1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hardcore punk

Brasiliassa Suomi-punkin fanit ruotivat bändien eroja: "Johtuuko kylmästä vai kaamoksesta, mutta pohjoisen bändit ovat kovempia"

Punkkarien suurin ongelma on koronapandemia, joka sulki treenikämpän ja teki toistaiseksi lopun keikkailusta.

Brassipunkkari tulkitsee suomalaista punkkia São Paulossa
Brassipunkkari tulkitsee suomalaista punkkia São Paulossa

SÃO PAULO. Hämyiset ja jyrkät kiviportaat nousevat kadulta studioon. Kapeaa käytävää reunustavat julisteet bändeistä, jotka eivät ole takoneet listahittejä, vaan pienten alakulttuurien musiikkia.

– Terve Mika, sanoo rappujen yläpäässä brasilialainen punkkari sujuvasti suomeksi. Hänellä on suomalaisen Riistetyt-bändin t-paita, joka mainostaa Tuomiopäivä-levyä 90-luvun alusta.

Kun maailma oli vielä auki ennen pandemiaa, pääsin tapaamaan Daykine Schitine Duarten. Hän on punk-muusikko ja samalla suomalaisen punkin suurkuluttaja.

25-vuotias Schitine työskentelee kokkina ravintolassa, joka on saanut yhden Michelin-tähden.

Osittain kokin ja leipurin työn perua on hänen taiteilijanimensä Darkline Taikina. Taikinaksi hänet risti suomalainen kaveri, jonka mielestä Schitine oli pehmeä kuin taikina.

Muusikko Daykine Schitine Duarte on opetellut laulamaan suomeksi. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Tavatessamme São Paulossa emme kuitenkaan puhuneet ruuasta, sillä työ A Casa do Porco -ravintolassa on Schitinen elämässä vain sivuseikka. Punk – ja nimenomaan suomalainen hardcore-punk – on hänen todellinen intohimonsa.

Hardcore-punk on tavallisen punkin raaempi versio. Se on raskaampaa ja nopeampaa kuin valtavirran punk, ja sanoitukset ovat tylympiä.

Sodat maailmassa! Viemärirotat! Porsaan elämää!

Suomi on hardcore-punkin esikuva ja suurvalta, ainakin brasilialaisten mielestä. Siksi Schitine on jopa opiskellut hiukan suomea.

Schitine antaa näytteen. Hän etsii läppäriltään oikean taustamusiikin ja varmistaa, että nauhoitan hänen demonsa.

– Nyt olen kyllä hiukan hermona, Schitine tunnustaa.

Hän painaa playtä, sulkee silmänsä ja eläytyy musiikkiin.

– Sodat maailmassa! Viemärirotat! Porsaan elämää! Porsaan elämää, Schitine laulaa, edelleen suomeksi – ja niin hyvin, että melkein kaikista sanoista saa selvää.

Tai pikemminkin hän huutaa ja karjuu, niin että hänen äänensä käheytyy nopeasti.

Daykine Schitine Duartella on erityisen hyviä muistoja Oulusta, jossa hän juhli 20-vuotissyntymäpäiväänsä. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Sodat maailmassa on kolmas kappale Schitinen Ihmisen Helvetti -yhtyeen ensimmäisellä levyllä (siirryt toiseen palveluun). Kokoonpanoon kuuluu myös kitaristi ja rumpali.

Levy julkaistiin reilut kolme vuotta sitten kasettina ja netissä, jossa kappaleet voi ladata itselleen tai kuunnella striiminä.

Esimerkiksi Bandcamp-palvelun kautta Schitine kertoo myyneensä satakunta levyä, mutta muitakin myyntikanavia on. Niiden kautta on löytynyt toiset sata maksavaa fania.

Levyllä Schitine esittää osan kappaleista suomeksi ja osan portugaliksi. Schitine on sanoittanut kappaleet ja käännättänyt ne portugalista.

Miljoonakaupunki São Paulossa Suomea ei tunneta saunasta eikä joulupukista. Jos nuoremmilla jotain Suomi-kuvaa on, se perustuu hardcore-musiikkiin.

