1. yle.fi
  2. Uutiset

Joukko suomalaisia kantaa puheessaan ikivanhaa jäännettä, jolle ei löydy edes aakkosista kirjainta: "Joudun toistamaan itseäni"

Mikko Mannonen puhuu murretta, jossa on omalaatuinen jäänne tuhannen vuoden takaa.

suomen kieli
Mikko Mannonen Kotkassa
Mikko Mannonen on rakastunut kotkalaiseen tapaan puhua.Kirsi Lönnblad/Yle

Mikko Mannonen alkoi ensin kirjoitella lyhyitä kotkalaisia tarinoita Facebookiin. Hän halusi tietää, miltä Kotkassa puhuttu murre näyttää.

– Ne näyttivät omasta ja ilmeisesti muidenkin mielestä niin hurjilta, kun tykkäyksiä ja jakoja tuli tosi paljon, kertoo Mannonen.

Kun kirjoituksia alkoi kertyä, joku ehdotti, että kirjoitukset pitäisi saada kirjaksi. Niitä on ilmestynyt nyt kaksi. Ensimmäinen oli nimeltään Käet taskus ja äskettäin ilmestyi Ai miä vai?

Nyt Mikko Mannonen tapailee yhtä suomen kielen yleisimmistä sanoista. Pitäisi kertoa, miten sanotaan kotkalaisittain minä. Se vaan ei ole niin helppoa.

– Siitä ollaan kolmea eri mieltä. Jonkun mielestä se on miä, jonkun mielestä mie ja kolmannen mielestä sanan loppu on jotain e:n ja ä:n väliltä, toteaa Mannonen.

Huamenta. No tulitha siä avaamaa. Miä tos pimputtelinkii jonkuu aikaa. Mun pitäs lähtee kuueks töihi ja mul olikii pyäräs kumit lötön. Vissii puhki tai emmiä tiiä mut ei niis ilmat kuitenkaa pysy yhtää.

Mikko Mannonen Ai miä vai? -kirjassaan

Lopputulema Mannosella on, että se on jotain siltä väliltä. Hänen oli hankala kirjoittaa uusimpaan murrekirjaansa juttuja, koska sellaista e:n ja ä:n välillä olevaa kirjainta ei näppäimistössä ole. Hän valitsi viimeiseksi kirjaimeksi ä:n miä, koska sanan loppu kuulostaa kuitenkin enemmän ä:ltä kuin e:ltä.

Näkymä Kotkansaarelle kaupungintalon katolta.
Kotka on yli 50 000 asukkaan merenrantakaupunki, jossa hämäläisyys ja karjalaisuus kohtaavat.Petri Lassheikki / Yle

Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori, murretutkija Marjatta Palander on samaa mieltä Mikko Mannosen kanssa. Kotkan seudulla minä-sanan voi tosiaan kuulla jopa kolmella eri tavalla.

– Taustalla on karjalan kielen mie, mutta diftongi on hämäläismurteilletyypillisesti avartunut, jolloin siitä on tullut miä. Sanan viimeinen äänne voi myös kuulostaa e:n ja ä:n välimuodolta. Jotkut voivat myös sanoa mie, kertoo Palander.

Mikko Mannonen lukee minuutin katkelman uusimmasta teoksestaan. Kuuntele itse, onko siellä miä vai mie tai sie vai siä. Vai kenties jotain siltä väliltä.

Karjalan kieltä on puhuttu ja puhutaan edelleen pääasiassa Suomen itäpuolella Venäjän Karjalassa. Noin 1 000 vuotta sitten karjalan kieltä, eräänlaista muinaiskarjalaa puhuvaa kansaa asui Suomen etelärannikon tuntumassa muun muassa Kotkan ja Haminan seudulla.

– Alueella on kuitenkin ollut vanha hämäläinen pohja-asutus, johon muinaiskarjala on sitten sekoittunut. Tämä on tehnyt Kotkassakin puhutusta kaakkoishämäläisestä murteesta omalaatuisen hämäläismurteen, kertoo Marjatta Palander.

