25-vuotiaan Krista Kohosen olohuoneen seinällä on taulu, johon on maalattu hänen kehonsa ääriviivat. Taulu muistuttaa Kohosta siitä, että hän saa olla juuri sellainen kuin on.
Hän sanoo, että monet kokevat valtavaa häpeää omasta ulkonäöstä ja ajattelevat, että muuttamalla sitä he muuttuisivat jotenkin paremmaksi ihmiseksi.
Tämä oli vuosia sitten tuttua Kohosellekin.
– Olen tehnyt paljon työtä, ettei se olisi enää totuus itselleni. Olen ihan sama ihminen ja yhtä arvokas, näytin sitten miltä tahansa. Yhteiskunta antaa usein viestin, että meidän pitäisi olla jotain tiettyä kelvataksemme.
Oivallus ei kuitenkaan syntynyt hetkessä.
Häpeästä itsetuntemukseen
Neljä vuotta sitten Krista Kohonen laihdutti ja treenasi salilla. Silloinen kumppani oli kiinnostunut samoista asioista, eivätkä ihmiset ympärillä tuntuneet puhuvan muusta kuin ravinnosta ja salitreenistä.
– Koetin mennä toisten luomaa polkua. Jossain vaiheessa aloin ajatella, että missä on minun oma polkuni.
Hänestä tuntui tyhjältä, mutta tämä oli kuitenkin hänen mielestään tärkeä alku muutokselle. Laihduttaminen ja treenaaminen eivät poistaneet koko elämän vaivannutta riittämättömyyden tunnetta ja kehoinhoa, jotka vaikuttivat suuresti Kohosen hyvinvointiin. Hän kaipasi jotakin syvempää.
– Vaikka yritin muokata kehoani, koin yhä häpeää itsestäni. Minulla oli edelleen kaikenlaisia käsittelemättömiä asioita.
Vuonna 2017 Kohonen aloitti personal trainerin eli kuntosaliohjaajan koulutuksen, mutta lopetti sen kesken huomattuaan, että hänen paikkansa ja intohimonsa olikin jossain muualla. Kohonen koki olleensa tietynlaisessa kierteessä, joka oli itsensä jatkuvaa soimaamista ja mollaamista.
– Tajusin, että ihan kivaa oli, mutta ei tämä ole minun juttuni. Tarvitsen jotain muuta kuin liikuntaan ja ravitsemukseen liittyviä asioita. Se lähti siitä etenemään.
Kohonen alkoi pohtia, mistä saisi lisää tietoa henkisestä hyvinvoinnista. Ympärillä se ei tuntunut kiinnostavan juuri ketään.
Hän lainasi kirjastosta hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Sosiaalisessa mediassa hän alkoi salitreenaajien sijasta seurata ihmisiä, jotka toivat inspiraatiota ja kertoivat esimerkiksi seksuaalisuudesta, henkisestä hyvinvoinnista, itsetunnosta ja tunteista. Lisäksi Kohonen alkoi pitää päiväkirjaa ajatuksistaan.
– Se oli alkuun hämmennystä, että mitä minä nyt teen.
Krista Kohonen ei ole ainut, joka on halunnut panostaa henkiseen hyvinvointiinsa.
Helsingin yliopiston tutkijan Veera Koskisen elokuussa 2020 julkistettu väitöskirja (siirryt toiseen palveluun)kertoo wellness-ilmiöstä eli kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin panostavasta hyvinvointisuuntauksesta.
Koskisen mukaan itsensä kehittäminen henkisesti on yleistynyt 2000-luvun aikana.
– Ajatellaan, että hyvinvointi on muutakin kuin fyysistä terveyttä eli sitä hallitaan monella elämän osa-alueella, töissä ja vapaa-ajalla. Hyvinvoinnin edistämisestä on tullut elämänhallintaprojekti.
Parempaa henkistä hyvinvointia haetaan esimerkiksi joogatunneista, elämantapavalmennuksista, hyvinvointihoitoloista ja älykellojen dataa seuraamalla.
Sitten tuli ero
Vaikka Krista Kohonen olikin jo ehtinyt työstää henkistä hyvinvointiaan, tämä vuosi oli hänelle käänteentekevä. Vuosien parisuhde päättyi eroon vuodenvaihteessa.
Kohonen päätti muuttaa Lahteen kesällä. Hänellä oli kaupungissa paljon läheisiä ystäviä ja perhe asui siellä. Aikaisemmassa asuinpaikassa Kouvolassa Kohonen oli viettänyt aikaa poikaystävänsä kanssa. Siellä hän kaipasi muita läheisiään.
Ero kumppanista toi viimeisen sysäyksen sille, että mielen hyvinvointi menee fyysisen terveyden edelle. Mielenterveys, tunnetaidot ja itsensä hyväksyminen alkoivat tuntua hänestä entistä tärkeämmille, ainakin tässä elämäntilanteessa. Nyt painolla ei ole enää merkitystä.
