1. yle.fi
  2. Uutiset

Naiset kävelivät vankilasta lähes suoraan eduskuntaan – Hämeenlinnan naisvankila vilisi kuuluisia kommunisteja ja vakoojia 1920–40-luvulla

Hämeenlinnan naisvankilassa on istunut lukuisa joukko kansanedustajia kuten Hertta Kuusinen ja Elli Stenberg. Siellä olivat myös runoilija Elvi Sinervo ja unissasaarnaaja Maria Åkerblom.

Naisvankilat
Naisvangit voimistelevat vuonna 1926
Vangeille sallittiin liikuntaa ulkona puolesta tunnista tuntiin päivässä. Yleensä kierrettiin kävellen ympyrää, mutta joskus myös voimisteltiin vartijan komentojen mukaan.Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Satoja naiskommunisteja virui Suomen vankiloissa 1920–40–luvulla. Suurin osa heistä kolkossa Hämeen keskiaikaisessa linnassa. Vajaa vuosi myöhemmin osa naisvangeista valittiin eduskuntaan kansanedustajiksi.

Hävitty sota vapautti poliittiset vangit, ja antoi kommunisteille äänioikeuden. Kurjat olot Hämeen linnassa olivat enää vain muistoissa.

– Olemme palelleet kauheasti. Päällä on kaikki villaset. Iltaisin pidän kolmet sukat jalassa ja talvipompan päällä, kertoi eräs naisvanki.

Sodanjälkeiseen eduskuntaan asteli yhdeksän Suomen Kansan Demokraattisen liiton eli SKDL:n naiskansanedustajaa. Seitsemän heistä oli aiemmin istunut vankilassa.

On harvinaista, että länsimaisessa demokratiassa parlamenttiin päästään lähes suoraan vankilasta.

vankilan käytävää ja sellejä
Hämeenlinnan uuden naisvankilan sellikäytävä
Hämeenlinnan uusi naisvankila saa asukkaansa maanantaina (2.11), vankeuden historia heijastelee samalla yhteiskuntamme muutosta. Vanha kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo.

Kommunistinen aatteen palo vei vankilaan yli tuhat naista

Ihastuminen sosialismin aatteeseen vei vankilaan jo 1920–luvulla. Tuomio tuli valtiopetosrikoksesta. Vuoden 1930 kommunistilait lisäsivät tuomioiden ja vankien määrää huomattavasti.

Ennen sotia oikeus tuomitsi kommunisteja kuritushuoneeseen. Sotavuosina kommunisteja ja Neuvostoliiton myötäilijöiksi epäiltyjä laitettiin turvasäilöön eli vankilaan ilman oikeudenkäyntejä.

Vankilatuomion sai kohtuullisen pienestäkin avustustoiminnasta ja osa niistä oli kovia. Joskus riitti, kun aviopuoliso oli aktiivinen kommunisti.

Tuomioiden myöhempi akateeminen tutkimus todistaa, että oikeusistuimet myötäilivät poliittista ilmapiiriä. Äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ja Mäntsälän kapinan jälkeen tuomittuja oli suhteellisesti huomattavasti vähemmän ja tuomiot lievempiä kuin kommunistisesta toiminnasta tuomituilla.

Usein kommunisteille annetut tuomiot olivat myös oikeutettuja. Sisällissodan jälkeen Suomessa toimi iso joukko kommunisteja, joiden päämääränä oli sosialistinen Suomi. Osa haaveili Suomea osaksi kommunistista ihannevaltiotaan, Neuvostoliittoa.

Suomen valtiollinen salainen poliisi, kommunisteja jahdannut Etsivä keskuspoliisi, oli raaka, mutta myös tehokas.

Useita poliisin menetelmiä voi pitää rikollisina jopa tuon ajan käytännöissä. Kidutus kuulusteluissa oli normaalia, tosin lähinnä miesten kohdalla. Naisten hakkaamisistakin on useita kertomuksia, mutta yleensä naisiin kohdistui henkistä väkivaltaa.

Toisaalta kommunistipiireissä Ohranaksi haukuttu Etsivä keskuspoliisi, oli myös taitava. Kansainvälisen vakoilurenkaan paljastaminen sai kiitosta ulkomailta. Jopa FBI:n tuleva johtaja J. Edgar Hoover matkusti Suomeen ihailemaan Etsivän keskuspolisin toimintaa.

