1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. isyys

Kuinka mies tekee lapsia, kirjoitti sinkku Joonas Pesonen, 28, hakukoneeseen – tämä juttu kertoo kaipuusta isäksi

Moni nuori sinkkumies ja miespari tahtoisi lapsia, jos yhteiskunta vain kertoisi, miten.

Kuva: Nella Nuora / Yle

Haluan tulla isäksi.

Joonas Pesonen hämmentyi havainnostaan itsekin. Hän oli 28-vuotias sinkkumies: vapaa tekemään ja menemään, mitä ja minne tahtoi.

Ja nyt kesken kaiken hän huomasi haaveilevansa perheestä ja omasta lapsesta.

Pesonen – bloggaaja (siirryt toiseen palveluun), sosiaalisen median vaikuttaja (siirryt toiseen palveluun) ja media-alan sekatyöläinen – oli reppureissaamassa Thaimaassa, matkalla Koh Kho Khaon saarelta lomakohde Khao Lakiin. Hän päätyi sattumalta kuuntelemaan silloisen kansanedustajan, vihreiden Jani Toivolan haastattelua.

Korvanapeistaan Pesonen kuuli, kuinka Toivola oli yksinäisenä homomiehenä perustanut perheen ja oli nyt pienen tyttölapsen isä.

Jokin Pesosessa läikähti. Hän oli siihen asti vältellyt arkaa aihetta ja uskotellut itselleen, että perhe oli pariskuntien, erityisesti heteroparien yksinoikeus.

Ei hänen kaltaistensa itsellisten, Toivolan tavoin seksuaalivähemmistöön kuuluvien miesten.

Mutta ehkä sittenkin: ehkä hänelläkin olisi oikeus unelmoida. Miksi ei olisi?

Pesonen antoi itselleen luvan haaveilla ja puhua siitä ääneen.

Pelkoa päin

Tuosta hetkestä on nyt neljä vuotta.

Joonas Pesonen, 32, on sinä aikana muuttanut Helsingistä Tampereelle ja päätynyt parisuhteeseenkin, toisen miehen kanssa.

Pesosen koti on täynnä viherkasveja. Erityisesti hän pitää anopinkielistä. Kuva: Nella Nuora / Yle

Loft-tyylinen, uudenkarhea asunto on kuin millenniaalien käsikirjasta. Pienessä tilassa on kuutisenkymmentä viherkasvia. Ruokapöydällä on kimppu värikkäitä leikkokukkia ja Suomen Kuvalehden tuore numero.

Pesonen itse on pukeutunut sukkia myöten klassikkomerkki Marimekkoon. Hän on puhunut perhehaaveistaan (siirryt toiseen palveluun) avoimesti sosiaalisen median kanavissaan.

Aluksi se jännitti ja pelotti.

– Suurin pelko oli se, mitä ihmiset ajattelevat, kun puhun isyyshaaveista. Ei tästä ole normaalia puhua edes kaveriporukoissa, saati sitten yleisessä keskustelussa, Pesonen kertoo.

Hän pohti sitäkin, tuleeko asiasta lopullista, kun sen sanoo ääneen. Tai mitä jos haave omasta lapsesta ei koskaan toteudukaan?

Toisaalta julkista puhetta tarvitaan hänen mielestään juuri siksi: kun arka ja henkilökohtainen aihe tuodaan näkyväksi, annetaan muillekin nuorille miehille lupa unelmoida ja puhua perhehaaveistaan ääneen.

Sen takia hän itse on ollut valmis antamaan kasvot vaietuksi kokemalleen aiheelle.

Toisin kuin keskustelun määrästä voisi päätellä, parikymppinen Pesonen ei ollut lapsitoiveineen yksin eikä poikkeus.

Joonas Pesonen kaipaa perhekeskusteluun monipuolisempaa kuvastoa: ydinperhe ei ole vain isä, äiti, kaksi lasta ja koira. Kun näkyviä esimerkkejä ei ole, nuori voi sulkea itseltään mahdollisuuksia pois. Kuva: Nella Nuora / Yle

Joka toisen toive

Yle kysyi aiemmin syksyllä 1 200:lta toisen asteen opiskelijalta, millaisia sukupuolinormit tänä päivänä ovat ja mikä niissä oikein ärsyttää.

Vastauksissa korostui muun muassa se, miten mies ei edelleenkään saisi näyttää tunteitaan. Heiltä ei myöskään kysytä, haluavatko he lapsia, ja esimerkiksi erotilanteessa miehen oikeus lapsiinsa koetaan huonoksi.

