1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tekniikka

Suomessa keräysastiaan viety muovipakkaus voi päätyä jalostamoon Ruotsissa – lakiehdotus torppasi suunnitelmat uudesta kierrätyslaitoksesta

Uudessa lakiehdotuksessa hankausta aiheuttaa pykälä, jonka mukaan tuottajayhteisöjen pitäisi jatkossa käsitellä kaikki materiaalit.

Suomalaiset ovat osoittaneet innokkuutensa muovin kierrätyksessä. Kotimaista käsittelykapasiteettia kaivataan kipeästi lisää. Kuvituskuva. Kuva: Mikael Kokkola / Yle

Jätelain uudistus keskeytti keväällä lähes allekirjoitusta vaille valmiit neuvottelut kotimaisen muovinkierrätyslaitoksen rakentamisesta.

Kotimaisia, pantittomia muovipakkauksia käsitteleviä laitoksia on Suomessa tällä hetkellä vain yksi, Fortumin ja Ekokemin muovinjalostamo Riihimäellä.

Jalostamo pystyy nykyisellään ottamaan vastaan hieman yli 20 000 tonnia muovia, jota kertyy vuositasolla nyt noin 30 000 tonnia. Loput rahdataan Ruotsiin ja Saksaan käsiteltäväksi.

Kotimaista kapasiteettia oli tarkoitus kasvattaa rakentamalla toinen muovinjalostamo, mutta pian eduskuntaan menevä uusi jätelaki vetää suunnitelmat uusiksi, jos se hyväksytään ehdotuksen mukaisena.

Viivästyksen takia uutta muovinjalostamoa joudutaan odottamaan vielä vuosia.

Riihimäen muovinjalostamon kapasiteetti tuli täyteen viime vuonna. Keräysmuovin määrä kasvaa edelleen. Kuva: Rinna Härkönen / Yle

Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhän mukaan kysymys kotimaisesta kierrätyksestä on sekä periaatteellinen että kustannuksellinen.

– Näkisin, että jätteet pitää kierrättää ja käsitellä lähellä, mieluiten syntymaassa. Kierrätysmateriaalin hinta ei kata koko keräys- ja kierrätysruljanssia.

Muovin kierrätykseen tarvitaan aina tukirahaa. Jos materiaalia joudutaan turhaan viemään ulkomaille, ottaa kuljetus osansa rahasta.

Kärhä nostaa esimerkkinä laajamittaisesta kierrätysmateriaalin viennistä ulkomaille Ruotsin, joka aloitti muovinkeräystaipaleensa viemällä keräysmuovin Saksaan.

– Monta vuotta meni niin, ettei Ruotsilla ollut omaa kierrätyskapasiteettia käytännössä lainkaan. Nyt siellä on rakennettu todella suuria, jopa Euroopan suurimpia kierrätyslaitoksia.

Vienti on koettu Pohjoismaissa huonoksi ratkaisuksi, sillä kierrätys voisi luoda työpaikkoja ja hyvinvointia kotimaassakin.

Vaikka kierrätyskapasiteetin kanssa painitaankin, Kärhä toivoo, ettei se vaikuttaisi ihmisten kierrätysintoon.

Kantona kaskessa vain yksi pykälä

Ongelmana uudessa jätelakiehdotuksessa on sen 62. pykälä, jossa todetaan, että tuottajayhteisön olisi uudessa laissa katettava kaikki materiaalit.

Tuottajayhteisöt hoitavat jäsentensä tuottajavastuuvelvoitteen eli kierrätyksen. Materiaalit ovatkin kaupan hyllyiltä tuttuja, esimerkiksi metalli, lasi, kartonki tai muovi sekä puu.

Kärhän mukaan yhden lauseen poisto jätelain 62. pykälästä riittäisi, säästäisi useita miljoonia odotusvuosilta ja toisi Suomeen kiertotaloutta sekä varmuutta investoinneille.

Pakkausten kierrätyksen parissa toimii Suomessa nykyisin viisi tuottajayhteisöä, jokaiselle materiaalille omansa.

Ne ovat toimineet yhdessä yhden luukun periaatteella, mutta omina erikoistuneina yhtiöinään.

Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä. Arkistokuva vuodelta 2018. Kuva: Mikko Koski / Yle

Kärhän mukaan kaiken yhteen sotkevia suuria yhteenliittymiä ei ole koettu maailmallakaan hyödyllisiksi. Omiin materiaaleihinsa erikoistuneilta tuottajayhteisöiltä myöskään välttämättä löydy tietotaitoa eri materiaalien kierrätysprosesseista.