.

hämeen vanhan linnan pimeä portaikko
Erityisesti jatkosodan aikana vieraan valtion hyväksi tuomitut maanpetostuomiot yleistyivät.Ville Välimäki / Yle

Laulamisesta ja hymyilemisestä rangaistiin vedellä ja leivällä

Poliittisen vangin elämä vankilassa oli alkuvuosina helpompaa kuin rikollisten. Laissa poliittiset vangit luettiin valtiollisiksi vangeiksi, joihin sovellettiin tutkintavangeille säädettyjä oikeuksia.

Poliittisilla vangeilla oli kriminaalivankeihin verrattuna laajemmat kirjeenvaihto-oikeudet, oikeus vastaanottaa paketteja ja omaisten tilaamia lehtiä sekä hankkia vankilaan erilaisia mukavuustuotteita, kuten vaatteita ja hygieniatarvikkeita.

Naisia vankilan pihalla
Naisvangit ulkoilivat kävelemällä ympyrää. Poliittisilta naisvangeilta keskustelu ulkoilun aikana oli kielletty, mutta vangit uhmasivat kieltoa säännöllisesti. Tästäkin oli kovia kurinpidollisia seurauksia, kuten eristyssellirangaistuksia.Museovirasto

Poliittiset vangit kapinoivat vankilan sääntöjä vastaan, etenkin, kun heidän oikeuksiaan vähennettiin.

Ylivoimaisesti eniten rangaistuksia he saivat laiskuudesta ja työstä kieltäytymisestä. Myös esimerkiksi salaisesta opetuksesta annetut rangaistukset olivat yleisiä. Yleensä nämä rikkeet liittyivät aatteelliseen toimintaan.

Rikkomuksista vanki joutui kiinni jäädessään niin sanottuun pakkoluokkaan. Se tarkoitti yksinäisselliä ja hyvin heikkoja ruoka-annoksia. Jotkut kärsivät pakkoluokassa useita kuukausia.

Myös eristysselli, pimeä selli ja niihin liittyvä vesileipärangaistus oli usein käytössä. Sen saattoi saada esimerkiksi työväenlaulujen laulamisesta, mutta eräs vanki väitti saaneensa "vettä leipää" hymyilemisestä.

Monet vangit laihtuivatkin ajan mittaan huonontuneen ruuan ja rangaistusten vuoksi lähes luurangoiksi.

– Muistan, kun Karppisen Elsan tuomio päättyi ja hänet siirrettiin meidän kerrokselle, hän oli kuin luukasa. Elsa ei ollut muutenkaan liialla lihalla verhottu, mutta nyt hän oli kuivunut olemattomiin, kertoi eräs vanki tulevan kansanedustajan olemusta erityisrangaistuksen jälkeen.

Nälkälakko murrettiin pakkosyötöllä

– Takana oleva sairaanhoitaja sitoi käteni. Edessä istuva lääkäri työnsi sieraimistani letkun vatsalaukkuuni, letku otettiin välillä pois ja kysyttiin, joko suosiolla juon vellin. Tätä jatkettiin, kunnes olin melkein tajuton. Sitten minulle annettiin piikki ja sanottiin, että pitää olla hiljaa tai muuten käy huonosti.

Vangin kertomus on Hämeenlinnan naisvankilan nälkälakon ajalta vuodelta 1933. Naisvangit vaativat supistettujen oikeuksiensa palauttamista. Poliittisten vankien oikeuksia nimittäin rajoitettiin ajan mittaan huomattavasti.

Hämeenlinnan 121 poliittisesta naisvangista 114 osallistui nälkälakkoon, joka osoittaa poliittisten vankien suurta solidaarisuutta.

Nälkälakko murrettiin pakkosyötön avulla.

Naisvankilan tähtiasukkaat

Hämeenlinnan poliittisista naisvangeista kuuluisin on Hertta Kuusinen. Ministeri, pitkäaikainen kansanedustaja ja Kremlin muuriin haudatun Otto-Wille Kuusisen tytär.

Kuusisen lisäksi Hämeenlinnan vankilasta maan asioiden päättäjäksi eduskuntaan nousi viisi naista. Heistä Elli Stenberg istui Arkadianmäellä yli kaksikymmentä vuotta, vuodesta 1945 vuoteen 1966. Tyyne Tuominen oli eduskunnassa kaksi kautta. Muiden naisvankien kansanedustajaura jäi sodan jälkeiseen ensimmäiseen eduskuntaan.