Tosiasiassa joka toinen nuori, alle 30-vuotias mies on ainakin suunnitellut hankkivansa lapsia, kertoo tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliiton väestöntutkimuslaitokselta. Tiedot ilmenevät kahden vuoden takaisen perhebarometrin (siirryt toiseen palveluun) aineistosta.

Itse asiassa ajatukset jälkikasvusta ovat yleisimpiä juuri heidän ikäistensä keskuudessa. Kolmikymppisistä lapsettomista miehistä alle kolmannes toivoo lasta, nelikymppisistä enää noin joka viides.

Lapsitoiveet eivät kuitenkaan täsmää perheellistymisen ajankohdan kanssa: 30–34-vuotiaista miehistä reilusti yli puolet eli 60 prosenttia on lapsettomia, Kontula toteaa. Tilastokeskuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomessa tullaan isäksi keskimäärin 31-vuotiaana.

Tavallisin syy miehen lapsettomuuteen on, ettei hänellä ole siihen sopivaa kumppania, Kontula sanoo. Sinkkujen määrä yhteiskunnassa kasvaa koko ajan, ja toisaalta osa voi olla samassa tilanteessa kuin Pesonen: kuulua seksuaalivähemmistöön ja olla parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa.

Pesonen toivoo, että hänestä tulisi isä ennen kuin hän täyttää neljäkymmentä. Mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, hän sanoo. Kuva: Nella Nuora / Yle

Pesonen on kokenut, ettei itsellisten miesten tai miesparien perheellistymisestä ole tänäkään päivänä tarpeeksi tietoa saatavilla. Hän on yrittänyt etsiä sitä ja sukupolvelleen ominaiseen tapaan kirjoittanut jopa hakukoneeseen sanat kuinka mies tekee lapsia.

Hänelle on selvinnyt, että helppoa se ei ole, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Harvojen vaihtoehto

Sukupuolineutraali avioliittolaki mahdollisti kolme vuotta sitten paitsi avioliiton myös perheen ulkoisen adoption samansukupuolisille pareille.

Toistaiseksi tällaisia adoptioita on Sateenkaariperheet-järjestön tietojen mukaan vahvistettu kaksi: toinen miesparin ja toinen naisparin perheeseen.

Kansainvälisistä adoptioista vastaa Suomessa kaksi kansalaisjärjestöä: Interpedia ja Pelastakaa Lapset. Myös Helsingin kaupunki on toiminut yhtenä palvelunantajana, mutta ei ole ottanut uusia asiakkaita viiteen vuoteen.

Tahot eivät erittele adoptiohakijoiden taustaa eivätkä siten kommentoi, onko adoptioita vahvistettu samaa sukupuolta oleville pareille enemmän kuin kaksi.

Interpedia toteaa yleisellä tasolla, että yksin adoptiota hakevia miehiä sekä samaa sukupuolta olevia pareja on palvelussa muutama. Pelastakaa Lapset -järjestöllä taas ei ole kansainvälisessä adoptiopalvelussaan kohdemaita, jotka hyväksyisivät samansukupuoliset pariskunnat.

Suomessa syntyneitä vauvoja puolestaan adoptoidaan vuosittain hyvin harvoin.

Itsellisille miehille ja miespareille adoptio on toisin sanoen mahdollinen mutta rajattu keino hankkia lapsi, kiteyttää Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.

Hän sanoo, että kansainvälisesti vain muutama maa sallii adoption samaa sukupuolta olevien perheisiin. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Etelä-Afrikka ja Kolumbia.

– Adoptio ei missään nimessä ole suurelle joukolle miespareja mahdollisuus perheellistyä, Jämsä toteaa.

Hän huomauttaa, että adoptiolapset vaativat muutenkin erityistä vanhemmuutta. Lapsi on kokenut menetyksiä ja saattaa kärsiä traumoista.

– Moni päätyy adoptioneuvonnan aikana itsekin siihen tulokseen, että ehkä tämä ei ole oikea vaihtoehto, ja jättäytyy pois. Usein se on kypsä päätös.

Tamperelaista Joonas Pesosta adoptiopolku ei lähtökohtaisesti houkuta. Syynä on etenkin se, että tilastot eivät ole hänen puolellaan sateenkaariyhteisön edustajana.

Muut vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä todennäköisemmiltä. Erityisesti häntä kiehtoo sijaissynnytys eli järjestely, jossa nainen kantaa ja synnyttää lapsen mutta luovuttaa tämän lopulta toisen kasvatettavaksi.