– Monilla menee hurjasti aikaa oman ulkonäön pohtimiseen, mikä on toki ymmärrettävääkin. Olisi ihana, että muistamme olevamme paljon muutakin. Keho ja ulkonäkö ei ole meissä tärkein eikä kiinnostavin asia.
Tutkija Veera Koskinen kertoo, että tutkimusten valossa kiinnostus henkistä hyvinvointia kohtaan lisääntyy erilaisissa elämän kriiseissä ja taitekohdissa.
– Henkinen hyvinvointi ei ole pelkästään nuorten naisten ilmiö, vaan yhtä lailla koskettaa kaikenlaisia ihmisiä.
Ammatti henkisestä hyvinvoinnista
Krista Kohonen teki henkisestä hyvinvoinnista itselleen ammatin pari vuotta sitten ja kouluttautui life coachiksi eli henkiseksi valmentajaksi. Hän on myös opiskellut Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kouvolassa sosionomiksi, mutta siirsi opintonsa Lahteen.
Työkseen hän opettaa ja valmentaa ihmisiä voimaan henkisesti paremmin eli itsetuntemusta ja itsensähyväksymistä.
Kohonen myös perusti Ihastu kehoosi -Instagram-tilin, jossa joukko Kohosen valmentamia ihmisiä julkaisee kuvia itsestään kehoon liittyvän tarinan kera.
Projektin kautta hänelle selvisi, kuinka monella on haasteita itsensä hyväksymisen kanssa. Taustalla voi olla esimerkiksi laihdutusyrityksiä, painon kyttäämistä, kipeitä eroja, kiusaamista tai sosiaalisen median luomia ulkonäköpaineita.
Ne ovat Kohosen mukaan muuttuneet monen tarinassa esimerkiksi syömishäiriöiksi ja suureksi itseinhoksi.
Muiden ikävät sanat tai perheen tapa puhua kehoista voi aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta.
– Monet oppivat lapsesta saakka sen, etteivät riitä. Se vaikuttaa vuosien ajan kaikenlaisiin asioihin elämässä.
Kohonen on käynyt myös ammattilaisella kuvauttamassa itseään alusvaatteissa. Hän on postannut kuvia omalle Instagram-tililleen.
– Olen jakanut itkukuvia, itkuvideoita ja kertonut kaikenlaisia fiiliksiä. On hienoa, kun olen voinut oikeasti olla jollekin hyödyksi tai olen koskettanut jotain.
Palaute on ollut valtaosin hyvää, mutta ikäviäkin viestejä on tullut. Ne harmittavat Kohosta.
– Välillä tulee hyvin sellaisia seksuaalissävytteisiä viestejä. Toisessa ääripäässä ihmetellään, miksi lihavana ihmisenä jaan tällaisia kuvia ja kannustan muita lihavuuteen. Siinä menee se kuvieni pointti ohi. Väärinymmärretään tai halutaan ymmärtää tahallaan siten kuin ei ole tarkoitettu.
Tärkeä viesti itselle, kun vatsa näyttää huonolta
Nyt Krista Kohonen sanoo, että henkinen hyvinvointi näkyy tänä päivänä tietynlaisena uutena tunnekokemuksena. Se on kokemus siitä, että riittää sellaisena kuin on.
– Jos minulle tulee olo, että vatsani näyttää huonolta, sanon itselleni, ettei se haittaa. Olen silti arvokas ja minulla on oma ihmisarvo huolimatta siitä, mitä peilistä katsoo.
Kun Kohonen aloittaa päivänsä, hän miettii, mikä hänelle tekisi juuri tänään siinä hetkessä hyvää. Miltä minusta tuntuu? Miltä minun kehossani tuntuu? Mitkä ovat rajani?
Usein se on 15 minuutin meditointihetki, keskustelua kaverin tai perheen kanssa tai maalaamista. Instagram-tilillään hän jakaa kuvien lisäksi avoimesti tunnemaailmaansa.
– Se voi kuulostaa joidenkin korvaan siltä, että "kiva, kun voisi aina elää sellaisessa fantasiamaailmassa", mutta ei se niin mene. Se on vaatinut minulta uskomusten purkamista, tunnetyöskentelyä ja läsnäoloa.
Kohonen muistuttaa, että muutos henkisessä hyvinvoinnissa kohti parempaa ei tapahdu yhdessä yössä varsinkaan silloin, kun taustalla on traumaattisia kokemuksia. Hän on käynyt itsekin juttelemassa ammattiauttajan kanssa.
Yksi asia on selvää. Ilman rehellisyyttä itseään kohtaan ei voi saavuttaa henkistä hyvinvointia.
– On vaikea hyväksyä itseään tai edes harjoitella sitä, jos ei uskalla olla aito itselleenkään ja jos pitää yksinkin ollessa yllä tiettyjä rooleja, suojamuureja tai kieltää joitakin osia itsestään.
Mitä ajatuksia uutinen herättää? Voit keskustella aiheesta 19.10. klo 23 asti.
Lue myös: