittajaringin alihankkija etsii maastosta sopivia paikkoja kultaesiintymille lennokin avulla. T. Sipilä

Kymmenet yritykset etsivät parhaillaan kultaa eri puolilla Suomea.

Eniten etsintöjä tehdään Lapissa Kittilä-Sodankylä-akselilla.

Muutama yritys etsii kultaa myös pohjalaismaakuntien alueella, josta toivotaan löytyvän tarpeeksi kultaa alueen ensimmäisen kultakaivoksen perustamiseksi.

Maastossa on tehty alustavia tutkimuksia viime vuosina ja lupia jatkotoimille on haussa lukuisia eri paikkakunnilla.

Matka maaston tutkimisesta kaivostoiminnan aloittamiseen on pitkä, mutta mahdolliset kultalöydökset tekevät työstä yrityksille etsimisen arvoista.

Taustalla aiemmat löydökset

Markku Iljina on tutkinut malmeja jo yli 40 vuotta. Nykyisin hänellä on oma konsulttiyritys, jonka kautta hän auttaa yrityksiä löytämään perus- ja jalometalleja.

Muutaman viime vuoden Iljina on konsultoinut intialaisomisteista Zawar Resources -yhtiötä kullan etsinnässä Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.

Yhtiön etsinnät Suomessa sijoittuvat muun muassa Ilmajoelle ja Isoonkyröön.

– Geologian tutkimuskeskus on jo aiemmin löytänyt viitteitä mineralisaatioista näillä alueilla. Pohjanmaalla on ollut myös aktiivisia kansalaisia, jotka ovat löytäneet kultapitoisia lohkareita ja lähettäneet näytteitä, Iljina kertoo.

Kultaa etsivät yritykset voivat tehdä alustavia tutkimuksia maanomistajien luvilla.

Jatkotutkimuksiin on haettava malminetsintälupia, joista on aiemmin puhuttu valtauksina. Hakemisprosessia voi seurata turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin sivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Ilman malminetsintälupaa maastoa voi tutkia esimerkiksi geofysikaalisin mittauksin, joissa maa- tai kallioperään ei kajota. Toinen tapa on lennättää maaston yllä lennokkeja, jotka tutkivat potentiaalisia kultaesiintymiä ilmasta käsin magneettianturin avulla.

Lennokkeja hyödyntää esimerkiksi seinäjokelainen yritys Southern Ostrobothnia Capitals. Yritys on sijoittajarinki, joka teettää malminetsinnän alihankkijalla.

Se on jo löytänyt merkittäviä kultaesiintymiä Pohjanmaalta muun muassa Soinista. Kultaa on löytynyt myös Seinäjoelta, Alajärveltä, Kauhajoelta ja Kokkolasta.

– Olemme etsineet alueella kultaa reilu kolme vuotta. Ulkopuolinen taho on varmentanut löydökset. Pohjanmaalla haemme seuraavaksi lupaa koekaivauksille, kertoo yksi sijoittajista Petri Ylinen.

Yhteistyössä maanomistajien kanssa

Lennokeilla tutkimuksia voi tehdä myös ilman maanomistajan lupaa. Samoin pieniä näytteitä voi ottaa esimerkiksi kalliosta ja maastoa saa tutkia jokamiesoikeuksien rajoissa.

Joissakin tapauksissa kultaa voi löytyä ilman, että maanomistaja tietää asiasta mitään ennen kuin projekti saa suuremman mittakaavan.

Yhteistyö maanomistajan kanssa kuitenkin kannattaa, sillä tämän antaman luvan kanssa tutkimuksia voi tehdä hieman laajemmin jo ennen malminetsintäluvan hankkimista. Kallioon voi esimerkiksi tehdä pienimuoisia kairauksia.

Yleensä maanomistajat ovat myötämielisiä kullanetsijöitä kohtaan.

Kallioperän omistaa valtio, joten malminetsintäluvan saaneella taholla on oikeus kullankaivuuseen maanomistuksesta huolimatta.