Tässä vaihtoehdossa hänen oma perimänsä siirtyisi myös lapselle.

– Perinteinen malli näyttää heijastuvan myös omassa ajattelussani: että lapsen pitää olla omaa verta. Mutta mitä enemmän perheen perustamisen muodoista on puhunut vaikkapa ystävien kanssa, sitä tutummaksi ja turvallisemmaksi on tullut sekin vaihtoehto, että niin ei välttämättä tarvitse olla.

Sijaissynnytysturismia

Aivan yksinkertaista ei sijaissynnytyskään olisi. Se käytännössä kiellettiin Suomessa vuonna 2007.

Juha Jämsä selittää, ettei lääkäri saa antaa hedelmöityshoitoja, mikäli on epäilys, että lapsi annetaan synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Samaan tapaan tuomioistuinkaan ei saa vahvistaa adoptiota, jos siitä on maksettu korvausta.

Mikään ei kuitenkaan estä hankkimasta hedelmöityshoitoja ulkomailta eikä turvautumasta muihin epävirallisiin järjestelyihin.

Osin näistä syistä Sateenkaariperheet on pitkään toivonut, että sijaissynnytykset mahdollistettaisiin lailla Suomessakin.

Kaupallisesta sijaissynnytyksestä on tullut kansainvälistä liiketoimintaa, jossa pyörivät isot rahat.

– Kotimaisen lainsäädännön selkiyttäminen edistäisi lapsen etua. Tällä hetkellä tilanne on kuin villi länsi. Kansainvälisissä sijaissynnytyksissä on sattumanvaraista, miten asiat menevät, Jämsä sanoo.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmaan (siirryt toiseen palveluun) on kirjattu, että hallitus selvittää "ei-kaupallisen sijaissynnytyksen" sallimista erikseen määriteltävissä tapauksissa.

Jämsän mukaan hänen edustamalleen järjestölle on tärkeää, että jos asia joskus etenee, sijaissynnytyksiä ei lähdetä rajaamaan esimerkiksi perhemuodon perusteella, vaan järjestely olisi mahdollista kaikille.

Myös Pesonen toivoo sijaissynnytyksiin uutta lainsäädäntöä. Hän huomauttaa maailman olevan nyt erilainen kuin silloin, kun lakia viimeksi muutettiin. Sittemmin voimaan on tullut esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittolaki. Kuva: Nella Nuora / Yle

Sitten on niin sanottu kumppanuusvanhemmuus.

Siinä vanhemmuus jaetaan kahden kodin kesken. Voi olla vaikkapa mies- ja naispari, jotka hankkivat yhdessä lapsen, tai itsellisiä miehiä ja itsellisiä naisia.

Jämsä sanoo, että kumppanuusvanhemmuus on itsellisten miesten ja miesparien kohdalla yleisin tapa perheellistyä. Julkisuudessa esimerkiksi Jani Toivola on kertonut olevansa kumppanuusvanhempi.

Perhemuodosta ei ole tarkkaa tilastotietoa, mutta Jämsän arvio on, että pelkästään sateenkaariyhteisössä tällaisia perheitä on useita satoja, mahdollisesti tuhat tai kaksi.

Kaikki kumppanuusvanhemmat eivät kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.

Pelkkää kiitosta

Joonas Pesonen kertoo saaneensa isyyshaaveistaan puhumisesta pelkästään myönteistä palautetta. Sitä on tullut kaikenlaisilta miehiltä, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa. Tarkistamalla evästeasetuksesi voit vaikuttaa näkemääsi sisältöön sivuillamme.

Katso sisältö Instagramissa

Isyyden kaipuuseen samastui moni.

– Kokemus oli, että sinkkumiesten perhehaaveista puhutaan aika vähän. Puhutaan vain villeistä vapaista poikamiesvuosista. Sekin on totta, mutta jos sitä elämää on viettänyt armeijasta ja opiskeluajoista lähtien, se alkaa jossain vaiheessa tuntua pulssissa. Haluaisi jo pysyvyyttä ja ankkuroida itseään.

Oma osansa on myös yhteiskunnalla.

– Sanotaanko niin, että 2000-luvun alun seksuaalikasvatus on ollut sen suhteen tehokasta, että vasta 28-vuotiaana alkaa miettiä perheen perustamista. Ja silloinkin pitää mennä Googleen selvittämään, miten se on mahdollista, koska asiat eivät olekaan niin itsestään selviä kuin koulussa on aikoinaan opetettu.