Naisia ryhmäkuvassa
SKDL:n naiskansanedustajat v. 1945-1948. Eturivissä vasemmalta Olga Terho, Elsa Karppinen, Hella Wuolijoki, Anna Nevalainen Takarivissä vasemmalta: Tyyne Tuominen, Kaisu-Mirjami Rydberg, Elli Stenberg, Hertta Kuusinen, Sylvi-Kyllikki Kilpi. Heistä vain Kilpi ja Nevalainen säästyivät linnatuomiolta.Kansan Arkisto

Kansanedustajien lisäksi Hämeenlinnan naisvankilassa oli muitakin kuuluisuuksia. Runoilija Elvi Sinervon teoksista osa syntyi Hämeenlinnan vankilassa, kuten vessapaperille salaa kirjoitettu runokokoelma Pilvet.

Elin, rakastin

ja kolmikymmenvuotiaana puettiin vanginpukuun

Yhä katselen pilviä – ikuista on kaipaus

(säkeistö runosta Pilvet)

Kuulustelija repi Elli Stenbergiä rajusti hiuksista

Kansanedustaja Elli Stenberg on kertonut painaneensa vankeutensa loppuvaiheessa noin 40 kiloa.

– Olen ollut 21 vuotta eduskunnassa samoista ansioista kuin 12 vuotta poliittisessa vankeudessa.

Tällä lauseella Elli Stenberg summasi kommunismille omistettua elämäänsä.

Ajurin ja ompelijattaren tytär syntyi Tampereella 17.3.1903 ja työväenaate tuli kotoa. Hän oli jo lapsena Ihanneliitossa eli sosialidemokraattien varhaisnuorisojärjestössä. Sisällissodan aikana viisitoista vuotta täyttänyt Stenberg oli vielä liian nuori taistelijaksi, mutta hän toimi punaisten lähettinä Tampereella.

Sisällissodan jälkeen Elli Stenberg sai töitä muotiliikkeen myyjänä ja modistina. Kielletyn kommunistisen puolueen jäseneksi nuori nainen liittyi vuonna 1921. Sen jälkeen hän lähti opiskelemaan Leningradiin viideksi vuodeksi.

Palattuaan Suomeen Stenberg nautti vapaudesta ja työstä maanalaisessa kommunistiliikkeessä noin vuoden, kunnes tuli pidätys ja kovakouraiset kuulustelut.

.

piirros vankilasta jossa vanki syö lunta
Pitkään Hämeenlinnan vankilassa ollut Kaisa Junttila piirsi kymmeniä piirroksia vankilan tapahtumista. Luntta oli vankien kesken jaettu tiedote paperinpalasella, jonka joutuminen vartijoiden käsiin estettiin jopa syömällä se.Kaisa Junttila / Kansan Arkisto

Iso-Mäkeläksi kutsuttu kuulustelija pyöritti tukasta Elli Stenbergiä ja heitti hänet lattialle: kuulustelijan käteen jäi tukko hiuksia.

– Kun paljaaseen kohtaan kasvoi tukka tupsuksi, se sai vankitovereilta nimen Mäkelän tupsu. Pysyin kuitenkin hiljaa enkä kertonut kuulustelijoille mitään sellaista, jolla olisivat voineet saada tovereita kiinni, ylpeili Stenberg myöhemmin.

Vaitonaisuus ei häntä auttanut. Stenberg tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi vuodeksi ”tyttöjen yliopistoon” Hämeen linnaan.

– Vaikka ei ollut käytössä luvallista kynää tai paperia eikä vankilan kirjastosta saanut edes kirjoja oman valinnan mukaan, niin siitä huolimatta opiskeltiin pitkä ohjelma imperialismin kaudesta, kuvaa Stenberg muistelmissaan aikaa kovennetulla kurinpito-osastolla, yksinäissellissä.

Hämeen linnan portaikko
Vuosien tuomio ei kääntänyt vannoutuneen kommunistin mieltä. Vuonna 1939 Stenberg tuomittiin uudestaan valtiopetoksen valmistelusta ja tuomion ollessa lopuillaan, hänet siirrettiin turvasäilöön.Ville Välimäki / Yle

Vapaus koitti vasta syyskuussa 1944 Neuvostoliiton kanssa tehdyn välirauhan sopimuksen perusteella. Vajaan seitsemän kuukauden päästä Elli Stenberg istui jo eduskunnassa.

Stenberg oli menettänyt tuomioiden takia kansalaisoikeutensa, mutta vapautumisen jälkeen ne palautettiin.