Schitine on käynyt kuuntelemassa sitä Suomessa asti.

Puntala Rock -festivaalilla vuonna 2015 hän kertoo saaneensa paljon uusia suomalaisia ystäviä.

– Ja juhlin 20-vuotissynttäreitäni oululaisessa saunassa. Se oli upeaa, Schitine kertoo.

Puntala-rockissa oli vuonna 2014 sekä esiintyjiä että yleisöä Brasiliasta. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Suomalaiset punk-bändit ovat myös käyneet konserttikiertueilla tropiikissa.

Schitine muistaa hyvin esimerkiksi torniolaisen Terveet Kädet -yhtyeen kiertueen Brasiliassa vuonna 2014 (siirryt toiseen palveluun). Siitä tuli hänen suosikkibändinsä.

Kivuttominta suosion kerääminen Atlantin takaa on ollut suomalaiselle Força Macabra -yhtyeelle, koska se esittää kappaleensa portugaliksi. Sen musiikkia löytyy myös Schitinen kokoelmista.

Toisaalta Brasiliassa on Schitinen bändin lisäksi toinenkin yhtye, joka esittää suomeksi. Schitine näyttää levyä, jonka on tehnyt Helvetin Viemärit -niminen bändi São Paulossa.

Caffeine Sound Studio jouduttiin tyhjentämään kesällä 2020. Kuva on joulukuulta 2019. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Schitine tunnustaa, ettei suomalainen hardcore-punk kuitenkaan ole Brasiliassa mikään massojen ajanviete.

– Se on vain hyvä, ettei se ole kovin suosittua. Eihän suosittuna oleminen enää olisi mukavaa, Schitine naureskelee.

Eikä se oikein sopisi hardcoren omaehtoiseen ja kotikutoiseen imagoon.

Mikä suomalaisessa hardcore-punkissa sitten vetoaa brasilialaisiin?

– Meillä on hyvin läheinen yhteys. Suomalaisessa ja brasilialaisessa hardcoressa on sama väkivaltainen soundi, Schitine kertoo.

Kuva: Harri Vähäkangas / Yle

Schitine innostui hardcore-punkista 12-vuotiaana. Myös hänen isänsä oli punk-fani ja tutustutti pojan suomalaiseen hardcoreen.

14-vuotiaana hän oli jo työntekijänä punk-keikoilla ja tapasi suomalaisia muusikoita.

Nyt hän analysoi jopa etelä- ja pohjoissuomalaisten hardcore-yhtyeiden eroja.

– Eteläsuomalaiset bändit ovat hyviä, mutta pohjoissuomalaiset ovat erilaisia. En tiedä johtuuko se kylmästä vai kaamosmasennuksesta, mutta ne ovat kovempia, Schitine sanoo.

Tunnen kuinka raivo sisälläni kasvaa ja tekee mieli alkaa potkia tavaroita

Toinen yhtä innokas Suomi-musiikin fani asuu 1 500 kilometrin päässä, lähes Amazonian laidalla sijaitsevassa Cuiabán kaupungissa.

Kun tapaan 54-vuotiaan Helcio Luis San Santosin, hänellä on päällään Kaaos-yhtyeen t-paita, jossa lukee "Kytät on natsisikoja".

Luis on siviilissä graafinen suunnittelija, mutta vapaalla hardcore-kitaristi, joka tunnetaan taiteilijanimellä Corvo.

Hän soittaa kahdessa yhtyeessä. Blokeio Mental syntyi jo 1985 ja Malevah vuonna 2010. Blokeio Mental oli Mato Grosson osavaltion ensimmäinen punk-yhtye.

– Neljä viidesosaa Brasilian hardcore-yhtyeistä on saanut vaikutteita Suomesta, Luis kertoo.

Hänen mukaansa jotkut yhtyeet ottivat aluksi suomalaisen nimen, sanoittivat laulunsa suomeksi ja kopioivat suomalaisten yhtyeiden soundia.

– Olen hyvin kiitollinen suomalaisille 80-luvun bändeille. Heillä oli valtava vaikutus sekä musiikkiimme että koko elämääni, Luis sanoo.