Kova ääni

Kotkalaisen Mikko Mannosen mielestä tiettyjen murrepiirteiden lisäksi kotkalaisen tunnistaa muutamasta muustakin seikasta. Kotkalaiset nimittäin puhuvat hänen mielestään kovalla äänellä ja nopeasti.

– Minun omat lapset asuvat muualla Suomessa. Ensimmäinen palaute kotkalaisuudesta on heille ollut, että kotkalaiset huutavat, sanoo Mannonen.

Kuuntele tästä minuutin murrenäyte kotkalaisittain. Mikko Mannonen kertoo, miten hänen murrekirjansa saivat alkunsa.

Kotkalaisten puheessa tuppaa Mannosen mukaan olemaan toisinaan erikoista huumoria, jota ymmärtää vain toinen kotkalainen. Kotkalainen on sosiaalinen ja hakee aina juttukaveria.

– Siinä on vaara tulla ymmärretyksi väärin, kun tänne tulee muualtakin ihmisiä. Kotkalaisille saatetaan loukkaantua, ja meille saatetaan jopa suuttua, kertoo Mannonen.

Mikko Mannonen kirjansa kanssa
Mikko Mannonen kertoo, että hänen uusimman tarinakirjansa jutuista osa on totta, osa ei ole totta ja osa voisi olla totta.Kirsi Lönnblad/Yle

Suorasukaisuuden huomaa kuulemma muun muassa tervehtimisestä. Siinä missä muualla Suomessa voitaisiin torilla kysyä, että "Mitä kuuluu?", sanotaan Kotkassa: "Mitä sinä täällä teet?".

– Kaikki koreilu on pois. Naiselta kysytään: "Mitäs muija?" Mieheltä taasen: "Mitäs äijä?"

Murrekartta Etelä-Suomen osalta
Kotka sijaitsee aivan kaakkoishämäläisen murrealueen (3f) itäosassa meren rannalla. Kotimaisten kielten keskus

Kotkan seudulla puhuttu murre on osa laajaa hämäläismurteiden aluetta. Siihen kuuluvat niin Kouvola, Lahti kuin Tamperekin, ja Tampereelta luoteeseen aina Parkanoon saakka.

Hämäläismurteet jakautuvat neljään pienempään murreryhmään, joista Kotkan ja Haminan seudulla puhuttu kaakkoishämäläinen murre on hämäläismurteiden itäisin ryhmä.

Kotkalaisuudelle ja koko kaakkoishämäläisen murteen alueelle on tyypillistä niin sanottu loppuheitto. Se tarkoittaa, että sanan lopusta puuttuu vokaali.

– A:n ja ä:n loppuheitto alkaa jo Uudenmaan maakunnan alueelta kapeana vyöhykkeenä aina savolaismurteiden rajalle. On hyvin tyypillinen eteläsuomalainen ilmiö, kertoo Marjatta Palander.

Mikko Mannosenkin puheessa tämä loppuheitto kuuluu selvästi, kun hän sanoo esimerkiksi toises osas eikä'toisessa osassa'.

Kotkan kaupunginkirjasto sisältä
Suomessa paikallinen murre kuuluu edelleen selvästi.Pyry Sarkiola / Yle

Nykyisen Kotkan ja Haminan itä- sekä koillispuolella puhutaan kaakkoismurteita. Niissä karjalan kielen vaikutus kuuluu vahvasti.

Murrerajat eivät ole täysin tarkkoja, koska ihmiset ovat asuneet melko lähekkäin ja kanssakäymistä on ollut puolin ja toisin. Siksi kotkalaisuudessa kaiken kaikkiaan kuuluu paljon sekä vanhoja hämäläisiä että karjalaisia piirteitä.

Kaakkoishämäläisillä murteilla on toki paljon erilaisia tunnuspiirteitä. Niistä professori Marjatta Palander nostaa esille vielä yhden.