Maanomistajalle maksetaan pieni korvaus jo siinä vaiheessa, kun tutkimuksia aletaan tehdä kovemmin ottein. Lisäksi kaikki haitat esimerkiksi puustolle korvataan.

– Olemme pitäneet ryhmätilaisuuksia maanomistajille. Yksikään ei ole ollut vastahakoinen, vaan he toivovat, että kultaa löytyisi. Maanomistajien siivu on suurempi kuin mitä he metsästä saisivat, Ylinen toteaa.

Jos kultakaivos perustetaan, saa maanomistaja tuotoista 0,15 prosenttia.

Kaksi miestä poseeraa pakettiauton takana
Markku Iljina ja Zawar Resourcesin toimitusjohtaja Vijay Zawar Alajärven tutkimustyömaalla. Kohteesta on sittemmin luovuttu.Zawar Resources

Kallista puuhaa ilman takuita

Kaivostoiminnan aloittaminen voi kestää jopa vuosikymmeniä.

Vuosien malminetsinnän jälkeen, edessä on erilaisia lupaprosesseja ja kustannuksia, jotka nousevat miljooniin euroihin.

– Malminetsintäprosessin tyypillinen juoksuaika on 7–8 vuodesta 15 vuoteen. Me olemme Pohjanmaalla vielä vuodessa nolla, Markku Iljina arvioi.

– Jo tutkimusvaihe on aika kallis. Malminetsintä poikkeaa muusta liiketoiminnasta. Siinä ei voi laskea panosostuksia ja tuottoja samalla tavalla, vaan mikään sijoitettu summa ei takaa tuottoja, hän jatkaa.

Seinäjokelaisyrityksellä on 11 kohdetta eri puolilla Suomea.

Petri Ylisen mukaan yksi Itä-Suomen kohteista on siinä vaiheessa, että siinä voitaisiin edetä kaivuuvaiheeseen.

– Me emme pyri käynnistämään perinteistä kaivosta, vaan kaivamme tunnelirobotin avulla. Robotille rakennetaan avanne, josta se lähtee möyrimään maan alle kaivamaansa tunnelia pitkin, Ylinen sanoo.

Ylinen arvioi, että varsinaisen kaivoksen aloittamiseen tarvittaisiin lisää sijoittajia kymmenien miljoonien eurojen edestä.

Suomessa viisi kultakaivosta

Suomessa toimii viisi kaivosta, joiden tärkein arvoaine on kulta. Tuorein niistä perustettiin viime vuonna Sotkamoon. Muut sijaitsevat Kittilässä, Huittisissa, Orivedellä ja Ilomantsissa.

– Sotkamossa löydettiin ensimmäiset viitteet hopeasta 30–40 vuotta sitten. Sen verran kului aikaa kaivoksen avaamiseen, kertoo ylitarkasta Ilkka Keskitalo Tukesista.

Vuonna 2019 kaivos tuotti miljoona unssia hopeaa ja 3 000 unssia kultaa.

Kaivokset ovat enimmäkseen ulkomaalaisomistuksessa.

Parhaiten Suomessa kaivostoiminnan käynnistämisessä ovat onnistuneet kanadalaiset, australialaiset ja ruotsalaiset.

– Infra ja kaikki siihen liittyvä, puhutaan sadoista miljoonista, mitä kultakaivoksen pyörittämiseen tarvitaan. Siinä on pakko olla ulkomaista rahaa mukana, Keskitalo toteaa.

Ulkomaisilla suuryrityksillä voi olla myös kokemusta samanlaisesta geologisesta ympäristöstä, jollaista Suomesta löytyy. Se helpottaa kullan löytämisessä.

Todennäköisyyksiä ensimmäisen pohjalaisen kultakaivoksen perustamiselle on Keskitalon mukaan vaikea arvioida.

– Kultaa löytyy joka puolelta. Löytyykö sitä niin paljon, että siitä saa kaivoksen ja että se olisi taloudellisesti kannattavaa, on isompi kysymys.

