1. yle.fi
  2. Uutiset

Nuoret kuvataiteilijat innostuivat lajista, jota alan koulutus väheksyy mutta yleisö rakastaa: "Keramiikassa materiaalit ovat herkullisia"

Kuvan Kevät -näyttely esittelee tänä vuonna muun muassa värikästä keramiikkaa.

kuvataide
Kuvan Kevät, Maisa Majakka, keramiikka
Maisa Majakan hauskaa ja värikästä keramiikkataidetta. Jussi Mankkinen / Yle

Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely Kuvan Kevät näyttää tuoreiden taiteilijoiden luomuksia ja vinkkaa samalla myös alan uusista kotimaisista trendeistä. Pari vuotta sitten Kuvataideakatemiassa tehtiin paljon figuratiivista eli esittävää maalaustaidetta, tänä vuonna tarjolla on runsaasti sekä muodoltaan että sisällöltään moniulotteista keramiikkaa.

Maisa Majakan humoristisisa ja rennoissa patsaissa irrotellaan oikein olan takaa. Niistä löytyy myös runsaasti hauskoja yksityiskohtia. Majakka kokee taiteilijana olevansa nimenomaan asioiden muovailija ja omien pienten maailmojen tekijä.

– Pitkän perinteen takia keramiikasta löytyy aina uutta opittavaa. Lisäksi keramiikassa materiaalit ovat kauniita ja herkullisia: on kiehtovaa maalata lasilla ja kultaoksidilla ja nähdä, miten ne reagoivat toisiinsa kovassa lämmössä.

Kuvan Kevät, Maisa Majakka, keramiikka
Maisa Majakka käyttää keramiikkateoksissaan myös digitaalisesti printattuja siirtokuvia, joita hän teettää vesivärimaalauksistaan. Jussi Mankkinen / Yle
Maisa Majakka, Kuvan Kevät, keramiikka
Maisa Majakan keramiikkahahmot ottavat rennosti Kiasman nurtsilla. Jussi Mankkinen / Yle

Majakan mukaan hänen teoksensa ovat eräänlaista autofiktiota. Kuvan Kevään teos käsittelee Kiasman edustan nurmikkoa, joka tunnettiin aikoinaan vaihtoehtonuorten kokoontumispaikkana.

– Kyseessä on sukupolvikokemus, josta ei ole kirjoitettu paljon mitään. Halusin tehdä tälle ilmiölle eräänlaisen muistomerkin. Minulla oli apunani referenssimateriaalia, kuten keikkajulisteita, valokuvia ja yksi kangasmerkkikokoelmakin.

Keramiikkataidetta arvostetaan Suomessa, mutta Maisa Majakan mukaan tämä ei välttämättä näy taideopetuksessa.

– Aalto-yliopistossa ei ole enää erillistä keramiikka- ja lasitaiteen linjaa, ja Kuvataideakatemiassa on ollut todella vähän keramiikan opetusta. Meillä ei esimerkiksi ole keramiikan työmestaria.

Kuvan Kevät, Teresa Kari, Reetta Koskinen
Yleisnäkymää Exhibition Lab -näyttelytilasta. Etualalla Teresa Karin teoksia, taustalla Reetta Koskisen maalauksia. Jussi Mankkinen / Yle
Kuvan Kevät, Teresa Kari, hyönteinen
Teresa Karin Paskalatinan pitkät perinteet - puutarha: tomusta tähtiin: inde ad astra pulvis -teoskokonaisuudesta löytyy lukuisia kiinnostavia yksityiskohtia. Jussi Mankkinen / Yle
Kuvan Kevät, laserpoltto, Emilia Tanner
Emilia Tannerin Luonnoskirja paperille. Tanner hyödyntää teoksissaan laserpolttoa. Jussi Mankkinen / Yle
Hanna Kanto, Kuvan Kevät
Hanna Kannon töistä paistaa luonnontieteellinen tutkimus. Etualalla jättiläissuurennos sienijuuresta eli mykorritsasta. Keramiikkateokset taas ovat lähteneet vaeltelemaan maalausten ulkopuolelle. Jussi Mankkinen / Yle

Luonnontieteellinen tutkimus kohtaa taiteen

Keramiikkaa löytyy myös Hanna Kannon töistä. Isokokoiset maalaukset käyvät vuoropuhelua keramiikkaobjektien kanssa. Ne näyttävät siltä kuin ne olisivat siirtyneet taulujen ulkopuolelle ja lähteneet vaeltelemaan omia reittejään.