– Siellä ei ole monille murteille tyypillistä yleisgeminaatiota, jossa sanan keskellä olevat konsonantit kahdentuvat. Kun esimerkiksi itämurteissa sanotaan soppii, tullee tai pittää, on kaakkoishämäläisissä murteissa yleiskielinen sopii, tulee tai pitää.

Keskittyvät puheeseen

Kun kuuntelee kotkalaisen Mikko Mannosen puhetta, siellä vilahtelevat sanat kiälimies 'kielimies', tiatosesti 'tietoisesti', lähtenny käsist 'lähtenyt käsistä', samoi 'samoja'.

Puhetavan lisäksi myös paikallinen sanasto tekee murteesta omalaatuisen. Tässä näytteessä Mikko Mannonen kertoo, mitä ovat lossa ja motukka.

Mannosen mielestä Kotkassa puhuttu kieli ei poikkea niin paljon yleiskielestä, etteikö sitä ymmärtäisi. Sen takia hän ei ole tullut ymmärretyksi väärin.

– Ihmiset ovat tosin kiinnittäneet niin paljon huomiota puhetyyliini ja ilmaisuuni, että sanoma on mennyt ohi, ja olen joutunut sen takia toistamaan itseäni.

Ei huolta murteista

Välillä julkisuudessakin ihmiset ovat huolissaan murteiden katoamisesta. Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palanderin mielestä syytä huoleen ei ole.

– Murteet toki muuttuvat. Pienten alueiden suppealevikkiset murrepiirteet ovat nuorten kielessä väistymässä. Murteissa tapahtuu koko ajan liikehdintää, mutta se ei ole vaarallista. Eihän yleiskielemmekään ole sellaista kuin vaikkapa Mikael Agricolan aikaan 1500-luvulla, sanoo Palander.

professori Marjatta Palander, Itä-Suomen Yliopisto.
Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa työskentelevä professori Marjatta Palander on Suomen arvostetuimpia murretutkijoita. Matti Myller / Yle

Murre on tietynlainen tapa puhua kieltä, mutta siihen kuuluvat myös murteelliset sanat sekä usein myös tietynlainen intonaatio.

– Esimerkiksi täällä Itä-Suomessa geminaatiolla ei ole mitään hätään. Lapset, nuoret, murrosikäiset kaikki geminoivat erittäin vahvasti eli sanotaan soppii, tullee, pittää. Se on piirre, joka ei ole häviämässä.

Myöskään persoonapronominit mie ja sie eivät ole mihinkään katoamassa. Päinvastoin ne Palanderin mukaan leviävät yhä pohjoisemmaksi.

Vanhat sanat, joita ei enää tarvita, katoavat. Tilalle tulee kuitenkin uusia.

Tulee myös toisenlaista murteellisuutta, joka helposti kuuluu ensin nuorten kielessä. Esimerkki tällaisesta on professori Marjatta Palanderin mukaan lausetyyppi En voi, koska kokeet. Siihen on vaikuttanut englannin kielen rakenne because of.

– Uusi laajeneva ilmiö on myös pystyy tehä tai joutuu tehä. Normaalisti sanottaisiin pystyy tekemään tai joutuu tekemään. Tämä on levinnyt Etelä-Suomesta jo tänne Pohjois-Karjalaan saakka, kertoo Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander.

Mikko Mannonen kertoo kirjastaan ja puhuu kotkaa. Kirsi Lönnblad haastattelee.

Tee murrevisa: Oletko kallellasi savolaisiin, hämäläisiin vai kenties eteläpohjalaisiin murteisiin? Selvitä murre-DNA:si!

Lahjoita puhetta: Tule mukaan luomaan suomenkielistä tekoälyä, joka helpottaa meidän kaikkien arkea! Lahjoita tästä puhettasi, jotta tietokoneen olisi helpompi ymmärtää meitä suomenkielisiä.

Lue seuraavaksi