1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. teatteri

Näyttelijä Mikko Kivinen kohtaa yleisön maskirivistöt illasta toiseen: "Katsomossa nauraa puolet vähemmän väkeä" – tällaista on teatterissa korona-aikaan

Asiantuntijan mielestä teatterin merkitys voi olla yleisötapahtuman riskeistä huolimatta nyt suurempi kuin tavallisesti.

Maskin ja käsidesin käyttäminen on teatterissa vahvasti suositeltavaa. Henkilökunta valvoo turvavälejä. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Mikkelin teatterin vierailuesitys Saikkua kiitos, osa 3 on lähes loppuunmyyty, vaikka on arki-ilta. Tosin katsojia on silti paikalla puolet vähemmän kuin tavallisesti. Katsomon joka toisen penkin yli on vedetty mustakeltainen teippi varmistamaan, ettei turvavälejä unohdeta.

Valkoisena hohkaavia naamareita on pimeässä salissa rivi toisensa perään. Teatterin ovella jokainen katsoja on toivotettu tervetulleeksi henkilökohtaisesti kasvomaskin ja käsidesin lurautuksen kera.

Salin ovien avautumista tavallisesti edeltävä kuhina aulassa puuttui tänään kokonaan. Yleisöä opastettiin paikoilleen sitä mukaa, kun he saapuivat. Narikkajonoakaan ei syntynyt, koska takit saa nyt ottaa mukaan saliin.

– En juuri miettinyt, uskaltaako teatteriin tulla. Kuulin, että täällä on hyvät turvatoimet. Ei tullut mieleenkään jättää väliin, mikkeliläinen Satu Virtanen sanoo.

Esirippu aukeaa ja pian ilmoille kajahtaa Ismo Leikolan sanoittama Tartuntavalssi. Kolme lääkäriasuista hahmoa näyttämöllä laulavat, kuinka kaikki voivat tartuttaa, kun liikkeellä on hirveä tauti.

Ei uskoisi, että Leikola on sanoittanut laulun jo vuosia ennen kuin kukaan tiesi koronasta. Nyt laulu soi ajankohtaisempana kuin koskaan.

Tällainen vastaanotto on Mikkelin teatterin ovella. Aulaan hengailemaan jääviä ihmisiä patistellaan hienotunteisesti siirtymään suoraan omille paikoilleen. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Maski viestii halusta kokoontua poikkeusoloissakin

Tartuntalaulu on esimerkki siitä, miten koronapandemia luo esityksiin tulkintoja, joita sinne ei ole alunperin aiottu. Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen lehtorin Riku Roihankorven mukaan vanhat klassikotkin katsotaan nyt koronalinssien läpi.

– Teatteri heijastelee aina ympäröivää yhteiskuntaa. Nyt yleisökin tuottaa esityksiin merkityksiä katsomon erityisjärjestelyiden takia. Jokainen katsoja näyttelee poikkeustilaa, jossa teatteria esitetään.

Saikkua, kiitos -trilogian näyttelijät kulkevat samalla autolla kaupungista toiseen. Kivisen perheessä oli flunssaa, joten koronatesti on tullut tutuksi. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Teatterisalissa jokaisella on maski, vaikka Mikkelin katukuvassa ne eivät ole ihmisten vakiovaruste. Roihankorpi pitää maskin käyttämistä vahvana symbolina.

– Suomalaisen teatterikatsojan kasvoilla maski viestii ennen kaikkea solidaarisuudesta, halusta kokoontua yhä poikkeusoloissa, mutta vastuuta kantaen.

Teatterin merkitys yhteiskunnassa voi olla nyt suurempi kuin tavallisena aikana, vaikka sinne meneminen mietityttääkin. Roihankorpi vertaa teatterin tämän hetken tehtävää siihen, millainen rooli sillä on autoritaarisissa yhteiskunnissa. Teatteri voi tuottaa merkityksiä ja antaa ajatuksia, jotka vastustavat totalitaarisia voimia.

– En halua suoraan verrata korona-ajan teatteria autoritaaristen yhteiskuntien kapinalliseen teatteriin, mutta niissä on samoja piirteitä. Kun teatteri toteuttaa kulttuurista tehtäväänsä, se pyrkii olemaan kaiken läpileikkaavan koronan vastavoima. Se tarjoaa ihmisille uusia tapoja ajatella ja oloa helpottavia näkökulmia.

Väliajalla tarjoilua oli vain etukäteisvarauksella. Aulaan tavallisesti syntyvä tungos puuttui ihmisten jäädessä istumaan saliin. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Näyttelijä on yleisötapahtumassa ilta toisensa perään

Teatterisalissa yleisö ulvoo naurusta, kun näyttelijä Ville Keskilä esittää, miten kondomilla voi suojautua koronavirukselta. Kasvoja hiostava maski unohtuu hetkeksi.

Saikkua, kiitos on komedia, jota on esitetty jo muutaman vuoden ajan ympäri Suomea.

Komediassa yleisön reaktioilla on suuri merkitys. Nyt koronarajoitukset vaikuttavat siihen, millaisia reaktioita lavalle kiirii.

Näyttelijä Mikko Kivinen ei erota lavalta ihmisten kasvoja, mutta maskit kylläkin.

– Olen tottunut siihen, että yleisöstä tuleva reaktio on suurempi. Nyt katsomossa nauraa puolet vähemmän väkeä ja niilläkin on kaikilla kasvonaamarit.

Mikko Kivinen ei ehdi ajatella lavalla koronaa, vaikka yleisö maskeineen onkin siitä elävä muistutus. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Muuten Kivinen ei koe koronan vaikuttavan työhönsä. Tartuntariski ei pelota, vaikka hän viettää illan toisensa perään yleisötapahtumissa eri kaupungeissa.

– En ole yleisön keskellä vaan edessä, joten turvaväli on pitkä. Jos sellaisessa tilanteessa alkaisi arveluttaa, niin kaikkihan silloin pitäisi sulkea. Ei Suomea voi laittaa kiinni.

Kivinen on silti tyytyväinen, ettei juuri nyt ole buukattu esitystä Vaasaan, missä korona jyllää voimalla. Vaasassa yli 10 henkilön kokoontumiset onkin kielletty.

Yleisö purkautuu ulos hallitusti

Esitys on ohi, mutta yleisö istuu rauhassa paikoillaan. Esiripun sulkeutuessa kauittimista on kuulutettu, että ihmiset opastetaan ulos.

Hiljaisuuden vallitessa katsomo tyhjenee rivi kerrallaan.

Mikkelin teatterin suureen saliin mahtuu normaalisti 330 katsojaa. Nyt katsojia oli 130. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Hoitajana työskentelevään Teija Väisäseen lääketieteen maailmassa pyörivä esitys teki vaikutuksen, kuten aiemmatkin trilogian osat. Turvajärjestelyt eivät juuri vaikuttaneet teatterikokemukseen, sillä ne ovat tuttuja työpaikalta.

– Hyvät naurut sai ja turvajärjestelyt olivat riittävät. Väliajallakaan ei tullut tungosta, koska ihmiset istuivat pääasiassa katsomossa omilla paikoillaan, Väisänen sanoo.