– Trendit kulkevat ajassa, ja kun esimerkiksi keramiikkaa näkee ympärillään, sitä toki haluaa kokeilla itsekin. Minua kiinnostaa maalaustaiteessa materiaalisuus: aloitan kynäruiskulla, etenen kerros kerrokselta ja viimeistelen kaiken paksulla impastolla. Ajattelin, että tätähän voisi jatkaa vieläkin kolmiulotteisemmaksi, ja ryhdyin täydentämään maalauksia keraamisilla reliefeillä, Kanto kertoo.

Kantoa itseään kiinnostaa luonnontieteellinen tutkimus: pari vuotta sitten hän oli seuraamassa, kun biologit tekivät kenttätyötä Kilpisjärvellä. Uusissa töissä on mukana muun muassa jättimäisiksi suurennettuja kasvinosia, joita muutoin voi havaita vain mikroskoopin avulla.

– Tiedemaailma tarjoaa paljon informaatiota, jota voi hyödyntää taiteen tekemisessä. Lisäksi erilaisten mittalaitteiden ja mikroskooppien avulla on mahdollista saada käyttöönsä varsin ainutlaatuista kuvamateriaalia, Kanto painottaa.

Taiteilijan teosten taustalla väijyy huoli maapallon tilasta ja ekosysteemin kuormittumisesta.

– Ekosysteemi on iso ja monisyinen kokonaisuus. Jokainen voi toki vaikuttaa siihen omilla toimillaan, mutta vastuuta on myös poliitikoilla. Koronakevään aikana nähtiin, että poliitikot voivat päättää asioista nopeallakin aikataululla.

Kuvan Kevä, Ida Sofia Fleming, installaatio
Ida Sofia Flemingin suurikokoinen installaatio Koti ei ole siellä missä minäkin. Teoksen metallilevyt on ruostutettu neljän vuoden aikana luonnossa. Jussi Mankkinen / Yle
Kuvan Kevät, Topi Juntunen
Topi Juntusen öljymaalaukset Confrontation, On ja Broken Screen.Jussi Mankkinen / Yle
Iiri Poteri, Kuvan Kevät
Iiri Poterin Kuiskaus-teosta voi lähestyä monella eri tavalla. Jussi Mankkinen / Yle

Korvan mysteeri

Mutta miksi typötyhjästä, vitivalkoisesta seinästä töröttää – korva? Ja onkohan se peräti oikea?

– Alkuperäisenä suunnitelmana oli, että korvalleni kuiskattaisiin jotakin. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että teoksen kiinnostavin piirre on se, että sitä luullaan veistokseksi. Tästä on tullut kiehtova leikki: mitä me oikeastaan näyttelytilassa katsomme, Iiri Poteri – korvan omistaja – kertoo.

Hieman absurdinoloiseen teokseen liittyy muitakin piirteitä: Poteri on itse piilossa seinän takana, eikä näe, keitä hänen korvansa ympärillä pyörii ja hyörii. Kuvioon kuuluu siis oleellisena osana myös jännitysmomentti.

– Referensseinä tämän teoksen kohdalla ovat performanssi ja tanssi. Itseäni kiinnostavat autenttisuus, vuorovaikutus ja haavoittuvuuden tematiikka. Olen itse ihaillut taiwanilaista taiteilijaa Tehching Hsiehiä, joka on tehnyt pitkäkestoisia performansseja. Hän vietti esimerkiksi kokonaisen vuoden ulkona, eikä mennyt koskaan sisätiloihin.

Iiri Poteri, Kuvan Kevät
Iiri Poterin mukaan hänen Kuiskaus-teoksestaan on tullut kiehtova leikki. Jussi Mankkinen / Yle

Iiri Poteri kaipaa nykytaiteeseen lisää vastaavanlaista.

– Taidetta pitäisi löytyä myös näyttelytilojen ulkopuolelta. Sitä pitäisi pystyä kohtaamaan vaikkapa kadulla tai metsässä.

Yllättäen Poterin mielestä huvipuistot ovat "maailman parhaita kokemuksellisia installaatioita".