Ilmakuva Kittilän kaivoksesta.
Kittilän kultakaivos on kanadalaisomistuksessa.Agnico Eagle Finland

Kahdenlaisia yrittäjiä

Suomessa on käynnissä useita hankkeita, joissa on etsitty malmia jo toistakymmentä vuotta, eikä seuraava askel vieläkään näy horisontissa.

Rahaa kuluu koko ajan.

– Kallion tutkiminen on äärimmäisen kallista ja haastavaa toimintaa. Malmit ovat muodostuneet sinne miljardeja vuosia sitten ja jokainen esiintymä on tavallaan erilainen. Satojen metrien syvyyksiin näkeminen ei ole helppoa ja ohikin voi kairata. Tiedän monta tarinaa, joissa on lopetettu ja tilalle on tullut joku muu, joka on löytänyt malmia 50 metriä syvemmälle mentyään, Keskitalo sanoo.

– Jossain vaiheessa on vain mietittävä, että kannattaako jatkaa. 4–6 miljoonan euron kairausohjelma voi päättyä siihen, että mitään ei löydy.

Taloudellinen riski tuntuukin täysin kohtuuttomalta. Silti malmia etsii Suomessa 40–50 yhtiötä, joista suurin osa olettaa löytävänsä muiden malmien lisäksi myös kultaa.

– Riskin arvoiseksi asian tekee se, että harvoissa tapauksissa, jos jotain löytyy, niin katteet ovat suuret, toteaa Markku Iljina.

Ilkka Keskitalon mukaan Suomessa kultaa etsii käytännössä kahdenlaiset yritykset:

– Ulkomaiset suuryritykset, joilla voi olla useita kaivoksia ympäri maailmaa. Niistä tulevia tuottoja sitten sijoitetaan tulevaan toimintaan ympäri maailman. Esimerkiksi malminetsintäbudjetti voi olla 500 miljoonaa, josta 100 miljoonaa sijoitetaan Pohjoismaihin. Todennäköisesti näistä 500 miljoonasta 400 menee taivaan tuuliin, mutta jossakin voidaan onnistua käynnistämään uusi kaivos.

– Sitten on pieniä junioriyrityksiä, joiden tarkoitus ei edes ole perustaa kaivosta. Ne tähtäävät kullan löytämiseen ja sen jälkeen malminetsintälupa myydään isoille kaivosyhtiöille.

Etsinnästä paljon hyötyä

Onnistumisprosentit ovat malminetsinnässä pienet. Keskitalon mukaan vain yksi tuhannesta onnistuu hankkeessaan. Yrittämisestä on kuitenkin paljon hyötyä.

– Niistä 999 yrityksestä, jotka epäonnistuvat, saadaan paljon tietoa. Kaikesta tekemisestä pitää raportoida Tukesille, josta tiedot päätyvät geologiselle tutkimuskeskukselle. Se on hyvä Suomelle, Keskitalo toteaa.

Ensimmäiset ulkomaiset malminetsijät rantautuivat Suomeen vuonna 1994 ETA-sopimuksen myötä.

Keskitalon mukaan ulkomaisen malminetsinnän on laskettu tuottaneen tähän päivään mennessä tieteellistä aineistoa lähes puolen miljardin euron edestä.

– Aineistosta on ollut valtava hyöty esimerkiksi akkuteollisuudessa. Ennen kukaan ei etsinyt esimerkiksi kobolttia tai litiumia, mutta nyt voidaan hyödyntää sitä tietoa, joka näistä aineista on aikaan tullut vastaan. Sähköistämisen ja akkuteollisuuden myötä ne ovat aivan eri arvossa kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten.

Suomessa käytetään malminetsintään noin 50 miljoonaa euroa vuosittain. Raha menee muun muassa maanomistajille, geologeille ja kairayhtiöille.

Kaivosteollisuus ry:n pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan ala työllistää suoraan ja välillisesti Suomessa 13 000 henkilötyövuotta.

Lue myös: Marja Sannikka: Annamme Suomea ilmaiseksi pala palalta

Aiheesta voi keskustella 24.10. kello 23 asti

Lue seuraavaksi