– Sain ensimmäistä kertaa äänestää eduskuntavaaleissa yli nelikymppisenä vuonna 1945. Samoissa vaaleissa sitten minutkin valittiin eduskuntaan.

Stenberg joutui eduskunnassa istumaan aluksi entisten vihollistensa kanssa. – Kyllä se kiusalliselta tuntui. Aluksi en oikein osannut sitä sulattaa, mutta ajan oloon siihen tietysti mukautui.

Pitkällä kansanedustajan urallaan Elli Stenberg urakoi omien sanojensa mukaan ahkerasti muun muassa perustuslakivaliokunnassa, niin, että välillä vankila-aikakin tuntui helpommalta.

– Siellä sai ainakin nukkua, kun eduskunta-aikana oli jatkuva unen tarve ja puute. Eli oli vankilassakin valopilkkuja, kun osasi oikein ottaa, muisteli Elli Stenberg ilmeisesti hieman sarkastisesti.

Vakoilija nautti arvostusta vankilassa – karu kohtalo Auchwitzissa

– Minä olen kanadalainen Mary Louise Martin. Näin väitti tyylikäs nainen Etsivän keskuspoliisin miehille.

Todellisuudessa kyse oli kansainvälisestä vakoilijasta Marija Emma Schulista. Etsivä keskusrikospoliisi pääsi vakoojan jäljille ja pidätti hänet ja lähes kolmekymmentä hänen apuriaan. Juttua kutsutaan suureksi vakoilujutuksi, jossa tuomittiin lopulta 26 henkilöä.

Neuvostoliitolle työskennellyt Schul oli toiminut jo Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa, kun hän saapui Suomeen vuonna 1931. Schul sai kahdeksan vuoden tuomion ja Hämeenlinnan naisvankila vuonna 1934 yhden kuuluisimmista vangeistaan.

piirros sellistä
Ikkunassa roiklkuva narun avulla pakkoluokassa olevat vangit saivat vankitovereiltaan viestejä ja hieman täydennystä niukkaan ruokavalioonsa. Toiminta oli tietysti kiellettyä. Kaisa Junttilan piirros / Kansan Arkisto

Marija Emma Schul istui tuomionsa poliittisten vankien kanssa. Etsivän keskuspoliisin papereiden mukaan Schul käyttäytyi vankilassa hyvin ja nautti jonkinlaista arvonantoa toisten poliittisten vankien keskuudessa.

Kielitaitoinen Schul toimi myös opettajana. Eräs vanki kertoi, että hän opetti saksaa ja ranskaa ja oli hyvä opettaja.

Marija Emma Schulin kohtalo oli kova. Suomi luovutti hänet Saksaan ja hän ilmeisimmin kuoli Auschwitzin keskitysleirillä.

Saarnaaja pakeni useasti

”Maria Åkerblom pakeni jälleen”, huusivat otsikot lehdissä. Tällä kertaa hän oli paennut Kammion sairaalasta, vankikuljetusjunasta ja viimeksi Kokkolan poliisivankilasta.

Erikoinen saarnaaja Maria Åkerblom oli aikansa superjulkkis. Hänet tuomittiin vankilaan muun muassa murhayrityksestä. Kun Vaasan vankilaa pidettiin liian helppona pakopaikkana, Åkerblom siirrettiin Hämeenlinnan naisvankilaan.

Unissasaarnaaja Åkerblomin kolaroitu pakoauto ja yleisöä töllistelemässä
Maria Åkerblomin pakomatka päättyi kolariin Hämeenkoskella. Silta, jonka kivipilariin auto osui, sai kansan suussa nimekseen "Åkerblomin silta". Åkerblomin maineesta kertoo, että tyhjä autokin oli yleisönähtävyys. Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Hämeenlinnankaan muurit eivät saarnaajaa pidätelleet. Åkerblom onnistui apureidensa avustuksella karata myös Hämeenlinnan naisvankilasta. Pako tosin päättyi nopeasti Hämeenkoskella sillan kivipilariin.

Åkerblomin mainetta kuvaa, että Helsingin Sanomat uhrasi Åkerblomin pakoyritykselle merkittävän osan etusivustaan.

Maria Äkerblom vietti Hämeenlinnan vankilan niin sanotulla kriminaalipuolella kuutisen vuotta. Äärimmäisen köyhissä oloissa lapsuutensa viettänyt Åkerblom vertasi lapsuudenkotiaan Hämeenlinnan vankiselliin.

Lapsuudenkoti oli olkikattoinen mökki, jossa oli yksi huone kolmetoistahenkiselle perheelle.