– Jotakin Vekkulaa voisi esimerkiksi ajatella kokoelmana erilaisia installaatiohuoneita, jotka ovat kokemuksellisia teoksia. Kun korona sulki keväällä kaikki taidetilat, sitä toivoi, että meillä olisi laajempi käsitys siitä, missä kaikkialla taidetta voisi kohdata.

Inka Bell, Kuvan Kevät
Inka Bellin taide koostuu paperikerroksista, joita on satoja, joskus tuhansiakin. Jussi Mankkinen / Yle
Emma Nurminen, Niiskuneiti, Muumit, Kuvan Kevät
Emma Nurmisen Tutkielmia Niiskuneidistä -ryijy. Jussi Mankkinen / Yle
Kuvan Kevät, Sakari Vinko
Sakari Vinkon Paralipsis-öljymaalausta. Jussi Mankkinen / Yle
Laura Dahlberg, Kuvan Kevät
Laura Dahlberg Kokemusaine-installaationsa edessä. Installaatiossa on hyödynnetty muun muassa moottoriöljyä, akryylimuovia, epoksilakkaa, nestepumppuja sekä tippaletkuja. Jussi Mankkinen / Yle

Irisoivan efektin pauloissa

Laura Dahlbergin monipolvisessa installaatiossa kietoudutaan öljyn ympärille. Taiteilija pohtii, millainen merkitys paljon parjatulla fossiilisella polttoaineella on loppujen lopuksi maailmalle ja koko ihmiskunnalle ollut.

– Ei öljy itsessään ole paha asia vaan se, mihin sitä käytetään ja missä määrin. Alun perinhän öljy on ollut meressä eläviä planktoneita ja leviä, joten sen syntyhistoriakin on jokseenkin erikoinen ja ihmeellinen. Lisäksi kyseessä on pelkkä sattuma, että olemme sitä yleensä ryhtyneet käyttämään. Jos meillä ei olisi ollut öljyä energianlähteenä, ihmiskunta ei olisi kehityksen tässä vaiheessa.

Dahlbergia kiehtoo visuaalisessa mielessä irisoiva efekti: kun veteen pudottaa öljypisaran, se alkaa kimaltelemaan kaikissa sateenkaaren väreissä.

– Olen kiinnostunut kolmiulotteisesta ilmaisusta ja tilallisesta kokemuksesta, joten halusin vangita teokseeni juuri tuon efektin. Toisinaan olen käyttänyt taiteessani myös tuoksuja, jotta kokonaisuus ei olisi pelkästään visuaalista.

Laura Dahlberg, irisointi, Kuvan Kevät
Laura Dahlbergin Kokemusaine-teoksessa näkyvä irisoiva efekti. Jussi Mankkinen / Yle

Sampo Aatoksen Incarnation of Imagination -teoksen taustalta taas löytyy runsaasti symboliikkaa. Keskiössä on valoilla luotu kaiken näkevä silmä, joka on kolmion sisällä.

– Tämä kaikki symboloi mielikuvitusta ja luovuutta, ja siihen liittyy myös uskonnollinen ja henkinen näkökulma. Kolmannen silmän avautuminen tapahtuu kaksi kertaa, ensin tiedostamattomasti, sitten tietoisesti. Esimerkiksi Raamatun Ilmestyskirjassa kolmannen silmän avautuminen kestää 1260 päivää eli 42 kuukautta. Tämä 42 kuukautta jakautuu omalla kohdallani ajallisesti, koulu lukuvuosiksi jaettuna, teoksen valmistumiseen tähän näyttelyyn, ja Kuvataideakatemialla kuvanveiston opiskelun aloittamisen välillä melkein tasan.

Sampo Aatos hyödyntää teoksissaan usein sähköjohtoja.

– Ne viittaavat tähän hyvin sähköiseen maailmaan, jossa parhaillaan elämme. Lisäksi sähköjohdoista on helppo löytää veistoksellista volyymia.

Kuvan Kevät, Sampo Aatos
Sampo Aatoksen Incarnation of Imagination -teoksen keskiössä on kolmannen silmän symboliikka. Jussi Mankkinen / Yle

Kuvan Kevät 2020: Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely on esillä 10.10–8.11.2020 Exhibition Laboratory - ja Project Room -näyttelytiloissa Helsingin Merimiehenkatu 36:ssa ja Lönnrotinkatu 35:ssä.

Lue seuraavaksi