Neuvottelut uudesta muovinjalostamosta katkesivat, sillä Suomen Uusiomuovi oy:n toiminta uhkaa loppua, jos lakiesitys tulee sellaisenaan voimaan, eikä nykyisille yhden materiaalin tuottajayhteisöille heru enää lupia ely-keskuksilta.

Lakiesityksen lausuntokierros päättyi elokuussa. Kärhä kertoo, ettei ole saanut ympäristöministeriöstä hyviä perusteluja sille, miksi lakia ehdotetaan muutettavaksi tähän suuntaan.

YM: Supertuottajayhteisö tehostaa tuottajien päätöksentekoa

Ympäristöministeriö arvioi, että että materiaalikohtaisten tuottajayhteisöjen yhdistäminen ”supertuottajayhteisöksi” tehostaisi tuottajien päätöksentekoa.

Ministeriön erityisasiantuntija Jussi Kauppilan mukaan muut tuottajayhteisöt, muovia lukuunottamatta, jakavat näkemyksen.

Taustalla tuottajayhteisöjen yhdistämisessä on lakiluonnoksessa ehdotettu pakkausjätehuollon sääntelymalli, joka perustuu kuntien ja pakkausten tuottajien väliseen yhteistoimintaan pakkausjätteiden kiinteistöittäisen erilliskeräyksen järjestämisessä.

Malli on Kauppilan mukaan on helpommin ja varmemmin toimeenpantavissa, jos tuottajan puolelta sopimuksen tekevä tuottajayhteisö vastaa kaikista pakkauksista.

– Vastaavanlainen eri pakkausmateriaalien koalitio on jo olemassa pantillisilla juomapakkauksilla, ja se toimii erinomaisesti, Kauppila mainitsee esimerkkinä.

Pantillisilla pakkauksilla vastaava materiaalirajat ylittävä koalitio on jo olemassa, sillä samaan pullonpalautusautomaattiin uppoavat muovi- lasi- ja metallipakkaukset. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

Myös Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota pakkausten tuottajavastuujärjestelmän hajanaisuuteen Suomessa.

Joka tapauksessa lakiuudistus mylläisi nykyisen kierrätyskentän, jos se hyväksyttäisiin sellaisenaan.

Kauppilan mukaan on selvää, että uudistus aiheuttaa toimeenpanovaiheessa kustannuksia, mutta rakenteellisilla uudistuksilla pyritään pitkän aikavälin hyötyihin.

– Pakkausten tuottajat hoitavat ja maksavat jatkossa enenevän osan pakkausten jätehuollosta. Siksi on tärkeää, että meillä on toimiva ja kustannustehokas tuottajavastuujärjestelmä tulevaisuudessa, Kauppila toteaa.

Kauppila vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostitse.

Muovin kierrätyksen historia Suomessa ulottuu 1970-luvulle asti

Keräysmuovin tarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti siitä alkaen, kun Riihimäen laitos vihittiin käyttöön vuonna 2016.

Vuonna 2017 jalostamo käsitteli vain noin 6 000 tonnia vuodessa, mutta keräysastioiden yleistyminen ja Ylen I love muovi -kampanja ovat Kärhän mukaan vauhdittaneet kierrätystä 2020-luvun taitteessa.

Laitoksen kapasiteetti on ylittynyt noin 1,5 vuoden sisällä, ja Kärhä arvioi, että kuluttajamuovin määrä kasvaa edelleen voimakkaasti sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Keräysmuovia kertyy Suomessa vuosittain noin 30 000 tonnia. Painoltaan se vastaisi yli 20 000 henkilöautoa. Kuva: Mattias Simonsen / Yle

Muovin rahtaaminen ulkomaille ei todennäköisesti ole siis pitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu, sillä kapasiteetti ei ole rajaton muuallakaan Euroopassa.

Teollisen muovin kierrätys alkoi Suomessa pienimuotoisena jo 1970-luvulla, kun vuosikymmenen ensimmäinen öljykriisi kaksinkertaisti öljyn hinnat (siirryt toiseen palveluun) räjähdymäisesti.

Kierrätys pysyi kuitenkin marginaalissa, kunnes uudella vuosituhannella kierrätystoimiala koki suuren buumin, jolloin kierrätysalan suuryritykset ostivat suuren osan pienemmistä kilpailijoistaan pois markkinoilta.

Viimeistään PET-muovipullojen panttijärjestelmä teki suurelle yleisölle selväksi sen, että myös muovia voidaan kierrättää tehokkaasti.