Åkerblom pääsi ehdonalaiseen vapauteen marraskuussa 1933 ja toimi myöhemmin muun muassa liikenaisena.

Lue lisää: Ennenjulkaisematonta kuvaa unissasaarnaaja Maria Åkerblomista ja leijonista – Kaitafilmien omistaja: ”Äitini työnsi leijonia lastenvaunuissa pitkin Meilahtea”

Murhaaja, joka surmasi liikemiehen Turun puistossa

”Salaperäinen murha Turussa”, kertoi Turunmaa lehti etusivullaan tammikuun 15. päivä 1927.

piirros naisvankilan pihakävelystä
Kaisa Junttilan piirros poliittisten vankien kävelystä. Myös kriminaalivangit kävelivät ympyrää omalla pihallaan. Margit Niininen koki ympyräkävelyn hölmön huvittana.Kaisa Junttilan piirros / Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Neljä kuukautta myöhemmin poliisi pidätti kaksi henkilöä. Murhateosta epäiltiin hieman yli kaksikymppistä Margit Niinistä ja hänen miesystäväänsä murhan avustamisesta.

Oli aikansa sensaatio, että nuori nainen surmasi tunnetun liikemiehen, vieläpä ampumalla turkulaisessa puistossa.

Oikeuden eteen kerääntyi sankka väkijoukko näkemään edes vilauksen murhaajasta ja hänen apuristaan. Oikeudessa oli kolmisenkymmentä lehtimiestä Tukholmaa myöten.

Ainakin alussa nuori nainen keräsi myös sääliä.

”Neiti Margit Niininen, alakuloisena, kauniina, hyvännäköisenä, näköjään mahdottomana suorittamaan jotain sellaista, minkä syyttämisestä nyt oli kysymys”, kirjoitti Turun Sanomat.

Oikeudessa sääli ei auttanut. Turun raastuvanoikeus tuomitsi Margit Niinisen elinkautiseen rangaistukseen murhasta. Turun hovioikeus katsoi, että kyseessä oli tahallinen tappo ja alensi tuomion kymmeneen vuoteen ja korkein oikeus vielä puolitti sen viiteen vuoteen.

Margit Niininen passitettiin Hämeenlinnan naisvankilaan, jossa hän vietti kuitenkin vain puolitoista vuotta. Tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander armahti Niinisen joulun alla vuonna 1929.

Armahdus aiheutti kohun. Useat lehdet hämmästelivät vihaisena presidentin päätöstä. ”Sotatorvi soi ja pauhaa”, herkutteli nimimerkki Tompan-Tuomo Turunmaa -lehdessä.

Vapautumisensa jälkeen Margit Niininen opiskeli filosofian tohtoriksi ja teki merkittävän uran lastenhuollossa.

Kuvassa Hämeen linna
Hämeen keskiaikainen linna oli vankilana talvisin kolkko ja kylmä.Ville Välimäki / Yle

Vankilaan joutuminen ei varmasti ole nykypäivänäkään herkkua. Uudessa, modernissa naisvankilassa olot on kuitenkin pyritty tekemään inhimillisemmiksi. Paljusellit ovat kaukainen muisto eivätkä kiviset muurit hohkaa kylmää, kuten vielä poliittisista syistä vangituille muutama vuosikymmen sitten.

Lähteet:

Backman Martti: Vakoojat. Vilho Pentikäisen pako ja Neuvostovakoilun romahdus 1933. Gummerus Kustannus Oy 2017.

Björkstrand, Gustav: Maria Åkerblom: Elämän ja kuoleman lähettiläs. Suomentanut Mirja Hovila. Helsinki: Schildts, 2011.

Björne, Lars: ”….syihin ja lakiin eikä mielivaltaan…” Tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeudenkäynneistä vuosina 1918-1939. Suomalaisen lakiyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 117. Vammala 1977.

Mäki, Kirsi: Valtion turvallisuudelle vaarallisia naisia. Sotavuosien 1939–1944 poliittiset naisvangit Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa. pro gradu 2001.

Niininen Margit: Bakom gallret, Bonnier, 1930.

Peltonen, Ulla-Maija (toim.): Naisia turvasäilössä, Helsinki 1989.

Rislakki, Jukka: Vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944, Helsinki 1985.

Hanna-Tuulia Savolainen: Tuomittu elämään – Poliittiset naisvangit Hämeenlinnan kuritushuone- ja keskusvankilayhteisössä 1924–1939. Pro gradu 2000.

Lue seuraavaksi