Nuori polvi ei vaikene

Pesonen itse pitää perheen perustamista tasa-arvokysymyksenä.

Hän sanoo, että lapsen hankkiminen ei ole kenenkään subjektiivinen perusoikeus, mutta kaikilla ihmisillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet yrittää perustaa perhe.

Yhteiskunnan tehtävä olisi tarjota näitä mahdollisuuksia jokaiselle, hän toteaa. Tekemistä olisi Pesosen mielestä vielä paljon.

– Itselläni on voimaton olo, kun puhutaan synnytystalkoista tai ylipäätään syntyvyyden laskusta. Täällä minä olisin, käsi pystyssä valmiina talkoisiin, jos minut vain otettaisiin mukaan.

Tilastokeskus kertoi keväällä, että samaa sukupuolta oleva aviopari oli viime vuonna vanhempana noin 600 lapsiperheessä ja rekisteröity pari noin 250 perheessä. Kaikki sateenkaariperheet eivät kuitenkaan näy tilastoissa. Kuva: Nella Nuora / Yle

Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä on samaa mieltä: kyse on tasa-arvosta ja siitä, että kaikkien perheellistymismahdollisuuksia tulisi kehittää yhtä lailla.

– Olen nähnyt tutkimustuloksia, joissa sateenkaarimiehillä on jopa useammin lapsitoiveita kuin sateenkaarinaisilla.

– Joissakin tutkimuksissa yli puolet homo- ja bi-miehistä on sanonut, että he tahtoisivat lapsen jossain vaiheessa elämää. Kuitenkin vain murto-osa onnistuu toteuttamaan tuon toiveen. Toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on ammottava kuilu tänäkin päivänä.

Jämsä arvelee, että moni seksuaalivähemmistöön kuuluva mies on perinteisesti saattanut vain niellä sen, että perheellistyminen ei ole mahdollisuus eikä vaihtoehto.

Ilmassa on kuitenkin toivoa.

– Oman kokemukseni mukaan yhä useammat nuoret sateenkaarimiehet eivät enää hyväksykään pureskelematta sitä ajatusta, että he eivät voisi saada lasta tai lapsia.

Yksi esimerkki on Joonas Pesonen.

Kaksi mahdollisuutta

Miksi haluta isäksi? Sitäkin Pesonen on pohtinut.

Ehkä toive perheestä on opittu juttu. Ehkä se liittyy ikään, ehkä se on merkityksen hakemista elämälle. Pesonen ei osaa sanoa.

– Minua kiehtoo se, millainen seuraavan sukupolven Joonas voi olla ja miltä näyttää. Tavallaan se olisi myös itsensä peilaamista lapsen kautta.

Kuva: Nella Nuora / Yle

Ajatus perheen perustamisesta on ollut entistä enemmän pinnalla viime aikoina, kun rinnalla on ollut ihminen, joka jakaa samanlaisen tulevaisuudenkuvan.

Yksi ero pariskunnassa on.

– Puolisoni haluaa lapsia. Minulle riittäisi lapsi.

Siitä, millä tavalla lapsia hankittaisiin, ei ole vielä puhuttu. Myös aikataulu on auki: selvää on vain, että yhdeksän kuukauden sijaan prosessi voi kestää vuosia.

Entä jos toive omasta lapsesta ei toteudukaan? Pesonen miettii hetken.

– Se on varmasti raju prosessi. Kun on antanut itselleen luvan haaveilla ja unelmoida. Mutta ei muutenkaan ole mikään itsestäänselvyys, että tähän maailmaan syntyy lapsia, vaikka välillä saattaa siltä näyttää.

Toisaalta mahdollisuus lapsettomuudesta on pakko kohdata, hän sanoo.

Niin kuin sekin, että aivan yhtä lailla tamperelaisasunnon lattialla saattaa jonain päivänä taapertaa pikku Pesonen.

Jos omia lapsia ei koskaan tule, ainakin ovat kummilapset sekä sisarusten ja ystävien lapset, Joonas Pesonen sanoo. Elämä jatkuu heidän rinnallaan. Kuva: Nella Nuora / Yle

Lue seuraavaksi:

Biseksuaali, lestadiolainen, neljän lapsen isä – mutta ennen kaikkea mies: Samuel Jyrinki, 31, on esimerkki uudesta ilmiöstä

"En voinut mitään, itkin vain ja ihmettelin" – kymmenet isät kertovat, mitä isäksi tulemisen hetkellä oikeastaan tapahtuu

Keskustelu on avoinna 8.11. klo 23 asti.