Helcio Luis Santos on soittanut hardcore-punkia jo 35 vuoden ajan. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Luisin mielestä suomalaiset hardcore-yhtyeet onnistuvat vetoamaan syviin tunteisiin.

Hänen mukaansa suomalaisesta hardcoresta pidetään, koska se on aggressiivista, raakaa ja nopeaa. Lisäksi kieli kuulostaa brasilialaisista hyvin eksoottiselta.

Millaisia tunteita suomalainen hardcore herättää?

– Se nostaa raivon tunnetta. Tunnen, kuinka raivo sisälläni kasvaa ja tekee mieli alkaa potkia tavaroita, Luis selittää.

Raivo-sanan Luis sanoo suomeksi – keskeinen sanasto on siis hallussa. Tosin se on helppo muistaa, sillä raivo on portugaliksi raiva.

Se on Luisille tuttu tunne Brasiliassa, sillä hän pitää maansa poliittista tilannetta hyvin huonona. Eikä hän pidä maan äärikansallismielisestä presidentistä Jair Bolsonarosta.

Väkivaltaa on paljon, toimeentulo on vaikeaa ja tulevaisuus huolettaa. Siitä syntyvät Luisin bändin sanoitukset.

Juliste studion seinällä kertoo suomalaisten Kuolema- ja Kovaa rasvaa -yhtyeiden konsertista Brasiliassa. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Kysyn Luisilta, tietääkö hän, mitä hänen t-paidassaan lukee.

– Olisikohan se jotain uskonnon vastaista, Luis muistelee.

Kuin Luis kuulee natsisioista, hän arvelee, että vastaavaa portugalinkielistä paitaa ei enää Bolsonaron aikana kannattaisi pitää julkisesti. Siitä voisi tulla vaikeuksia poliisin kanssa.

Vuosi 2020 on muuttanut brasilialaisten punk-fanien elämäntavan. Koronapandemian vaikutukset Brasiliassa ovat olleet dramaattiset.

Presidentti Bolsonaro on vähätellyt koronaviruksen uhkaa ja saanut myös itse tartunnan. Hänen kansansuosionsa on noussut, mutta samalla koronavirus on levinnyt Brasiliassa poikkeuksellisen laajalti.

Vahvistettuja tartuntoja on lähes kahdeksan miljoonaa ja tilastoituja koronaan liittyviä kuolemia lähes 200 000.

Koronapandemian myötä loppuivat muusikoiden rahat, ja studiotiloista piti luopua. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Punk-skenessä keikkailu on loppunut ja yleisö kaikonnut koteihinsa kuuntelemaan punkia kuulokkeillaan.

Schitinellä ja muilla muusikoilla ei ole enää ollut rahaa vuokranmaksuun eikä mahdollisuutta säilyttää äänieristettyä treenikämppäänsä keskellä São Paulon suurkaupunkia.

– Se on sääli. Nykyisin juttelemme hardcore-kavereiden kanssa vain videopuheluiden välityksellä, Schitine kertoo viestissään.

Schitinen ravintola myy vain noutoruokaa, mutta töitä on onneksi silti riittänyt.

Hän toivoo maailman palaavan taas sellaiseen malliin, että punkista voisi nauttia myös livenä.

– Minulla on ikävä ystäviäni Suomessa. Jonakin päivänä palaan sinne vielä soittamaan bändini kanssa, Schitine sanoo.

Lue lisää:

Ylen erikoisreportaasi vie näivettyvälle Amazonialle: Näin sademetsät pistetään lihoiksi, terassilaudoiksi ja soijaksi, joita ahnehditaan niin Suomessa kuin muissa maissa

Brasiliassa leviää tuhoisa kultakuume – Yle vieraili Amazonin sademetsään raivatulla laittomalla kultakaivoksella

Yle lähti intiaanien mukaan tutkimaan Amazonin metsien laittomia hakkuita – "Tropiikin Trumpin" kehityshankkeet repivät alkuperäiskansoja erilleen

Riossa karnevaalikatsomo hurraa, kun Sami lyö rumpua – suomalainen päätyi huippusambakoulun rytmiryhmään